Värjäys: Iris Kurjenmiekat, perhokurjenmiekat

[Iridaceae, Iridoideae]

[englanti iris]

Violettikukkaisten kurjenmiekkojen kukat sisältävät runsaasti erilaisia antosyaaneja. Ne reagoivat pieniinkin pH-muutoksiin.

Violeteista kukista on joskus valmistettu mehuvihreää substraattipigmenttiväriä (tunnettu myös nimillä sap green ja iris green). Väri saadaan puristamalla kukista purppuraista mehua. Alunaa lisäämällä neste muuttuu vihreäksi. Väriä käytettiin mm. keskiaikaisten käsikirjoitusten maalaamisessa. Väriainetta on käytetty maaliaineena esimerkiksi käsikirjoitusten kuvitukseen - ei esim. rakennusten tai huonekalujen maalaukseen, eikä juurikaan taidemaalauksessa.

Dictionarium Polygraphicum -kirjassa (1735) on useita ohjeita kurjenmiekkavihreiden valmistamiseen. Yhden ohjeen mukaan neuvotaan valmistamaan väriainetta puristamalla kukkien mehua ja sekoittamalla siihen kumivettä (arabikumia tai vastaavaa), ja jutussa mainitaan, että näin saadaan "täydellinen ja kestävä vihreä tai sininen, riippuen siitä, missä sitä käyttää". Toisessa kirjan ohjeessa mehua neuvotaan keittämään varovasti, kunnes se paksunee, jonka jälkeen siihen lisätään alunaa ja "näin saadaan hyödyllinen ja kestävä vihreä". Yhden ohjeen mukaan neuvotaan valmistamaan haalistumatonta vihreää (A never-fading green) kuivattamalla kukkamehu-kumivesiseos auringossa. Koska kurjenmiekkojen vihreä väri mainitaan useissa lähteissä kestävänä ja haalistumattomana, se on ehkä ollut voimakkaampaa ja paremmin kestävää kuin monet muut mehuvihreät aikana, jolloin vihreitä väriaineita oli hyvin niukasti saatavilla - mutta oikeasti voimakkaatkin antosyaanivärit eivät kestä valoa ja ruskettuvat ajan myötä ilman valon vaikutustakin.

Iris florentina

Iris × germanica var. florentina, I. officinalis; Iris albicans, I. albicans var. madonna, I. albicans var. majoricensis, I. florentina subsp. albicans, I. florentina var. albicans, I. florentina var. madonna, I. × germanica subsp. albicans, I. madonna, I. majoricensis
[englanti iris, common orris, orris root, blue flower de luce, florentine orris, iris florentine, mogadore orris, morocco orris, veronese orris]

· saksa florentiner Schwertlilie; Violenwurzel · hollanti · ranska iris de Florence, iris florentin · oksitaani · italia giaggiolo bianco, giglio fiorentino; Ireos · espanja lirio de Florencia, lirio florentino · katalaani lliri de Florència · portugali lírio-de-florença, lírio-florentino · unkari firenzei nőszirom · hindi irsá · arabia ussul-alsosun-ulasssmanjoonee · tsekki kosatec florentský · slovakki kosatec · bulgaria бяла перуника · serbia бела перуника, мирисна перуника · ukraina півники флорентійські · venäjä ирис флорентийский, касатик флорентийский]

Kurjenmiekka on peräisin Saudi-Arabian ja Jemenin alueelta, mutta on levinnyt Välimeren maihin Eurooppaan, Balkanin niemimaalle ja Marokkoon.

Ainslien (1828) mukaan kurjenmiekan juuri on suosittu lääkeaine arabialaisten ja persialaisten keskuudessa. Euroopassa sitä on käytetty ulostuslääkkeenä, mutta kirjoittajan mukaan: "nykyään sitä ei juurikaan enää käytetä, ainakaan Englannissa".

Iris × germanica Saksankurjenmiekka

Iris germanica, I. barbata, I. pallida x I. variegata, I. × spectabilis
[englanti common iris, bearded iris, German iris]

