-

Pyrrolipunainen, diketopyrrolopyrroli

[englanti pyrrole, pyrrole red, diketo-pyrrolo-pyrrole, DPP (=Di-Keto-Pyrrolo-Pyrrol), irgazin red · saksa Pyrrole Rot · norja irgazin rd · ranska rouge de pyrrole]

Pyrroli (C4H5N) on puhtaana väritöntä nestettä, jota esiintyy mm. kuivatislaamalla saaduissa eläin- ja luuöljyissä ja kivihiilitervassa. Nimensä aine on saanut kreikankielen sanasta πυρρός (purrhós), joka tarkoittaa tulista.

Pyrrolipigmentit ovat diketopyrrolopyrrolipigmenttejä (diketopyrrolopyrrole), joista käytetään yleensä lyhennettä DPP. Diketopyrrolopyrrolit ovat melko uusia synteettisiä orgaanisia substraattipigmenttejä. DPP-punaisia on useampia ja niiden väriskaala on hyvin laaja, oranssinkeltaisesta sinertävänpunaiseen.

Ominaisuuksiltaan pyrrolipunaiset ovat laadukkaita: värit ovat puhtaita ja kirkkaita – ja myös kestäviä ja kalliita. Alunperin pigmentit kehitettiin autoteollisuuden käyttöön, mutta hiljalleen ne otettiin käyttöön myös taidemaalauksessa: ne on huomattu hyväksi korvikkeeksi haitalliselle kadmiumpunaiselle.

Pyrrolipunainen

[englanti pyrrole red, diketo-pyrrolo pyrrole red, irgazin red, Ferrari red · saksa Pyrrole Rot, Irgazinrot DPP · norja irgazin rød]

[PR254, CI 56110]

Syvä punainen, puolipeittävä väri, jolla on erinomainen valon- ja säänkesto. Pigmentin ensimmäinen valmistaja Ciba patentoi värin valmistamistavan 1983 ja väripigmentti tuli todenteolla markkinoille 1987, ja muut valmistajat alkoivat valmistaa väriä, kun Ciban patentti vanheni 20 vuotta myöhemmin.

Pigmentti on yleinen väri taidemaaleissa sekä pastelleissa ja värikynissä. Taiteilijamaaleissa se myydään usein nimellä Permanent Red tai Permanent Red Deep, mutta myös taiteilijaväreissä se on usein korvannut kadmiumpunaisen myyntinimellä Cadmium Red (hue).

Kun pyrrolipunainen PR254 tuli markkinoille 1980-luvun alussa, se päätyi mullistamaan automaalien maailman. 1980-luvun alkuun saakka useimmat autovärit sekä haalistuivat että vanhetessaan niihin tuli kalkkimainen näkö ja tuntu. Uusi pigmentti oli ihan ylivoimaisesti kestävämpi kuin monet sen kilpailijat: se ei haalistunut valossa ja kesti hyvin monenlaiset ilmasto-olosuhteet. Sillä pystyi tekemään voimakkaan kiiltävän maalipinnan, minkä vuoksi siitä tuli tärkeä autoväri.

Tärkeä - ja kallis. Niin kauan, kun Ciballa oli väriaineen patentti, se pystyi pyytämään kirkkaasta punaisesta pigmentistä huimia summia. Väristä tuli pian vain kalliimpien autojen väri. Pigmentti tunnetaan myös nimellä Ferrari Red. Ensimmäisen kerran pyrrolipunaista käytettiin Ferrari Testarossan maalauksessa vuonna 1984, sen jälkeen sitä käytettiin kaikissa punaisissa Ferrareissa 2000-2002, ja saman maalin pintaansa saivat 2000-2006 myö Alfa Romeot, Corvetet, BMW:t ja Lexus Soarer.

Pyrrolipunainen

[englanti irgazin DPP scarlet EK, pyrrole red light · saksa Pyrrole Rot hell, Irgazinscharlach]

PR255, CI 73902 / 561050]

Oranssiin taittuva transparentti pyrrolipunainen. Valonkesto myös ultraviolettisäteilyä vastaan on erinomainen. Pigmentti kestää myös erittäin hyvin kemikaaleja sekä äärimmäistä kuumuutta ja kylmyyttä.

Pyrrolirubiini

[englanti irgazin DPP rubine TR, irgazine ruby, pyrrole alizarine, pyrrole red, pyrrole rubine · saksa Irgazinrubin · norja irgazin rubin]

PR264, CI 561300]

Sinertävä punainen, peittävä pigmentti. Erinomainen säänkesto.

Historia

Diketopyrrolopyrrolirakenne keksittiin vahingossa Michiganin osavaltion yliopiston kemian professori Donald G. Farnumin laboratoriossa vuonna 1974. Laboratoriossa yritettiin tehdä toisen kemiallisen aineen synteesiä, mutta yritys epäonnistui ja toivotun aineen sijaan saatiin aikaiseksi vain punaista sakkaa. Farnumille lähinnä harmillinen takaisku: hän ei pitänyt löydöstään minään, eikä ajatellut sen hyödyntämistä maaliaineena.

Uudenlainen rakenne kuitenkin herätti maaliteollisuuden mielenkiinnon, ja pigmenttivalmistaja Ciballa sen tutkimista jatkoi kemisti Abul Iqbal. Oranssit ja punaiset pyrrolivärit kehitettiin muutamia vuosia myöhemmin, 1980-luvun alussa alunperin autoteollisuuden tarpeisiin. DPP-pigmenttien ensimmäisen valmistajan, Ciban, myyntinimi on Irgazin. Pigmentti päätyi hiljalleen myös taiteilijoiden käyttöön. Aluksi pyrrolioranssi löytyi vain Schminken valikoimista, mutta hiljalleen sen ovat ottaneet käyttöön monet muutkin maalivalmistajat (esim. Daniel Smith, Talens Rembrandt, Lucas, MaimeriBlu).

Netistä löytyy väitteitä, että taiteilijavärinä pigmentit PR254, PR255 ja PR264 tulivat käyttöön 1996, kun hollantilainen Royal Talens lanseerasi sen Rembrandt-öljyvärissään - mutta tälle väitteelle ei ole löytynyt pätevää lähdettä.

Käyttö

Käytetään lähinnä lyijyvapaissa automaaleissa. Käytetään mm. öljy-, alkydi- ja akryylimaaleissa - myös taiteilijaväreissä. Ei kuitenkaan laajasti testattu.

Muuta

Katso myös pyrrolioranssi.

 

Lähteitä / lukemista

Hunger, Klaus & Herbst, Willy Ullman's Encyclopedia of Industrial Chemistry (Pigments, organic). Wiley-VCH Verlag GmbH & Co. KGaA, Weinheim 2012
A History of Pigment Use in Western Art Part 2. PCI, Paint & Coatings Industry, 1.10.2004 | pcimag.com/articles/83955-a-history-of-pigment-use-in-western-art-part-2