-

Metyylivioletti

rosaniliini, metyylirosaniliinikloridi, kristallivioletti, gentiaanavioletti, emäksinen violetti I, pariisinvioletti

[englanti methylrosanilinium chloride, gentian violet, methyl violet · saksa Methylviolett · hollanti methylviolet · ranska méthyl violet · italia violetto metile · espanja violeta de metilo · portugali violeta de metilo · venäjä Метил-фиолетовый]

Metyylivioletit ovat joukko pararosaniliinien hydrokloridien seoksia, joiden koostumus vaihtelee. Yleisesti ottaen metyylivioletit ovat tetra-, penta- (2B) ja heksametyylipararosaniliinien (10B) seoksia. Metyyliviolettien perusrakenne on läheistä sukua fuksiinille. Metyylivioletilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa ryhmän väriaineista, mutta usein termi viittaa metyyliviolettiin 2B ja joskus metyyliviolettiin 10B. Jälkimmäinen on saanut kutsumanimekseen kristallivioletti, ja se on metyylivioleteista kenties tunnetuin. Metyylirosaniliini on tumman vihreää pölyävää jauhetta tai vihertäviä, metallinkiiltoisia kiteitä, jotka liukenevat veteen heikosti.

Metyylivioletteja käytettiin värjäysaineina ja lähinnä alumiiniin saostettuina heikkolaatuisina metallikompleksipigmentteinä (lake), kunnes I. G. Farben esitteli vuonna 1924 uudenlaisia pigmenttejä nimellä Fanal. Sarjaan kuului pigmenttejä useista väriaineluokista, mutta suuri osa oli trifenyylimetaaniväriaineita. Pigmentit valmistettiin saostamalla ne "värilakoiksi" eli metallikompleksipigmentiksi fosforin, volframin ja molybdeenin happoyhdisteillä. Pigmentit tunnetaan PTA, PMA tai PTMA-pigmentteinä aineiden englanninkielisten alkukirjainten mukaan (Phosphor, Tungsten, Molybdene, Acid).

Metyylivioletti 2B

emäksinen violetti 1
[englanti methyl violet B, basic violet 1, violet direct · ranska violet de Paris; violet de methyl aniline]

[BV1, CI 42535, CAS 8004-87-3, EY 208-953-6]

Violetti pigmentti koostuu pääasiassa pentametyylipararosaniliinihydrokloridista (pentamethylpararosaniline hydrochloride, C24H28N3Cl). Sillä on onneton valonkesto, Blue Wool-asteikolla 1, joka on huonoin mahdollinen. Vaikka sillä on taidepigmentiksi huonot edellytykset, sitä ilmeisesti käytettiin vesivärinä lähinnä alumiiniin saostettuna substraatti- eli metallikompleksipigmenttinä.

Charles Lauth keksi metyylivioletin 1861. Ensimmäisenä sitä alkoi valmistaa ranskalainen yritys Poirrier et Chappat vuonna 1866. Väriaine esiteltiin Pariisin vuoden 1867 maailmannäyttelyssä noin 150 kilon painoisena möykkynä nimellä Violet de Paris.

Väriaineella on värjätty tanniinipuretettua puuvillaa ja jonkin verran silkkiä ja villa, mutta Ballardin (1991) mukaan väriainetta käytetään tekstiilivärjäystä enemmän pigmenttinä PV3, sekä paperin, muovin ja puun värjäämisessä, valokuvafilttereinä, alkoholimusteissa ja lakoissa.

Väriaineen tiedetään olevan haitallista eläville soluille ja organismeille. Väriaineen haittamerkinnät ovat mittavat: haitallista nieltynä, vaurioittaa vakavasti silmiä, epäillään aiheuttavan syöpää, erittäin myrkyllistä vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia.

Väriainetta käytetään lääketarkoituksiin huomattavasti laimennettuna.

