[Cetraria]
[Parmeliaceae]
englanti moss, reindeer moss
Useista suvun jäkälistä valmistetaan keittämällä värjäysainetta.
Käytetty mm. Skotlannissa. Värjää villan punaruskeaksi.
[englanti Caribou lichen]
Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.
Eurooppa. Värjää villan punaruskeaksi.
Vaaleanruskea, keltainen. Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.
Kangasjäkälä
[englanti iceland moss, 'gros'
· ruotsi hed-lav, islands-lav, islandsmossa, hedemossa
· saksa Isländisches Moos, Isländische Flechte, Blätterflechte, Fieberflechte, Heideflechte
· ranska Lichene ou mousse d'Islande
· Fiebermoos, Isländisches Moos
· lichène islandico
· líquen de islandia
· matmasa, svinmasa
· Al kharaza
· kharaz assoukhour
· brotmose
· erba rissa
· Syn. Lichen islandicus L.;
Lobaria islandica Hoffm.;
Physcia islandica D. C.]
Kasvaa yleisesti Suomessa. Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): Sisältää setraarihappoa ja 40% tärkkelystä. Tästä jäkälästä saadaan keltavärejä, alkaen keltaisesta aina tummankeltaisenruskeaan asti..
Pohjoismaissa islanninjäkälää on käytetty hyvin varhaisista ajoista eläintenrehuna, myöhemmin myös sen lääkinnälliset ominaisuudet ja värjäysominaisuudet huomattiin.
Valerius Cordus viittasi jäkälään ensimmäisen kerran keskiajalla sanoin Muscus crispae Lactucae similis. Ensimmäisen kerran jäkälän kuvasi vuonna 1672 Breyne: Muscus eryngii folio. Vuonna 1671 Bartholin antoi sille nimen Lichen islandicus. Ruotsin ensimmäinen kemisti, Urban Hjärne (Urban Hiaerne) kertoi 1683, että Islannissa käytetään islanninjäkälää ruoaksi - Hjärnen myös kerrotaan olevan ensimmäinen, joka tutki jäkälää kemiallisesti. Vuonna 1672 islanninjäkälä mainittiin kööpenhaminalaisessa lääkeluettelossa nimellä Muscus catharticus islandicus ja viimeistään vuonna 1846 se löysi tienä myös kansainvälisiin farmakopeioihin. Lichen Islandicus on mainittu kotimaisena lääkeaineena Peter Ervastin julkaisussa Finlands inhemska Läkemedel (1840).
Vuonna 1805 ruotsalainen Joh. P. Westring mainitsi ensimmäisen kerran jäkälän käytöstä tekstiilivärjäyksessä (Svenska lavfarnas farghistoria, 1805-1809). Toisaalta, kirjassa A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että Islannissa jäkälällä on värjätty ruskeaa, ja tiedon lähteeksi on merkitty: Cramer, De Usu Lichenis Islandici, Erlangen, 1780: Ebeling, de Quassia et Cetraria Islandica, Glasgow, 1779: Davidson on removal of bitter taste and lichenons odour of Iceland Moss, 'Jameson's Journal,' 1840: and Transact. of Edin. Soc. of Arts, June 20, 1838: Proust in Journal de Physique, vol. iii. (En ole vielä päässyt tutkimaan noita ensin mainittua lähteitä ja sitä, onko niissä mainintaa värjäyskäytöstä.)
Vulpicida juniperinus, Tuckermannopsis juniperina
[ruotsi enlav]
Kirjassa A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että jäkälän kaunis keltainen väri irtoaa keittämällä vedessä ja sitä on käytetty Ruotsissa ei-kaupalliseen värjäykseen.
[englanti Caribou lichen · ruotsi snö-lav]
Värjää villan violetiksi.
[englanti yellow lichen]
Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.
Islanninjäkälä sisältää tärkkelystä ja siksi sitä on käytetty ravinnoksi (mm. katovuosina Pohjoismaissa); jäkälän erittämää 'geeliä' on käytetty myös vanukkaissa. Toisen maailmansodan aikana sitä käytettiin myös kotieläinten (mm. sikojen) ruokintaan.
Islanninjäkälää on käytetty (Islannissa jo kauan aikaa sitten) lääkeaineena, mm. laksatiivina, rintakipuihin, keuhkosairauksiin ja kurkkulääkkeenä.
Ervast, Peter Finlands inhemska Läkemedel. J. C. Frenckell & Son. Helsinki, 1840
Köhler's Medizinal-Pflanzen in naturgetrenen Abbildungen mit kurz erläuterndem Texte.. Verlag von Fr. Eugen Köhler, Gera-Untermhaus, 1887.
Lindsay, W. Lauder A Popular History of British Lichens, comprising an account of their structure, reproduction, uses, distribution and classification. Lovell Reeve, Lontoo 1856