· ruotsi trädgårdsiris · saksa deutsche Schwertlilie · hollanti Duitse lis · ranska flambe, flamme, iris d'Allemagne, iris de Germanie, iris flambe · oksitaani couteras, coutèle, cres coutèts, espadè, liris, plambe, sarra-coutèts · italia giaggiolo, giaggiolo germanico, giaggiolo paonazzo, giglio azurro, gladiolo celestre · espanja carrizas, carrucia, cebollas de lirios, cuchillos, cárdeno, espadañas, fresilla de monte, ganjols, ireos de flor azul, lirio azul, lirio blanco, lirio calzado, lirio común, lirio cárdeno, lirio de campo, lirio de Flolrencia, lirio de maceta, lirio de palma, lirio morado, lirio pascual, lírio cárdeno, matapolls, parmito, ull de poll · baski ostargi belarra · katalaani burjol, coltell blau, garitxol blau, greixol, liiri de Florència, lliri blanc, lliri blau, lliri d'olor, lliri morat, sords · portugali iris-de-florença, lírio-cardano, lírio-cardeno, lírio-cárdeno, lírio-da-alemanha, lírio-de-cor-de-ceu, lírio-de-florença, lírio-florentino, lírio-germânico, lírio-roxo, lírio-roxo-dos-montes · unkari kerti nőszirom · albania shpatore · turkki göksüsen · puola irys bródkowy, kosaciec bródkowy, kosaciec niemiecki · tsekki kosatec německý · slovakki kosatec nemecký · sloveeni nemška perunika · kroaatti firentinska perunika · bulgaria синя перуника · serbia баштенска перуника, плава перуника · ukraina півники німецькі · venäjä ирис германский · japani jamana-irisu ジャマンアイリス]

Saksankurjenmiekka on alunperin kotoisin Balkanin niemimaalta, mutta on levinnyt Välimeren ympäristöön, Keski-Aasiaan, Lähi-Itään ja paikoin Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa sekä Australiaan. Pohjoisessa se kasvaa lähinnä puutarhakasvina.

Kukista on valmistettu Euroopassa mehuvihreää substraattipigmenttiväriä.

Iris pseudacorus Keltakurjenmiekka

Miekkaruoho, miekkaheinä, vuohenmiekka; miekaruoho (Palmstruch 1803)
Iris palustris, Limnirion pseudacorus, Limniris pseudacorus, Pseudo-iris palustris, Xiphion pseudacorus, Xyridion pseudacorus; Acorus adulterinus, Iris acoriformis, I. acoroides, I. bastardii, I. curtopetala, I. flava, I. lutea, I. pallidior, I. paludosa, I. palustris, I. sativa, Moraea candolleana, Vieusseuxia, Xiphion acoroides, Xyridion acoroideum
[englanti water iris, yellow iris, daggers, dragon flower, flag iris, flaggon, fleur de luce, fleur de luxe, fliggers, gladyne, iris aquatica, iris lutia, Jacob's sword, Jacob's wort, levers, livers, meklin, myrtle flower, Rocky Mountain iris, segg, sheggs, shalder, water flag, yellow flag, yellow-flag iris, yellow water iris; yellow water flower-de-luce (Lightfoot 1777) · gaeli bogbog-uisge, seileasdear, seileastram; seilifdeir (Lightfoot 1777); feileastram · iiri feileastram · kymri iris felen · ruotsi svärdslilja, gul svärdlilja; svärd lilja, bäcklilja, svärdgräs, säfjeblomma, fläje,gula liljor (Palmstruch 1803) · tanska gul iris · norja sverdlilje · saksa gelbe Schwertlilie, Sumpfschwertlilie, Wasserlilie, Wasserschwertlilie · hollanti gele lis · ranska flambe d'eau, glaïeul des marais, grande laîche, iris des marais, iris faux-acore, iris jaune, pavée · oksitaani cesque, cotèla de valat, cout, espasa, lirga, sesca, sesque · italia acoro falso, coltellacci, giaggiolo acquatico, giglio giallo, iride gialla, spadone · espanja acoro acuático amarillo, acoro bastardo, acoro palustre, azucena amarilla, brimbio, espadaña amarilla, espadaña fina, espadañal, falso acoro, flor de lis, gladiolo de agua, iris amarillo, jarro de oro, lirio amarillo de agua, lirio común, lirio de la marisma, lirio espadañal, lirio pajizo, lirio salvaje, lírio amarillo, pseudoacoro, rabiacán · baski lirio horia, ostargi-belar horia · katalaani balca, boga, bova de gatxol, coltell groc, espadanya, garitxol groc, ginjol groc, lliri groc · portugali abola-candelas, espadaina-amarela, lírio-amarelo, lírio-amarelo-dos-charcos, lírio-amarelo-dos-pantanos, lírio-amarelo-dos-pântanos, lírio-bastardo, lírio-dos-charcos, lírio-dos-pântanos, lírio-espadanal, lírio-falso-acoro, ácoro-bastardo · viro kollane võhumõõk · unkari sárga nőszirom · albania badra e ujit, shpatore · romania stânjenel de baltă, stînjenei de baltă · turkki batak süseni · heprea irus anef עָנֵף אִירוּס · lätti purva skalbe · liettua geltonasis vilkdalgis · puola kosaciec żólty · tsekki kosatec žlutý · slovakki kosatec žltý · sloveeni vodna perunika · kroaatti žuta perunika · bulgaria блатна перуника · serbia водена перуника, жута перуника, мочварна перуника · ukraina півники болотні · venäjä ирис водный, Ирис желтый, ирис ложноаронниковый, водяной, касатик водяной, касатик жёлтый · japani ki-shôbu キショウブ · korea no rang kkot chang po 노랑꽃창포]