Metyylivioletti 2B

[englanti methyl violet 2B, parma violet; benzoic methyl violet lake, lake basic violet, methyl violet lake, methyl violet tungstomolybdate, purple lake, violet lake, violet toner; triphenylmethane phosphotungsto-molybdic acid salt, PTMA lake, 4-[(4-aminophenyl)-(4-methyliminocyclohexa-2,5-dien-1-ylidene)methyl]aniline · saksa Methylviolett N blau]

[PV3, CI 42535:2, CI 42535 Lake, CAS 1325-82-2, EINECS 610-776-8]

Metyylivioletti 2b on vahvavärinen ja kirkas sinertävän violetti substraatti- eli metallikompleksipigmentti (C24H29N3). Se on PTMA-pigmentti, eli valmistettu saostamalla yllä mainittua emäksistä violettia I fosfori-volframi-molybdeeni-hapolla, ja tämä käsittely paransi jonkin verran väriaineen valonkestoa. Metyylivioletin 2b valonkestoa pidetään silti pääasiassa huonona.

Saksalainen I. G. Farben esitteli pigmentin nimellä Violett R, Fanalviolett R vuonna 1924, ja sen variaatioita vuosien 1924–1939 välillä.

Valmiina sideaineeseen sekoitettuna pigmenttiä pidetään melko turvallisena, mutta voi silmiin joutuessaan aiheuttaa pahoja vaurioita. Metyylivioletti on erittäin haitallista joutuessaan hengitysteihin, joten sen käsittelyä jauhemuodossa tulee välttää.

Pigmenttiä käytetään yleisesti sekä kuluttajille että teollisuuteen tarkoitetuissa erilaisissa musteissa, maaleissa, tekstiilipainamiseen ja maaliaineissa.

Metyylivioletin 2b myyntinimiä ovat mm.: Bluish Violet Extract D447, Bluish Violet Extract DH47, Brillfast Violet, Calcotone Violet RP, Conc. Violet R, Consol Violet, Dainichi Fast Violet M Toner, Dainichi Fast Violet MX, DTXSID8051332, Eljon Violet Toner, Fanal Violet R Supra, Fanal Violet RA Supra, Fanatone Violet, Fanel Violet RA Supra, Fast Bronze Violet, Fast Violet Toner R, Fastel Violet R, Fastel Violet R Supra, Federal Fast Violet 7001, Halopont Violet NM, Helmerco Violet MR, HSDB 4197, Irgalite Violet TCR, Kromal Violet R, Methyl Violet PMA Lake VA-4150, NCI-C54659, No. 34 Forthbrite Fast Violet, No. 48 Forthbrite Fast Violet, Nyco Liquid Violet RF, Nyco Super Violet 4R, Permanent purple, Permanent Purple Toner, PMA Violet 3, Pyramid Violet Toner NX, Recolite Violet RDS, Recolite Violet RTS, Silosuper Violet R, Solar Casting Violet RMN47-3012, Solar Coating Violet RMN47-3012, Solar Violet RCL, Solar Violet RMN47-3612, Syton Violet R, Tintofen Violet R, Tintofen Violet R Supra, Toning Blue MV, Tropical Violet Toner, Violet PTA & PMA Lakes, Violet R, Violet R Supra Blue MV, Violet RCL, Violet Toner PTMA 55-2925

Metyyliviolettimolybdaatti

[englanti methyl violet molybdate, triphenylmethane silicomolybdic acid salt]

[PV3:1, CI 42535:4, CAS 68647-35-8]

Kirkas sinertävän violetti, jolla on taipumus tummua.

Myyntinimiä mm. Lamprolac Violet BM

Metyylivioletti

[englanti methyl violet ]

[PV3:2, CAS 68989-19-5?]

Pigmentti on ilmeisesti sama kuin PV3.

Metyyliviolettitannaatti

[englanti methyl violet tannate, triphenylmethane tannic acid salt]

[PV3:3, CI 42535:5, CAS 68308-41-8]

Kirkas sinertävän violetti.

