Värjäys: Iris Kurjenmiekkakasvit

[Iridaceae]

[englanti iris]

Iris germanica 'Florentina' Saksankurjenmiekka

[englanti iris, german iris, orris root, blue flower de luce, florentine orris, mogadore orris, morocco orris, veronese orris]

Kasvaa pohjoisessa puutarhakasvina. Kasvi tuottaa sinistä väriä. Sen kukista on joskus valmistettu mehuvihreää substraattipigmenttiväriä (tunnettu myös nimillä sap green ja iris green). Väri saadaan puristamalla kukista purppuraista mehua. Alunaa lisäämällä neste muuttuu vihreäksi. Väriä käytettiin mm. keskiaikaisten käsikirjoitusten maalaamisessa. Kukan terälehdistä on valmistettu myös tummaa violettia.

Iris pseudacorus Keltakurjenmiekka

Miekkaruoho, miekkaheinä
[englanti yellow iris, iris aquatica, iris lutia, daggers, dragon flower, flaggon, fleur de luce, fleur de luxe, fliggers, gladyne, Jacob's sword, levers, livers, meklin, myrtle flower, segg, sheggs, shalder, yellow flag, flag iris · gaeli bogbog-uisge, seileasdear, seileastram; feileastram · ruotsi svärdslilja]

Ainoa kurjenmiekka, joka kasvaa pohjoisessa luonnonvaraisena.

Sisältää mm. parkkiaineita. Kukista saadaan keltaista väriainetta, lehdistä kirkkaanvihreää (joidenkin lähteiden mukaan myös tummanviolettia) ja juurista rautasulfaattipuretteella harmaata, tummansinistä ja mustaa. Juurista voidaan valmistaa myös mustetta.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että keltakurjenmiekan juuria on käytetty musteiden valmistamiseen ja myös mustaksi värjäämiseen.

Kasvin juurilla on värjätty mm. Skotlannissa (sinistä). Aikanaan kasvia on käytetty nahkojen parkitsemiseen.

Historia

Kurjenmiekka on tunnettu jo muinaisessa Egyptissä. Sen kuvia löytyy vanhoista kreetalaisista seinämaalauksista. Roomalaiset käyttivät kurjenmiekan juuria hajusteiden valmistamiseen. Eurooppaan ja pohjoiseen se tuli luostarilaitoksen välityksellä. Kurjenmiekkaa viljeltiin ensimmäistä kertaa keskiajalla Firenzessä, Italiassa.

---

Kasvilla uskottiin olevan suuret parantavat voimat ja sitä käytettiin paljon lääkkeenä antiikin aikaan. Myös keskiajalla kasvin parkkihappoa sisältäviä juuria käytettiin hengityksen raikastamiseen, yskänlääkkeenä ja piristeenä.

Keltakurjenmiekan raastettuja siemeniä on käytetty kahvin korvikkeena.