[Rosaceae]
Suomessa kasvaa noin 25 poimulehtilajia. Voidaan kerätä värjäämiseen koko kesän ajan.
Plaastarlehti, ryppylehti, röijyheinä, vanhanpiianheinä, hiirenhame, huoranhame, juomakuppi, kasteheinä, kannusruoho, maarianvaippa, Marianruoho, Neitsyt Marian viitta; jäneksen pöytä
[englanti Ladys mantle, lion's foot, bear's foot, nine hooks, stellaria ·
saksa Frauenmantelkraut · ruotsi kåpa]
Sisältää katekiini- ja tanniinityyppisiä parkkiaineita. Kuivattuja lehtiä ja kasvin vartta on käytetty villan värjäyksessä. Koko kasvista saadaan beigeä. Lehtiä keittämällä saadaan villaan keltainen tai vihreä väri. Alunapuretuksella kasvista saadaan sitruunankeltaisia värejä. Kuparivitrillillä väri on oliivin- tai kellertävän vihreä. Kasvia voi käyttää vain tuoreena, ei vaadi välttämättä puretusta.
Lönnrot määritteli poimulehden värjäyskäyttöön sopivaksi Flora Fennicassa 1860. Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina myös Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): Tätä voidaan käyttää värjäykseen koko kesän. Siitä saadaan keltaista väriä.
Kasvia on käytetty kauan lääkintätarkoituksiin mm. kuukautisvaivoihin sekä ulkoisesti käytettynä haavojen hoitoon. Sen latinankielinen nimi viittaa kasvin käyttöön alkemiassa (lehtiin keräytyvillä pisaroilla uskottiin olevan voimaa muuttaa metalli kullaksi tai vanha nuoreksi. Keskiajalla sen uskottiin parantavan lähes kaikki sairaudet.
Poimulehteä on käytetty jossakin määrin myös ruokakasvina.
Hellén, Alina Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Kansanvalistusseura, Helsinki, 1904; 1905; 1917; 1919.
Lönnrot, Elias Flora Fennica, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, Helsinki 1866.
Wecksell, J. A. Suomalaisia kasvinimiä. Kerätyt kesällä 1903 Vihdin pitäjässä. Julkaisussa Luonnon ystävä 1, 1905