Metyylivioletti 5B

[englanti methyl violet 5B; chlorohydrate of pentamethylbenzyl-pararosaniline · saksa Benzylviolett, Pariser Violett 6B, Methylviolett 6B, Methylviolett extra, Violet 5B]

Pigmentti on pääasiassa pentametyylibentsyyli-pararosaniliinin kloorihydraattia (C31H34N3Cl).

Keksitty 1868.

Metyylivioletti

[englanti methyl violet · saksa Hoffmanns violett, Jodviolett, Dahlia, Primula, Rothviolett 5R extra, Violett 5 R, Violett RR]

Kemialliselta koostumukseltaan mono-, di- tai trietyylipararosaniliinien ja mono-, di- tai trietyylirosaniliinien tai vastaavien metyylituotteiden kloorihydraatin, jodihydraatin tai asetaatin seos (C26H32N3Cl, trietyylirosaniliinin kloorihydraatti)

Keksitty 1863.

Aetyylivioletti

[englanti aethyl violet, chlorohydrate of hexaethyl pararosaniline · saksa Aethylviolett]

Heksaetyylipararosaniliinin kloorihydraatti (C31H42N3Cl)

Keksitty 1883.

Metyylivioletti 10B

kristallivioletti, gentianvioletti, aniliinivioletti
[englanti gentian violet, crystal violet 5BN (6B(O)|10B|AO(N)|BP(C)|FN|HL2|SS|USP), triarylmethane, methyl violet 10B, hexamethyl violet, hexamethylpararosaniline chloride, aniline violet pyoktanine, pyoctanin · saksa Gentianaviolett, Krystallviolett, Violett 6B]

[BV3, CI 42555, CAS 548-62-9]

Sinertävä violetti, happopohjainen indikaattori. Puhdasta heksametyylipararosaniliinin kloorihydraattia (C25H30N3Cl ). Väriaine on myrkyllinen mutageeni. Kristallivioletti on metyylivioletista väriltään syvin. Sitä pidetään metyylivioleteista tärkeimpänä.

Väriaineen keksimisvuodeksi mainitaan usein 1883. Totta onkin, että kyseisenä vuonna vaselilainen väritehdas Bindschedler & Busch esitteli kristallivioletin ensimmäisen version Sveitsin liittovaltion näyttelyssä Zürichissä. Väriaineen synteesissä oli kuitenkin ongelmia, josta alkoi harvinainen kahden yrityksen välinen yhteistyö: vuosina 1883-1884 Bindschedler & Buschin aniliinivärjäämön johtaja Alfred Kern työskenteli saksalaisen BASFin Heinrich Caron kanssa yhdessä pigmentin parantamiseksi. Paranneltu pigmentti, ja se versio, joka päätyi yleisesti myyntiin, esiteltiin 1884.

Väriainetta on käytetty aiemmin ja käytetään mahdollisesti edelleen tekstiilin ja paperin värjäykseen, laivastonsinisten ja mustien tulostusmusteiden osa-aineena sekä kuulakärkikynien musteena. . Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan sitä löytyy yli 99%:sta mustista ja sinisistä kuulakärkikynämusteista. Sitä on käytetty myös lääkkeenä. Väriainetta käytetään edelleen lääketieteellisessä kudosvärjäyksessä.

Kristallivioletista on valmistettu kaksi eri pigmenttiä: samalla nimellä tunnettu PMA-pigmentti PV39 sekä kristallivioletti CFA PV27. (Molemmat on esitelty alla.)

Myyntinimiä mm. 12416 violet, adergon, aizen|hidaco (brilliant)|mitsui .crystal violet, atmonil, avermin, axuris, badil, basic violet BN, bismuth violet, brilliant violet 5B, calcozine violet 6BN|C, gentersal, gentiaverm, genticid, gentioletten, GV-eleven, GVS, hecto violet R, hectograph violet SR, meroxyl(an)-wander, oxiuran, oxycolor, oxyozyl, paper blue R, plastoresin violet 5BO, pyoktanin, vermicid, vianin, viocid, violet CP|XXIII

Metyylivioletti 10B pigmentti

kristallivioletti, trifenyylimetaanivioletti, heksametyylipararosaniliini, aniliinivioletti
[englanti crystal violet, methylamine violet, hexamethyl pararosaniline, triphenylmethane violet, triphenylmethane phosphomolybdic salt]

[PV39, CI 42555:2, CAS 64070-98-0]

Kristallivioletti on kirkasvärinen sinisenvioletti substraatti- eli metallikompleksipigmentti, jolla on taipumus harmaantua, tummua ja haalistua - nopeasti. Se on ns. PMA-pigmentti, eli saostettu emäksisestä violetista 3 fosfori-molybdeenisuolalla.

