Kadmiumkeltainen, jaune brilliant, aurorakeltainen, kadmoponi, loistokeltainen

[englanti Cadmium yellow · ranska jaune de cadmium · saksa Schwefelkadmium, Kadmiumgelb · hollanti cadmiumgeel · ruotsi cadmiumgult · italia giallo di cadmio, giallo aurora, giallo brillante · espanja amarillo de cadmio · portugali amarelo de cádmio · kreikka kitrino toy kadmioy · puola żółć kadmowa, żółć kadmowa cytrynowa · tsekki kadmium zlute · venäjä zoltyj kadmij · latina cadmia]

Kreikaksi kadmeia - löydettiin ensimmäisen kerran Theban läheltä, jonka perusti foinikialainen prinssi Kadmos.

Useita keltaisen sävyjä sitruunankeltaisesta oranssihtavaan keltaiseen.

Epäorgaaninen, kallis kivennäisväri. Peittävä. Hyvä värinkesto, kuivuu nopeasti. Kadmiumsulfidi (CdS) tai kadmiumsinkkisulfidi (CdS + ZnO); valmistetaan hehkuttamalla kadmiumoksidia tai -karbonaattia rikin kera tai saostamalla kadmiumsuolaliuoksista. Vihertävät sävyt voivat olla kadmiumsinkkisulfidia.

Hyvä peittävyys, hieno, transparentti väri. Kohtalaisen haitallinen.

1920-luvulla Maalarilehti kuvasi kadmiumkeltaisen ominaisuuksia näin: Tämä väri on hyvin kirkasta, useampaa eri tummuutta, voimakkaan hohtonsa tähden hyvä sekoitusväri. Se on hyvin peittävää ja kestävää. Pitempiaikainen suora auringonvalo saa sen kuitenkin muuttumaan hiukan harmahtavaksi. Kupariaineiset värit eivät sovi sen kanssa yhteen sekoitettaviksi, koska ne vaikuttavat siihen haihduttavasti. (Maalarilehti 6, 20.12.1920)

Samalta aikakaudelta Maalarien viesti -lehdessä kuvataan kadmiumkeltaisen omituisuuksia näin: Eriskummallista on, että eriväriset hienonnetut kadmiumnäytteet, jos ne jonkun ajan saavat olla koskemattomina, vähitellen muuttuvat kaikki samanvärisiksi, s.t.s. vaaleammat lajit tummenevat ja tummemmat vaalenevat, kunnes ne kaikki ovat saaneet saman värivivahduksen. [---] Yllämainittu eriskummallinen muutos ei ole kemiallista vaan puhtaasti fyysillistä luonnetta oleva, ja otaksuttavasti on siihen syynä tavalla tai toisella tapahtuvat molekyyliset muutokset väriaineessa. (Väreistä. Keltaiset värit. Maalarien viesti 3, 1916)

Kadmiumkeltainen, kadmiumsinkkisulfidi

[englanti cadmium zinc yellow, cadmium zinc sulfide, cadmium yellow light, primrose yellow, lemon yellow · kreikka kitrino toy kadmioy · puola żółć kadmowa cytrynowa]

PY35 [CI 77205]

Kirkas, vaalea keltainen. Kaupallinen valmistus alkoi 1846.

Kadmiumkeltainen, kadmiumlitoponisinkkikeltainen

[englanti cadmium-barium yellow light, cadmium zinc yellow lithopon]

PY35:1 [CI 77117?]

Kadmiumkeltainen, bariumvalkoinen ja sinkkisulfidi tai litoponikadmiumkeltainen ja bariumvalkoinen.

Samanlainen värjäysvoima, valonkesto ja kirkkaus kuin kadmiumkeltaisella PY35, edullisempi vaihtoehto. Maalatessa saattaa menettää väriään lyijypigmenttien läheisyydessä. Käytetty ensimmäisen kerran 1926?

Kadmiumkeltainen, kadmiumsulfidi

[englanti cadmium yellow medium, cadmium sulfide, cadmium yellow deep]

PY37 [CI 77199]

Syvä keskikeltainen. Orient yellow on värin tumma variaatio.

Kadmiumkeltainen, kadmiumlitoponikeltainen

[englanti cadmium lithopone, cadmium barium yellow medium, cadmium barium yellow deep]

PY37:1 kadmiumkeltainen

(1842)

Samanlainen värjäysvoima, valonkesto ja kirkkaus kuin kadmiumkeltaisella PY37, edullisempi vaihtoehto. Maalatessa saattaa menettää väriään lyijypigmenttien läheisyydessä.

