[Hippocastanaceae]
[englanti horse chestnut, buckeye, conker tree, Spanish chestnut · ruotsi hästkastan · saksa Rosskastanie · ranska marronier d'inde]
Keltainen, vihreä, oranssi; ruskeat ja punertavat. Hevoskastanjan kuoressa on korkea tanniinipitoisuus (30-40%), ja sitä on käytetty myös parkkiaineena mm. nahkateollisuudessa. Hevoskastanjan kuori sekä lehdet sisältävät ainakin keltaisia flavonoleja (pääasiassa kversitiiniä ja kemferolia).
The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa vuodelta 1824 mainitaan, että hevoskastanjan kuorella on värjätty monenlaisia keltaisia värejä.
Uren kirjassa A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines [...] (1847) hevoskastanjoiden kuorista saa tinakloridipuretuksella pronssin väriä ja lyijyasetaatilla punaruskeaa. Molemmat ovat melko myrkyllisiä aineita; keittämällä ja lientä kauan hauduttamalla ja/tai säilyttämällä hevoskastanjasta saa ruskeaa ilman voimakkaita puretusaineitakin.
Tuoreien (pudonneiden, mutta vielä vihreiden) hedelmien piikkikuorista voi saada keittämällä punertavia sävyjä ja vanhan roosan väriä. Vanhemmat, maatuneet tai kuivaneet kuoret antavat rusehtavampia sävyjä.
Hevoskastanja on kotoisin Balkanilta ja tuotiin Eurooppaan 1500-luvun lopulla. Nimensä se lienee saanut turkkilaisilta, jotka käyttivät puun siemeniä hevosten yskänlääkkeenä.
Hevoskastanja sisältää runsaasti saponiinia, joten sitä on käytetty saippuana.