Värjäys: Genista Väriherneet

[Fabaceae]

Genista sibirica

Corniola sibirica; Genista borysthenica (var. tenuis)
[ukraina дрік дніпровський venäjä дрок днепровский, дрок сибирский]

Siperialainen värihernelaji kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Länsi-Siperiassa ja Ukrainassa.

Värihernelaji mainitaan Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) samassa yhteydessä kuin pensasväriherne ja niiden käytöstä kerrotaan yhteisesti.

Genista tinctoria Pensasväriherne

Corniola tinctoria, Cytisus tinctorius, Genistoides tinctoria, Spartium tinctorium
[englanti broom, dyer's broom, dyer's greenweed, dyer's weed, dyer's woadwaxen, base-broom, dyer's greenwood, greenweed, greenwood, waxenwood, wede-wixen, woad-waxen, woud wix, wood waxen; Diers Greening Weede, Base Broone, Woodwaxen (Gerarde 1597) · kymri melynog y waun · ruotsi färgginst; ginst (Samzelius 1765) · tanska farvevisse, farve-visse · norja fargeginst, grønnris · saksa Färber-Ginster, Eiblatt Ginster, Eierplatzeln, Farbblume, Färberginster, Färberpfriemen, Farbkraut, Gelbe Färbeblume, Gelbe Scharte, Gilbblümli, Gilbkraut, Grünholz, Hohlheide, Schöngelb, Ginster; Genf, Ginst (1772) · hollanti verfbrem · ranska Genêt des teinturies, Genestrelle, Genestrole, Genêt, Genêt bâtard, Genêt commun, fleur à teindre, Herbe-à-jaunir, Petit Genêt, Spargelle, Trentanel · oksitaani gelise, genestròl · italia ginestra dei tintori, ginestra minore, ginestraggine, ginestrella; baccellina · espanja hiniesta, hiniesta de tintes, retama cenicienta, retama de tintes, retama de tintoreiros · katalaani ginesta de tintoras, ginestola vera · baski erratza, xiristola · aragonia retama de tintoreros · portugali piorno-dos-tintureiros, retama, tojo-tintureiro · romania drobiță · viro värv-leetpõõsas · unkari festő rekettye · latvia krāsu irbulene · liettua dažinis prožirnis · kreikka γενίστα βαφική · albania gjineshtër, gjineshtra ngjyruese · turkki boyacı katırtırnağı · puola janowiec barwierski · tsekki kručinka barvířská · kroaatti bojadisarska žutilovka · slovakki kručinka farbiarska · sloveeni barvilna košeničica, jajčastolistna košeničica · bulgaria висока жълтуга, горска жълтуга · ukraina дрiк красильний, дрік високий · venäjä дрок красильный, Ракитник, дрок сибирский]

Sisältää mm. luteoliinia [NY2]

Pensasväriherne kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, Lähi-idässä ja Siperiassa. Suomessa se on täysin viljelyperäinen tulokaskasvi, mutta esiintyy paikoitellen Etelä-Suomessa.

Pensasväriherne on myrkyllinen. Se sisältää genisteiiniä, joka kuuluu isoflavoniväreihin.

Värjäykseen käy koko kasvi, mutta kukinnot tuottavat parhaan värin. Parhaiten väri tarttuu villaan, mutta sillä voi värjätä myös puuvillaa, pellavaa ja jossain määrin nahkaa.

Kasvista on värjätty villaan alunapuretuksella hyvin vaaleaa keltaista, kromipuretuksella vaaleaa vihertävänkeltaista ja raudalla suklaanruskeaa.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) mainitaan, että pensasväriherne esiintyy Hallandissa (Kattegatin itärannikolla Etelä-Ruotsissa), mutta ei esiinny muualla Ruotsissa - hän on kuitenkin maininnut kasvin kirjassaan ja jakaa siinä reseptin keltaisen värjäämiselle ja schyttkeltaisen valmistukseen (kasviväripohjainen maaliväri). Värjäysohje on hyvin yksinkertainen: kukkia keitetään, joukkoon lisätään alunaa ja lankaa tai etukäteen alunalla puretettua lankaa, ja se värjäytyy keltaiseksi. Samzelius mainitsee lähteeksi Johan Linderin kirjan Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720) sekä Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan Plantæ tinctoriæ (Uppsala 1759).

