Värjäys: Glebionis Suvikakkarat

[Asteraceae]

Glebionis segetum Keltapäivänkakkara, keltasuvikakkara

entinen Chrysanthemum segetum
[englanti corn marigold · ruotsi gullkrage · tanska gul okseøje · ranska Chrysanthéme des blés, marguerite dorée, marguerite jaune]

Keltapäivänkakkara muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon keltasauramoa (Anthemis tinctoria), mutta Suomessa keltapäivänkakkaraa ei juurikaan esiinny luonnossa. Se on kuitenkin hyvä koristekasvi myös suomalaisiin puutarhoihin, sillä se kestää jopa pientä pakkastakin. Se on levinnyt Välimeren alueelta koko Euroopan alueelle, Kiinaan ja osiin Pohjois-Amerikkaa. Sitä on monin paikoin pidetty rikkakasvina.

Kukista saadaan keittämällä keltaista väriä alunapuretettuun villaan.

Historia

Kirjassa Dictionarium Polygraphicum (1735) on muutamia ohjeita siihen, miten keltapäivänkakkaralla saadaan keltaista värjäysainetta.

Kirjassa Plantes de la France (1808) mainitaan, että kasvi on ollut vain muutamissa puutarhoissa koristekasvina, mutta että siinä on potentiaalia värjäyskäytössä. Kirjassa kuvataan ranskalaisen botanisti Antoine Laurent de Jussieun havaintoja, joiden mukaan alunassa liotettuun villakankaaseen tulee kukista rikinkeltainen väri ja samalla tavoin käsiteltyyn silkkikankaaseen sitruunankeltainen väri. Hänen havaintojensa mukaan suurempi kukkamäärä antaa villaan kirkkaan, vihertävänkeltaisen värin ja keltaisen silkkiin. Lisäksi pieni määrä savupiipun nokea antoi kauniin kuolleiden lehtien värin.