[englanti quinacridone red, acridone red · ranska rouge qinacridone, rouge de quinacridone · puola czerwie chinakrydonowa]
Kinakridonit ovat läpikuultavia, kestäviä ja kirkkaita synteettisiä orgaanisia substraattipigmenttejä.
Kinakridonipigmenttien sävyskaala ulottuu oranssista violettiin, painottuen keskipunaisiin ja magentan sävyihin. Ne ovat läpikuultavia, mutta intensiivisiä ja niillä erinomainen valonkesto. Kinakridoneilla on hyvä värjäysvoima, mutta värit on usein ohennettu, koska kinakridoni on kallista. Niitä käytetään yleisesti taidemaaleissa sekä pastelleissa ja värikynissä.
[englanti quinacridone red, acra red, thalo red rose]
[PR192, CI N/A]
Puhdas kellertävänpunainen pigmentti, jolla on hyvä värjäysvoima ja valonkesto. Käytetään mm. öljy-, alkydi-, akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa.
[englanti quinacridone maroon, quinacridone burnt orange, quinacridone crimson, Avignon orange · ranska orange brle de quinacridone, carmine de quinacridone]
[PR206, CI N/A]
Tummanpunainen, transparentti pigmentti. Keksittiin 1935, mutta kaupallisesti sitä oli saatavilla vasta 1958 jälkeen. Käytetään mm. öljy-, alkydi-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa.
[englanti quinacridone scarlet, quinacridone red (light), dichloroquinacridone]
[PR207, CI 73906
Kellertävä punainen, koralliin vivahtava. Erittäin hyvä valonkesto. Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Saatavilla vuoden 1958 jälkeen.
[englanti quinacridone red Y]
[PR209, CI 73905
Keskipunainen pigmentti, jolla on oranssihtava pohjasävy (1,8-klorokinakridoni; C20H10O2N2Cl2). Käytetään paitsi teollisuusmaalina mm. öljy-, alkydi-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Se on kinakridonipunaisista taideväriaineissa yleisimmin käytetty. Myyntinimiä mm. Tiziano red.
[englanti quinacridone pyrrolidone
[PR N/A-]
Uusi väri, esitelty vasta 1993.
Tiedot pigmentin synnystä ovat hieman epämääräisiä. Ensimmäiset synteettiset orgaaniset kinakridoniyhdisteet löytyivät kemian laboratorioissa jo 1896, mutta niitä ei huomioitu sen paremmin. Kinakridonipigmentit keksittiin 1935, mutta niitä ei ilmeisesti tuotettu markkinoille saakka. Vuonna 1955 W. Struve (DuPont) huomasi kinakridonit hyödyllisiksi väriainekäytössä ja alkoi tutkia niitä. Hän onnistui kehittämään pigmentin edullisen valmistustavan, ja vuonna 1958, ensimmäiset kinakridonipunaiset tulivat markkinoille. Ensimmäiset punaiset kinakridonit otettiin innolla vastaan niin teollisuudessa (automaalit) kuin taiteilijoiden keskuudessakin. Erityisen suosittuja kinakridonipigmentit olivat automaaleissa. Kinakridoneita on käytetty väriaineina myös kosmetiikassa.
Thalo Red Rose on amerikkalainen kauppanimi kinakridonipunaiselle PR192.
ß-muoto tunnetaan kinakridoniviolettina , jonka myyntinimi taiteilijaväreissä on usein permanenttimagenta.
Useimpia kinakridonipunaisia käytetään niiden sään- ja valonkeston vuoksi teollisuusmaaleina ja sen lisäksi monia punaisia käytetään myös taiteilijaväreissä.
Katso myös kinakridonivioletti ja -magenta.
MacEvoy, Bruce Synthetic organic pigments [handprint.com | 20V2003]
Reilly, Timo (Clariant Pigments) Organic Pigments: Crystal Structure, Polymorphism and Color Change. SPECAD E-News,
Spring 2000 [specad.org | 10VI2005]
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
Skelton, Helen (Dominion Colour Corp., Toronto, Ontario, Canada) A History of Pigment Use in Western Art Part 2. PCI 10/01/2004 [pcimag.com | 10VI2005]