Samzeliuksen kirjan schyttkeltaista maalivärin ohjeen lähteeksi on mainittu Linderin kirja (raakakäännös): "Ota kukat, kaada niiden päälle kalkkivettä kattilassa ja anna kiehua hiljaa, kunnes se muuttuu keltaiseksi, sitten anna jäähtyä. Siivilöi liemi astiaan kankaan läpi. Ota sitten jauhettua liitua ja kaksi kertaa niin paljon alunaa, ja sekoita ne hyvin yhteen kepillä. Kun se on otettu pois tulelta, anna sen seistä, kunnes sakka laskeutuu; kaada vesi pois, kuivaa väri ja käytä sitä alunaveden kanssa."

Värireseda (Reseda luteola) ja väriherne tuottavat samaa väriainetta (luteoliinia), mutta väriherneessä on lisäksi genisteiiniä (isoflavoneihin kuuluva flavonoidi). The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan, että väriherneen värin värjäysvoima on resedan värjäysvoimaa selvästi heikompi, vaikka kasvit muistuttavatkin väriominaisuuksiltaan muutoin toisiaan.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) sanotaan: for wool that is to be dyed green with wood, the dyers prefer it to all others - puu viitannee tässä tapauksessa sinipuuhun (Haematoxylum), eli vihreää villaa värjättiin värjäämällä päällekäin sinistä ja nimenomaan väriherneen keltaista.

Historia

Värihernettä käytettiin Etelä- ja Keski-Euroopassa värjäykseen jo antiikin aikoina.

Ennen väriherne oli tärkeä paitsi keltaisen, myös vihreän (väriherne + värimorsinko) värin saamiseksi, mistä juontuu mm. englanninkielinen greenweed-nimitys.

Leche (1744) kertoo, että värihernettä käytetään (Ruotsin?) värjäämöissä kuten väriresedaa (Reseda luteola) ja väriläätettäkin (Serratula tinctoria) Gadd mainitsee vuoden 1772 palkokasveja koskevassa esitelmässään, että värihernettä viljellään värjäystarkoituksiin myös Suomessa.

Tooke (1801) kuvaa Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja kuvailevassa kirjassaan puretusta keltaliekolla (Diphasiastrum complanatum) ja huomauttaa, että jotkut lisäävät liemeen myös hieman värihernettä. Hän nimeää väriherneen Venäjällä yleiseksi värjäyskasviksi.

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) kerrotaan, että väriherne kasvaa myös Kaukasuksella, jossa sitä käytetään värjäyskasvina (Karabahissa sitä käytetään kestävänä keltaisena väriaineena mattojen valmistuksessa). (Kirjassa samassa kohdassa mainitaan pensasväriherneen (Genista tinctoria) lisäksi sekä siperialainen lajike, Genista sibirica). Kirjassa siteerataan talonpoikaisia valkaisu ja värjäystapoja esittelevää kirjaa [Иванов-Даль. Беление и крашение в крестьянском хозяйстве. М., 1926. 64 с. S. 17], jossa värjäys kuvataan näin (raakasuomennos): "Silputtua värihernettä lisätään kvassiin ja keitetään valkaistun langan kanssa, minkä jälkeen sitä annetaan seistä 2–3 päivää. Sitten se siivilöidään ja lanka liotetaan alunassa: aluna liuotetaan suoraan kvassiin – 400 g (1 pauna) kvass-ämpärillistä kohden. Näin saatua tahnaa hierotaan käsin kuituun, kunnes haluttu väri on saavutettu."

Pensasväriherne mainitaan myös Uljanovskin alueen värikasveja käsittelevässä kirjassa (Благовещенский, 1953) mainitaan, että esimerkiksi Azerbaidžanissa siitä saatuja väriaineita käytetään laajalti mattojen valmistuksessa.