Historia

Kadmiumpigmenttien valmistuksen ajankohdasta on useita eri tietoja, mutta useimpien lähteiden mukaan kadmiumkeltainen (kadmiumkeltaiset) olivat ensimmäisiä kadmiumpigmenttejä ja ensimmäisen kadmiumkeltaisen kehitti Stromeyer vuonna 1817. Kadmiumkeltaista öljyväriä valmistettiin joidenkin lähteiden mukaan jo 1819, joidenkin tietojen mukaan vasta 1829. Maalarilehti kertoo kadmiumkeltaisen syntyvaiheista näin: Usein tehdyt huomiot osoittivat, että epäpuhdas sinkkimalmi happoon liuotettuna muodosti pohjaan laskeutuessaan keltaisen kerroksen. Tämä johti Kadmiumivärin keksimiseen, v. 1820 paikkeilla. (Maalarilehti 6, 20.12.1920).

Mm. 1820-luvun lopulle ajoittuvista saksalaisista ja ranskalaisista öljymaalauksista on löytynyt kadmiumkeltaista, mutta yleisesti kadmiumpigmenttien valmistus viivästyi raaka-aineiden valmistusongelmien vuoksi noin vuoteen 1840. Ne esiteltiin Englannissa 1846 (tai 1851, jolloin ainakin Winsor and Newton valmisti kadmiumkeltaista pigmenttiä).

Muutamat taidemaalarit (mm. Claude Monet) suosivat kadmiumkeltaisia niiden kirkkaiden ja puhtaiden värien vuoksi. Kadmiumkeltaisten käyttö taiteessa oli kuitenkin melko vähäistä, koska kyseessä oli hyvin kallis pigmentti.

Kadmiumin korkea hinta saattaa olla osasyy siihen, miksi taiteilijoiden kadmiumin käyttö pysyi verrattain vähäisenä vuoteen 1917 saakka - tuolloin alan teollisuus alkoi voimistua nopeasti ja pigmenttiä alettiin tuottaa nopeasti. Vuoteen 1920 se oli lunastanut paikkansa hyvänä pigmenttinä, jota sai useina erisävyinä. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä hinnat alenivat enemmän, kun kadmiumlitoponit esiteltiin. Kadmiumlitoponit, eli kadmium-pigmenttien ja bariumsulfaatin sekoitukset, tunnettiin myös cadmopone-nimellä.

EUssa oli pitkään suunnitteilla kaikkien kadmium-pigmenttien kieltäminen sen jälkeen, kun ruotsalainen raportti vihjaisi, että ne voivat olla haitallisia terveydelle. Erityisen haitallisena pidettiin sitä, että kadmium ajautuu maalareiden siveltimistä niiden pesun yhteydessä luontoon, ja että kadmium sitä kautta saastuttaa vesistöt. EUssa tehtiin päätös vuoden 2015 loppupuolella: kadmiumpigmenttien käyttö sallitaan edelleen taiteilijaväreissä.

Nimiä

Nimellä jaune brilliant (ransk. kirkkaankeltainen) tarkoitetaan sekä kadmiumkeltaista että napolinkeltaista. Loistokeltainen, briljanttikeltainen ovat vanhoja nimityksiä kadmiumkeltaisen ja kremsinvalkoisen tai sinkkivalkoisen seokselle. 1920-luvulla Maalarilehti kuvasi briljanttikeltaista näin: Briljantikeltaisen nimellä kulkeva kirkas keltainen väri on edellisen värin sukua, valkokadmiumin ja rikkihappokadmiumin sekoitusta. Tämä on loistavavivahduksinen kestävä väri. Kuivaa hitaasti. (Maalarilehti 6, 20.12.1920)

Cadmium citron on vanha kauppanimi kadmiumkeltaisen ja sinkkisulfidin sekoitukselle.

Kadmiumokra [cadmium ocher, greenockite] Yleensä mineraali on (oranssin)keltainen tai rusehtava (kadmiumsulfaatti, CdS). Värisävy vaihtelee mineraalin epäpuhtauksien mukaan. Kyseessä on ainoa kadmiummineraali. Englannissa mineraalia on löytynyt mm. Glasgowin lähistöltä. Mineraalin kuvasivat ensimmäisinä Jameson ja Connell vuonna 1840 Englannissa lähellä Glasgowta. Mineraalin nimi ei viittaa vihreään väriin, vaan nimensä mineraali sai lordi Greenockitelta, jonka mailta mineraali löytyi. Mineraali on harvinainen, joten tuskin luonnonmineraalin pigmenttikäyttökään on ollut merkittävää. kuitenkin mainitsee, että mineraalin synteettistä muotoa (kadmiumkeltainen/kadmiumsulfaatti) on käytetty aiemmin pigmenttinä. Nykyään pigmenttikäyttö on harvinaista aineen myrkyllisen kadmiumpitoisuuden vuoksi.

Kadmoponi koostuu kadmiumsulfidista ja raskassälvästä.

Kadmiumkeltaisen myyntinimiä ovat olleet mm. radian yellow, daffodil, Orient yellow, Cadmolith

Käyttö

Käytetään mm. öljy-, vesi- ja akryyliväreissä.

Kadmiumkeltaista käytettiin Suomessakin esimerkiksi värillisen lasin valmistuksessa 1960-luvulla (mm. Timo Sarpanevan suunnittelemissa Pisaranrengas-laseissa), mutta nykyään sen käyttö on kielletty.