Kristallivioletti on vaikeasti hajoava väriaine, joka säilyy ympäristössä pitkään ja tuottaa haittavaikutuksia: sitä pidetään biologisesti vaarallisena aineena.

Kristallivioletti CFA

crystal violet CFA; permanent violet

[PV27, solvent V1, CI 42535:3, CAS 12237-62-6]

Punertavanvioletti, kirkassävyinen kristallivioletti CFA (trifenyylimetaani-kupari-ferrosyanidin suola, C6H5NH2; C34H27N3) liukenee helposti veteen ja alkoholiin. Ominaisuuksiltaan se muistuttaa kristalliviolettia PV39.

Käytetty antiseptisenä aineena, indikaattorina, musteisiin ja värjäystarkoituksiin. Käytetty myös musteena. Taidepigmenttinä se on harvinainen: se ei ole koskaan kuulunut suurempien taidevärivalmistajien valikoimiin, mutta löytyy silloin tällöin artesaanivärinvalmistajien vesiväreistä.

Muita myyntinimiä ovat mm. Basoflex Violet 6140, FanalViolet D 6140, fast violet lake, fast violet toner, Lumiere Violet 2745C, solvent violet 5BN, Vocaflex Violet 27 (ARI)

Leukokristallivioletti

[englanti leucocrystal violet (A-DMA), LCV, crystal violet leuco base, leucomethyl green, NSC 7338]

[leuko-BV3]

Väri on katiooninen triaryylimetaanipigmentti (C25H31N3). Kyseessä on täysin väritön kristallivioletin muunnos, joka katalyysireaktiossa muuttuu violetiksi - kuten veren kanssa kosketuksissa ollessaan. Värin avulla saadaan esiin asioita, jotka eivät normaalisti erotu ihmissilmällä; siksi sitä käytetäänkin mm. rikospaikkatutkinnassa. FBI otti värjäysaineen käyttöön vuoden 1993 lopulla ja sitä käytettiin mm. O.J. Simpsonin tapauksen tutkinnassa.

Historia

Metyyliviolettia ja sen variaatioita on valmistettu useissa tehtaissa Ranskassa, Saksassa ja Englannissa. Värjäysaineita käytettiin huomattavat määrät tekstiilien värjäykseen, mutta niistä valmistettiin myös musteita ja substraatti- eli metallikompleksipigmenttejä (ns. lakkavärejä).

Erityisesti impressionistit käyttivät ennakkoluulottomasti uusia väriaineita – myös metyyliviolettia. Metyylivioletteja on tunnistettu useista vesiväri- ja öljyvärimaalauksista. Van Goghin tiedetään käyttäneen sitä maalauksissaan. Japanilaisessa Meiji-kauden (1869-1912) puupiirroksissa violetti oli tärkeä väri, ja niissä uudet metyylivioletit otettin käyttöön vain muutamien vuosien sisällä niiden tultua myyntiin.

Metyyliviolettia tai sen variaatioita on käytetty myös lääketarkoituksiin. Vuonna 1891 Uudenkaupungin Sanomat julkaisi pienen uutisen, jonka mukaan "Syöpätaudin (kräftan) parannuskeinon luulee professori Mosetig Wienin kaupungissa keksineensä. Hän ruiskuttaa syöpäpaiseesen erästä wäri-ainetta, jonka nimi on methyl-wiolet. Tätä wäri-ainetta saatuaan rupeawat syöpähaawat kutistumaan kokoon sekä parantumaan." Mikä lienee väriaineen vaikutus oikeasti ollutkaan? Myöhemmin metyylivioletti on todistettu itsessään karsinogeeniseksi väriksi.