Keltakurjenmiekka kasvaa alkuperäisenä koko Euroopassa ja Kaukasuksella sekä Lähi-Idässä Iraniin saakka, ja se on levinnyt Intiaan, Japaniin ja paikoin Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Se on ainoa kurjenmiekka, joka kasvaa pohjoisessa luonnonvaraisena.

Keltakurjenmiekka sisältää mm. parkkiaineita, ja sitä onkin käytetty myös nahkojen parkitsemiseen. Kukista saadaan keltaista väriainetta, lehdistä kirkkaanvihreää ja juurista rautasulfaattipuretteella harmaata, tummansinistä ja mustaa.

Lightfootin (1777) mukaan Arranissa ja muilla läntisillä Skotlannin saarilla juurilla on värjätty mustaa.

Juurista voidaan valmistaa rautasulfaatin avulla myös mustaa mustetta. Lightfoot (1777) mainitsee näin tehtävän Juran saarella. Musteen valmistamisen mainitsi myös Lönnrot Flora Fennicassa (1860 ja 1866), ja sama neuvo jaetaan mm. Kotitaide-lehdessä (1903).

Keltakurjenmiekan juurilla on perimätiedon värjätty mm. Skotlannissa sinistä, mutta tästä ei tunnu löytyvän mitään varsinaisia todisteita. Sen sijaan Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kerrotaan, että "joillakin Skotlannin saarilla villaa värjätään sillä mustaksi", mikä tieto todennäköisesti pohjautuu Lightfootin kirjaan, joka oli ilmeisesti hyvinkin luettu aikakauden botanistien keskuudessa. Myös The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että keltakurjenmiekan juuria on käytetty musteiden valmistamiseen ja myös mustaksi värjäämiseen.

Kukista Palmstruchin kasvikirjassa kerrotaan: "Jos kukat laitetaan etikkaan miedossa lämmössä, niistä saadaan kaunis keltainen väri pellavaan, paperiin, nahkaan jne." Lönnrot ei mainitse kukilla värjäystä värjäystä, mutta kertoo, että kukista voidaan viinietikan kanssa valmistaa keltaväriä, joka kumilla sekoitettuna kelpaa riittaustöihin - eli arabikumilla paksunnettuna kelpaa piirtämiseen.

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) siteerataan venäläistä kukkien ja yrttien sanakirjaa [Полный русский иллюстрированный словарь-травник и цветник / Под ред. Е.Н. Залесовой и О.В. Петровской. 1898, Т. 1–2. 1900. Т. 3. s. 446–447], jonka mukaan vihreää mustetta saadaan sekoittamalla alunaa saksankurjenmiekan juurimehuun. Sama kirja neuvoo, että tummansiniset, puoliksi mädäntyneet kukat, joihin on sekoitettu kalkkia, "tuottavat myös melko hyvän sinertävänvihreän väriaineen", jonka Saksan taidemaalarit tuntevat nimellä liliengrün.

Historia

Kurjenmiekka on tunnettu jo muinaisessa Egyptissä. Sen kuvia löytyy vanhoista kreetalaisista seinämaalauksista. Roomalaiset käyttivät kurjenmiekan juuria hajusteiden valmistamiseen. Eurooppaan ja pohjoiseen se tuli luostarilaitoksen välityksellä. Kurjenmiekkaa viljeltiin ensimmäistä kertaa keskiajalla Firenzessä, Italiassa.

---

Kasvilla uskottiin olevan suuret parantavat voimat ja sitä käytettiin paljon lääkkeenä antiikin aikaan. Myös keskiajalla kasvin parkkihappoa sisältäviä juuria käytettiin hengityksen raikastamiseen, yskänlääkkeenä ja piristeenä.

Keltakurjenmiekan raastettuja siemeniä on käytetty kahvin korvikkeena.