Seitikkejä on useita satoja lajeja ja useista seitikkilajeista saadaan punaisia ja oransseja värejä. Monissa seitikeissä on antrakinoneita, kaksoisantrakinoneita ja vastaavia väriaineita. Monet seitikit ovat myrkyllisiä, joten kannattaa värjätä ulkotiloissa. Katso myös: veriseitikit (Dermocybe).
Yleinen Suomessa. Purettamatta saadaan vaaleanpunaista, alunalla tummaa vaaleanpunaista, tinalla ja kuparilla kellertäviä ja vihertäviä harmaita ja raudalla oliivinväristä.
Syötävä sienilaji, mutta ei mikään erityisen herkullinen.
Kuivattuna antaa kolmea eri väriä: ilman puretetta ja alunapuretuksella oranssia, tinalla rusehtavan oranssia, kuparilla punaruskeaa ja kanelinväristä, raudalla harmaata, punaruskeaa ja oranssia. Käytetty mm. Skotlannissa.
Ilman puretusta beigeä, vaaleanoranssia tai keltaista, alunalla keltaista ja oranssia, tinalla oranssinkeltaista. Käytetty mm. Skotlannissa.
Yleinen Suomen havumetsissä. Purettamatta saadaan vaaleankeltaista, alunalla ruskeankeltaista, tinalla vaaleaa oranssia ja kuparilla ja raudalla beigeä. Hieman myrkyllinen sieni.
Suomessa kasvaa melko harvinaisena lehtimetsissä. Sininen. Purettamatta saadaan siniharmaata, aluna- ja tinapuretuksella violetinharmaata, kuparilla tummanvihreää ja raudalla purppuranmustaa.