-

Värjäys: Agrimonia Verijuuret

[Rosaceae]

englanti agrimony

Agrimonia eupatoria Maarianverijuuri

[englanti common agrimony, sticklewort, cockleburr, philanthropos, garclive, church steeples · gaelilaiset kielet airgeadan, mirn na mighe, mur dhraidhean · ruotsi åkermönja, småborrar (Palmstruch 1803) · ferraria]

Kasvaa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, länsi-Aasiassa ja pohjois-Afrikassa teiden varsilla, kaatopaikoilla ja metsissä. Suomessa rauhoitettu.

Keltaisia, vihreitä ja kullanvärejä saadaan koko kasvista, erityisesti kukinnoista ja varsista. Teoriassa se kelpaa värjäykseen koko kesän (huom! teoriassa! - Suomessa kasvi on rauhoitettu).

Universal Herbal-kasvitietokirjassa vuodelta 1824 mainitaan, että jos kasvia kerätään ennen kukinta-aikaa, siitä saadaan kirkasta nankeen-väriä, mutta jos kasvi kerätään syyskuussa, saatava keltainen väri on tummempi. The British Cyclopaedia -tietosanakirjassa (1838) puolestaan mainitaan, että jos kasvi kerätään juuri ennen kukintaa, siitä saadaan tylsä keltainen, ja syyskuussa syvä keltainen. Samassa kirjassa mainitaan, että aiemmin maarianverijuurta käytettiin myös nahan värittämiseen.

Agrimonia odorata

[englanti fragrant agrimony]

Kasvista saadaan keltaista.

---

Rohtona kasvia on käytetty kurkkukipuun ja ulkoisesti mm. haavoihin ja reumatismiin. Kasvin lääkekäyttö on ollut huomattavaa. Antiikin aikaan maarianverijuurta käytettiin silmien huuhteluun (englannin nimi argimony tulee kreikan sanasta argemon, joka tarkoittaa "rikkaa silmässä". Anglosaksit käyttivät kasvia haavojen ja käärmeenpuremien lääkitsemisessä. Keskiajalla kasvia (tuolloin englanninkielinen nimi egrimoyne) käytettiin marunan ja etikan kanssa selkäkipuihin. Maarianverijuuri oli mm. yksi Eau de Arquebuscade -lääkkeen osa; lääkettä käytettiin 1400-luvulla muskettien tyyppisten käsiaseiden (arquebus) aiheuttamiin haavoihin.

Ranskassa kasvista uutettua teetä juodaan yhtä lailla sen maun kuin lääkinnällisen voimankin vuoksi.

Lähteitä / lukemista

Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Green, Thomas The Universal Herbal, Caxton Press, Liverpool 1824.
Palmstruch, J. W. Svensk botanik II. Carl Delén, Tukholma 1803
The British Cyclopaedia. Volume VI. Natural history. ABA to CET. WM. S. Orr and Co., Amen Corner, Paternoster Row, Lontoo 1838.