Laivastonsininen

[englanti navy blue: marine blue]

Laivastonsininen on sävynimi, joka tarkoittaa (joskus harmahtavaakin) tummansinistä väriä.

Laivastonsininen ei itsessään tarkoita mitään pigmenttiä tai tiettyä pigmenttisekoitusta, mutta Navy blue -nimellä on myyty sekoitusvärejä ja sen mukaan on nimetty joitakin (erityisesti tekstiilivärjäyksessä käytettäviä) väriaineita. 1900-luvun alkupuolen väriaineluetteloista löytyy useita aniliiniväriaineita, joiden myyntinimessä esiintyy Navy blue. Ensimmäiset niistä tulivat myyntiin viimeistään 1890-luvun alussa.

Navy blue oli pitkään lähinnä tekstiilien yhteydessä käytetty sävynimi, ja sitä alettiin käyttää taidevärien sävynimissä vasta 1900-luvulla, ilmeisesti vasta sen jälkeen, kun sävy oli ensin tullut Crayon-väriliituihin vuonna 1957.

Navy blue -sävy löytyy harvemmin käytettynä laadukkaimpien taidevärien valikoimista, mutta se on kohtalaisen yleinen sävynimi harrastajatason taideväriaineissa, erityisesti värikynissä. Useimmiten se on kahden tai useamman pigmentin sekoitusväri, mutta sävyn sekoittamiseen ei käytetä tiettyjä vakiintuneita pigmenttejä. Myös Marine blue -sävynimellä myydään taiteilijavärejä, mutta se on huomattavasti harvinaisempi nimi.

Historia

Nimi on peräisin Britannian kuninkaalliselta laivastolta, jonka upseerien vaatetuksessa tummansininen värisävy otettiin käyttöön jo vuonna 1748. Väriin ei vielä tuolloin viitattu millään tietyllä nimellä, mutta 1800-luvun alussa siitä alettiin puhua nimellä marine blue, ja vähän myöhemmin termillä navy blue. Useissa lähteissä mainitaan, että navy blue tuli käyttöön noin 1830–40 -luvuilla, mutta se mainitaan kankaan sävynä julkaisussa Retrospect of Philosophical, Mechanical, Chemical, and Agricultural Discoveries (1809), ja sävyn värjäämiselle on ohje jo vuonna 1815 julkaistussa Cooperin värjäysoppaassa A Practical Treatise on Dyeing.

Värisävy mainitaan The Navy List -julkaisussa (1861) mm. ensimmäisen ja toisen luokan pursimiesten ja merimiesten takin ja housujen virallisena värisävynä. Laivastonsinisestä on tullut yleinen muiden maiden laivastojen yleinen tunnusväri ympäri maailman. (To wear) navy blue (etenkin Yhdysvalloissa) tarkoittaa laivastoon kuulumista.

Yleisenä värisävynä navy blue -termiä käytettiin englanninkielessä viimeistään 1800-luvun lopulta, jolloin se löytyy useista tekstiilinäyteluetteloista ja esimerkiksi yleisesti vaatetusta käsittelevistä artikkeleista. Taidevärien sävynä se kuitenkin oli vielä 1800-luvulla harvinainen.

Morris (1893) kirjoittaa indigovärjäyksestä kertoessaan: All shades of blue can be got by this means, from the pale "watchet," as our forefathers called it, up to the blue which the eighteenth-century French dyers called "Bleu d'enfer." Navy Blue is the politer name for it to-day in England. - että laivastonsininen on "tämän päivän Englannissa" kohteliaampi nimi sävystä käytetylle ranskalaiselle termille, joka tarkoittaa helvetinsinistä.

Suomenkieleen väritermi on tullut viimeistään 1900-luvun alkupuolella. Varhaisin löytämäni suomenkielinen maininta laivastosinisestä (ilman n-kirjanta!) on Yhdysvalloissa ilmestyneestä Pohjan tähti -lehdestä vuodelta 1918. Seuraavana vuonna sana "laivastosininen" esiintyi Iltalehdessä, jossa julkaistiin saksankielestä käännetty kirjoitus. Varhaisimman löytämäni maininta, joka ei ole käännösartikkelissa tai käännöstekstissä, on Aamulehdessä 1.4.1928 ilmestyneessä Emil Teräksen räätäliiikkeen mainoksessa.

Varsinainen muotiväri laivasto(n)sininen vaikuttaa olleen 1930-luvulla, jolloin se löytyy useilta muotipalstoilta. Virkkaus- ja neuletyöt -lehdessä (1937) esitellään naisten merihenkistä muotia ja mainitaankin: Sininen väri, laivastonsininen, on kesän valtavin muotiväri. Tiklas-lehdessä (1938) ennustetaan, että sen flanelleissa laivastonsininen tulee olemaan entistä yleisemmässä käytössä pukuina ja takkeina. "Laivastosininen" sävy löytyy Puuvillatehtaitten myyntikonttorin hinnastosta ensimmäisen kerran vuonna 1939.

Myös samaan sävyyn viittaava mariinisininen (mariininsininen, marininsininen) on tullut sävynimenä suomenkielessä käyttöön samoihin aikoihin kuin laivastonsininen.

Alunperin laivaston siniset asut värjättiin indigolla (koska muuta sinistä värjäysainetta ei ollut saatavilla), mutta myöhemmin värisävyä on tuotettu useilla erilaisilla väriaineilla. Juuri maailmansodan alla Helsingin sanomat (7.6.1939) uutisoi Englannin väriteollisuuden nousukaudesta alaotsikolla Varustautuminen lisää eräiden värien kysyntää ja jatkaa: Khakikankaan ja laivastonsinisen kankaan värien kysyntä ilmeisesti määräävät Ison-Britannian väriaineteollisuuden työkyvyn. Jutussa kerrotaan, että rahaministeriö on siirtänyt vapaalistalle väriaineen, jonka nimi on Rapidogenin laivastonsininen R, joka "on orgaaninen laivastonsinisen valmistuksessa käytettävä yhdysaine".