Nimiä

Gentiaanavioletti tai gentianvioletti (gentian violet) on yleinen kutsumanimi kaikille metyylivioleteille (metyylipararosaniliiniväriaineille), mutta nykyään sitä käytetään kristallivioletin synonyyminä. Englanninkielen gentian tarkoittaa katkerokukkia, joista monet ovat sävyltään violetteja. Väriaine on saanut nimensä niiden terälehtiä muistuttavasta väristä.

Marking blue eli metallintyöstössä kappaleiden merkitsemiseen käytetty sininen merkkausväri koostuu denaturoiduista spriistä, sellakasta ja kristallivioletista.

Käyttö

Metyylivioletteja käytetään mm. kankaiden (puuvilla, silkki) värjäyksessä. On käytetty myös kopiokynissä sekä aiemmin myös kirjoituskoneiden nauhojen värin valmistuksessa. Käytetty myös väreissä, joilla merkitään iholle merkkejä ennen leikkaustoimenpiteitä. Metyyliviolettia käytettiin aiemmin mm. lihan leimaamiseen, mutta nykyään sitä ei käytetä enää elintarvikkeiden yhteydessä. substraattipigmenttiväriksi valmistettuna kristallivioletin valonkesto on huono.

Metyylirosaniliinikloridia on käytetty matolääkkeenä ja ihotaudeissa. Antiseptinen teho lisääntyy pHn noustessa ja vähenee pHn laskiessa.

BBCn uutiset kertoi 30.11.2002 Ghanan poliorokotuskampanjasta: jotta varmistettaisiin kaikkien lasten rokottaminen, jokainen rokotettu lapsi merkittiin gentiaanavioletilla ja jokaiseen taloon merkittiin valkoinen merkki liidulla.

Lähteitä / lukemista
Ballard, M.W. (ed.) Important Early Synthetic Dyes: Chemistry, Constitution, Date, Properties. Conservation Analytical Laboratory, Smithsonian Institution. Washington D.C. 1991
Berbers, S.V.J. & al. Shades of violet: Study of the compositional variability of historical Methyl violet dyes. Journal of Cultural Heritage, Volume 66, 2024, s. 464-475, ISSN 1296-2074, https://doi.org/10.1016/j.culher.2023.12.017
Cesaratto, A., Luo, YB., Smith, H.D. et al. A timeline for the introduction of synthetic dyestuffs in Japan during the late Edo and Meiji periods. Herit Sci 6, 22 (2018). https://doi.org/10.1186/s40494-018-0187-0
Conn, H. J. An investigation of American gentian violets. Report of committee on bacterioloical technic. Received for publication June 9, 1922
Eastaugh, Nicholas; Walsh, Valentine; Chaplin, Tracey & Siddal, Ruth Pigment Compendium: A Dictionary of Historical Pigments. Elsevier Butterworth-Heineman, 2004
Marinović, Veronika &al. Characterization of Ballpoint Pen Inks. Acta Graphica, 2024
Sessa, C., Steuer, C., Quintero Balbas, D. et al. Analytical studies on commercial artists’ colour charts from Das Deutsche Farbenbuch (1925)—identification of synthetic and natural organic colourants by Raman microscopy, surface-enhanced Raman spectroscopy and metal underlayer ATR-FTIR spectroscopy. Herit Sci 10, 109 (2022). https://doi.org/10.1186/s40494-022-00740-3
Tamburini, Diego (ed.) Pigments and Dyes in Archaeological and Historical Objects—Scientific Analyses and Conservation Challenges. Printed Edition of the Special Issue Published in Heritage MDPI 2022
Syöpätaudin (kräftan) parannuskeino, Uudenkaupungin Sanomat 7, 13.2.1891
Merck's 1907 Index. Third Edition. An Encyclopedia for the Chemist, Pharmacist and Physician. Merck & Co. New York 1907