-

Kinakridonipunainen

[englanti quinacridone red, acridone red · ranska rouge qinacridone, rouge de quinacridone · puola czerwie chinakrydonowa]

Kinakridonit ovat läpikuultavia, kestäviä ja kirkkaita punaisia, violetteja ja oransseja substraattipigmenttejä, joista ensimmäiset kehitettiin 1935.

Orgaaninen. Läpikuultava. Hyvä värjäysvoima, mutta värit on usein ohennettu, koska kinakridoni on kallista. Kinakridonipunaisilla on erinomainen värinkesto. ß-muoto tunnetaan kinakridoniviolettina, taiteilijaväreissä usein permanenttimagenta.

Kinakridonipunainen PR192

[englanti quinacridone red, acra red, thalo red rose]

[PR192, CI N/A]

Puhdas kellertävänpunainen pigmentti, jolla on hyvä värjäysvoima ja valonkesto. Käytetään mm. öljy-, alkydi-, akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa.

Kinakridonipunaine PR206

[englanti quinacridone maroon, quinacridone burnt orange, quinacridone crimson, Avignon orange · ranska orange brle de quinacridone, carmine de quinacridone]

[PR206, CI N/A]

Tummanpunainen, transparentti pigmentti. Keksittiin 1935, mutta kaupallisesti sitä oli saatavilla vasta 1958 jälkeen. Käytetään mm. öljy-, alkydi-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa.

Kinakridonipunainen PR207

[englanti quinacridone scarlet, quinacridone red (light), dichloroquinacridone]

[PR207, CI 73906

Kellertävä punainen, koralliin vivahtava. Erittäin hyvä valonkesto. Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Saatavilla vuoden 1958 jälkeen.

Kinakridonipunainen Y

[englanti quinacridone red Y]

[PR209, CI 73905

Keltaiseen taittuva keskipunainen pigmentti (1,8-klorokinakridoni; C20H10O2N2Cl2). Käytetään paitsi teollisuusmaalina mm. öljy-, alkydi-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Myyntinimiä mm. Tiziano red.

Kinakridonipunainen, permanenttikarmiini

[englanti quinacridone pyrrolidone

[PR N/A-]

Uusi väri, esitelty vasta 1993.

Historia

Tiedot pigmentin synnystä ovat hieman epämääräisiä. Kinakridonit huomattiin kemiallisissa tutkimuksissa jo 1896, mutta niitä ei huomioitu sen paremmin. Kinakridonipigmentit keksittiin 1935, mutta niitä ei ilmeisesti tuotettu markkinoille saakka. Vuonna 1955 W. Struve (DuPont) huomasi kinakridonit hyödyllisiksi ja alkoi tutkia niitä. Kolme vuotta myöhemmin 1958 kinakridonipunainen tuli markkinoille, kun Struve onnistui kehittämään pigmentin edullisen valmistustavan. Ensimmäiset punaiset kinakridonit otettiin innolla vastaan niin teollisuudessa (automaalit) kuin nykytaiteilijoiden keskuudessakin.

Nimiä

Thalo Red Rose on amerikkalainen kauppanimi kinakridonipunaiselle PR192.

Käyttö

Useimpia kinakridonipunaisia käytetään niiden sään- ja valonkeston vuoksi teollisuusmaaleina ja sen lisäksi monia punaisia käytetään myös taiteilijaväreissä.

Muuta

Katso myös kinakridonivioletti ja -magenta.

Lähteitä / lukemista

MacEvoy, Bruce Synthetic organic pigments [handprint.com | 20V2003]
Reilly, Timo (Clariant Pigments) Organic Pigments: Crystal Structure, Polymorphism and Color Change. SPECAD E-News, Spring 2000 [specad.org | 10VI2005]
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
Skelton, Helen (Dominion Colour Corp., Toronto, Ontario, Canada) A History of Pigment Use in Western Art Part 2. PCI 10/01/2004 [pcimag.com | 10VI2005]