-

Värjäys: Calluna vulgaris Kanerva

[Ericaceae]

[englanti heather, ling, scotch heather; vanha englanti mm. hedder, linge · gaeli froach, ur · Skotlannin gaeli haeddre · ruotsi ljung · saksa Heidekraut, Besenheide, Besenkraut, Brandheide, Erica, Erika, Hedorn, Heide, Heideröschen, Hoaden, Immerschön, Kuhheide, Rehheide, Rote Heide, Sandheide, Schafheide, Schauphehe (Schafheide), Senden, Zetten · ranska Callune vulgaire, Bruyère commune, Béruée, Brande, Bruyère, Bruyère à balai, Bucane, Callune, Fausse Bruyère, Grosse Brande, Péterolle · tanska hedelyng, lyng · norja rsslyng · islanti beitillyng · puola wrzos, wrzos zwyczajny]

Muita suomenkielisiä nimiä mm. kangaskanerva, nummenvarsi, kangasärviä, siekki, siekkilö

Kanerva on ikivihreä varpukasvi. Se on yleinen Euroopan vuoristoissa ja metsissä, ja se on levinnyt Euroopasta myös muualle. Suomessa kanerva kasvaa varsin yleisenä. Se on Kainuun maakuntakasvi. Kanerva on puuvartinen kasvi, joten sen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen.

Kanerva on tunnettu värjäyskasvina kaikkialla, missä se kasvaa. Kanerva mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina myös Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905). Kanervat sisältävät runsaasti parkkihappoa, minkä vuoksi niitä on käytetty myös nahan parkitsemiseen ja värjäykseen.

Värjäämiseen voi käyttää tuoretta tai kuivattua kasvia. Koska kanerva on varpukasvi, se vaatii vähintään kolmen tunnin keittoajan.

Kanervasta saa erilaisia keltaisia, vihertäviä ja ruskeita sävyjä. Ennen kukintojen aukeamista nuoresta kanervasta saadaan alunapuretuksella kirkkaankeltaista, myöhemmin kesällä voimakasta keltaista, joka tarttuu villan lisäksi myös puuvillaan. Kun keltaiseksi värjätyn kuidun antaa kuivua ja värjää sen sitten uudelleen, väri on kaunis pronssinkeltainen.

Kanervan oksista saa aluna- tai rautapuretuksella vihreää; monissa ohjeissa mainitaan myös kukat vihreän värin lähteenä. Monissa vanhoissa ohjeissa mainitaan, että jos kanervan keittää rautapadassa, saa kaunista oliivinvihreää väriä.

Pellervo-lehdessä 7 vuodelta 1922 on ohje myös mustan värjäämiseen kanervalla (Pysywän musta wäri karwalankoihin.). Siinä neuvotaan, että langat dipataan 10%/WOF rautavihtrilliveteen, jonka jälkeen samaan veteen lisätään reilusti kanervia ja vettä niin, että kanervat peittyvät. Parinkymmenen minuutin päästä kanervat otetaan ylös ja tilalle laitetaan uusia, ja tätä toistetaan, kunnes vesi on hyvin tummaa. Sitten kanervat nostetaan pois ja langat laitetaan tilalle noin puolen tunnin ajaksi. [Huom.! nykyään rautavihtrilliä käytetään 1-2% langan painosta, koska suurempi määrä tekee langasta karkeaa ja haurastuttaa sitä.]

Aiemmin koko kasvista on valmistettu oranssia ja kullanväristä sekä kukista kullan- tai ruosteenväristä pitkällä tinapuretuksella.

Dictionarium Polygraphicum -kirjassa (1735) kanerva mainitaan mm. oranssinruskean värin lähteenä Kirjassa on myös monta ohjetta vihreän värjäämiseen kanervan ja indigon tai kanervan ja sinipuun kanssa.

Historia

Käytettiin skottilaisissa tartaaneissa 1700-luvulla, ehkä käytössä jo aiemmin. Kasvin käytöstä värjäysaineena on löydetty viitteitä mm. Skotlannista, Perthin alueen kaivauksilta, jossa on tutkittu 1100-luvulta peräisin olevaa värjärin työpajaa. Skotlantilaiset uskovat valkoisen kanervan tuovan onnea: se on usein edelleen yksi morsiuskimpun kukista. Kanerva on tärkeä kasvi mehiläisille. Kukkien "hunajaa" on myös käytetty mausteena skotlantilaisten drambuie - liköörissä.

Calluna juontuu kreikan puhdistumista tai puhdistamista tarkoittavasta sanasta kallunein, kallyno. Kanervia on käytetty luutina.

Ohjeita

Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) neuvotaan: (kanerva, koiranputki, sianpuola, suomyrtti) ...kerätään silloin kun ne owat nupusta kukkaan puhkeemassa. Niistä saadaan monenlaisia keltaisia wärejä, waikka woimaltaan erilaisia. Wäriwiwahdus tulee myöskin erilainen, riippuen siitä käytetäänkö ne tuoreina tai kuiwattuina. Kirjasessa neuvotaan, kuinka kanervasta valmistetaan alunan avulla keltaista ja sammaleenvihreää; alunan, väriomenan ja rautavitrillin avulla sammaleenvihreää ja vaaleaa sammaleenvihreää; alunan, indigon ja kurkuman kanssa tummaa ruohonvihreää; alunan ja indigon kanssa sinivihreää; alunan, indigon ja rautavitrillin kanssa tummanvihreää; sekä kromihappoisen kalin, valkoisen viinikiven ja sinilastun kanssa harmaanvihreitä ja mustanvihreää.

Muuta

Lääkekasvina kanervaa on käytetty mm. virtsatientulehduksiin ja ripulilääkkeenä.

Kuivattuja kukkia on käytetty humalamaltaiden sijaan olutta valmistettaessa.

Moorland tea -juoma valmistettiin lisäämällä kanervien joukkoon mustikan ja sen sukulaismarjojen, ojatädykettä, metsämansikoita ja timjamia.

Katso myös kellokanervat (Erica)

 

Lähteitä / lukemista

Green, Thomas The Universal Herbal, Caxton Press, Liverpool, 1824
Hellén, Alina Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Kansanvalistusseura, Helsinki, 1904; 1905; 1917; 1919.
Kontturi, Hulda Luonnonväreillä värjäämisestä. Yhteiskirjapaino osakeyhtiö, Pellervo-seura, Helsinki, 1945
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. Appleton & company, New York, 1847
Dictionarium Polygraphicum: Or, The Whole Body of Arts Regularly Digested. Lontoo, 1735
Husmödrarnas afdelning. Om färgning med växtämnen. Pellervo 6, 1909
Kasveilla värjääminen. Vakka-Suomi 81, 27.7.1916
Kaswien käyttäminen wärjäämiseen. Tyrvään Sanomat 33, 17.8.1916
Kotiwärjäyksestä Pellervo 11, 1.6.1909
Om färgning med växtfärger. Nutid 1, 1901
Parkkiaine, jota Suomessa tähänasti ei ole käytetty. Ilmarinen 28, 8.3.1883
Pysywän musta wäri karwalankoihin. (Kodin osasto. Kotitalouskeksintöjä.) Pellervo 7, 1.4.1922
Suomalaisia luonnonvärireseptejä lankoja varten Kotitaide 3, 1902
Wärjääminen. Pellervo 4, 1901
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit / Calluna (Erica)