-

Värjäys: Jäkälät, naavat, levät

englanti lichen, moss

Maailmasta löytyy 15 000 - 20 000 jäkälälajia. Jäkälät kasvavat hyvin hitaasti (satoja vuosia), joten niitä ei kannata irroitella paikoiltaan vain huvin vuoksi. Jäkälät varastoivat orgaanisia happoja solurihmastoihinsa ja useita näistä jäkälähapoista voidaan käyttää värjäykseen. Jäkälät kannattaa kerätä värjäykseen loppukesästä tai alkusyksystä, jolloin niiden happopitoisuus on korkeimmillaan ja värit voimakkaimpia. Suomessa pitää myös muistaa, että jäkälää voi kerätä vain maanomistajan luvalla. Jäkälät ovathitaasti uusiutuvia, joten vaikka kuinka syyhyttäisi, kannattaa toimia harkiten. Ennen keräilyä kannattaa tarkistaa myös se, onko jäkälälaji suojeltu, jolloin sitä ei saa kerätä edes maanomistajan luvalla.

Jäkäläväreillä voi värjätä villaa ja silkkiä. Monet jäkälät eivät tarvitse lainkaan puretetta. Jäkälistä saa yleensä keltaisia, ruskeita, punaisia ja violetteja sävyjä. Suurin osa jäkälistä saatavista väreistä on puna/purppurasävyisiä. Jos väriaineet ovat leukomuodossa (liukenevat veteen, mutta kiinnittyvät vasta ilman vaikutuksesta), väri on usein ruskeaa. Keltaisia ja vihertävänkeltaisia sekä ruskeita saadaan aikaan usein pelkästään keittämällä jäkäliä. Keltaiset ja oranssit jäkälähapot ovat antrakinoneja.

Orseljia muodostavien jäkälähappojen molekyylit ovat yhteen liittyneitä orselliinihappoketjuja. Orseljivärit saadaan jäkälästä liottamalla sitä ammoniakissa muutamia viikkoja, jolloin orselliinihappo ryhmittyy uudella tavalla monimutkaiseksi oksatsoniryhmiä sisältäväksi rakenteeksi. Muut värit saadaan esiin keittämällä jäkälää hiljakseen muutamia tunteja. Jäkälästä riippuen esiin saadaan erilaisia värejä ja veden emäksisyyttä voi vaihdella esim. etikalla.

Jäkälistä saadaan vahvaa väriä, kun jäkäliä on saman verran tai kaksi kertaa enemmän lankamäärän painoon verrattuna. Jäkälävärit ovat yleensä hyvin kestäviä, eivätkä haalistu helposti.

Historia

Jäkäliä on käytetty tekstiilien värjäämiseen jo kauan. Jäkälävärjäys oli hyvin tärkeää mm. Välimeren asukkaille, kelteille, viikingeille ja Pohjois-Amerikan intiaaneille.

Suomessa jäkäliä käyttivät värjäykseet etenkin lappalaiset. Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) mainitaan, että Ruotsin, Skotlannin ja Islannin maalaisväestö on värjännyt jäkälillä ruskeita, keltaisia, punaisia ja violetteja värejä. Helpoimmin jäkälistä ovat käytettävissä ruskeat ja keltaiset sävyt, sillä punaiset ja violetit vaativat usein ammoniakkikäsittelyn.

Jäkälistä on saatu myös värejä, jotka ovat kelvanneet myös ylimystölle: lakmusta ja orseljia, joilla oli todellista kauppa-arvoa. Antiikin aikana orselji luultavasti saatiin pääasiassa välimeren alueelta kotoisin olevaa Roccella tinctoriasta. Lakmuksen valmistamiseen käytetään usein yleisimpien orselji-jäkälien (Roccella, Lecanora / Ochrolechia) sekoitusta. Kreikkalainen filosofi Teofrastus (371-287 eaa) piti Roccella tinctorian punaista väriä paljon kauniimpana kuin purppuraa.Kreikassa oli useita saaria, jotka olivat tunnettuja punaisista ja purppuraisista tekstiileistään, jotka värjättiin todennäköisimmin jäkälillä.

Jäkälävärjäys ilmeisesti - ainakin kaupallisessa mittakaavassa - unohtui vuosisatojen ajaksi, ennenkuin keskiajan lopulla ja renessanssiajan kynnyksellä nousivat uudelleen tärkeiksi villa- ja puuvillaväreiksi. Keskiajalla Roccellasta valmistettu väriaine oli niin arvokasta, että vain rikkailla etuoikeutetuilla oli siihen varaa. 1700-luvulla muita violetteja värejä valmistettiin esim. Ranskassa korallilaikkajäkälästä (Lepra corallina, entinen Pertusaria corallina) ja Skotlannissa kallioruostenyppyjäkälästä (Ochrolechia tartarea). Purppuravärien valmistus tunnettiin ainakin Skandinaviassa ja Skotlannissa myös ihan tavallisen väestön joukossa.

1600-luvulla orseljivärien käyttömäärä nousi, kun ammoniakin käyttö värjäyksessä keksittiin. 1900-luvulla jäkälävärit saivat - muiden kasvivärien tavoin - väistyä synteettisten värien alta, mutta niitä kuitenkin käytettiin suhteellisen kauan esim. skotlantilaisten ja irlantilaisten tweed-kankaiden värjäyksessä.

A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että "vielä vähän aikaa sitten" Skotlannissa jäkälillä värjääminen oli niin yleistä, että "melkein joka mökissä" Skotlannissa oli oma tynnyrinsä (litpig) täynnä käynyttä virtsaa (graith), jossa talon emäntä valmisti jäkälistä purppuraista värilientä. em> Jäkälät koottiin kesäkuukausina ja kuivattettiin auringossa. Jäkäliä kerättiin myös Lontoon orseljivalmistajille ja jäkälien kokoaminen oli ihan merkittävä elinkeino (tai lisä) rahvaalle. Tavallisesti jäkälää ja villaisia vaatteita keitettiin samassa vedessä tai vaatteet upotettiin virtsassa likoavaan jäkälään, kunnes haluttu väri oli valmis. Väriä syvennettiin suolalla tai salpietarilla. Samalla metodilla valmistettiin myös kuuluisa Harris tweed.

Vaikka kivillä kasvavia jäkäliä käytettiinkin useaan tarkoitukseen, laivoja tai niiden purjeita niillä ei ainakaan Brittein saarilla värjätty. Merimiehet uskoivat, että "mikä on otettu kivistä, palaa kiville" - eikä laivoja haluttu ajaa karille.

Vaikka jäkälävärjäys olikin yleistä, jäkälistä löytyy verrattain vähän tekstiä. Ruotsissa lienee tehty yksi täydellisimmistä jäkälävärikartoituksista - jo 1800-luvun alkupuolella. Johan P. Westringin ensimmäiset yritykset värjätä jäkälillä villaa ja silkkiä julkaistiin Kungliga Vetenskapsakademiens Handlingar -papereina 1791-1804. Papereihin perustuva Svenska Lafvarnes Färghistoria julkaistiin kahdeksassa osassa 1805-09. Nykyään kirjasarjaa värjättyine villa- ja silkkinäytteineen säilytetään Uppsalan yliopistossa.

Kivillä kasvavien jäkälien sanotaan tuottavan parempaa väriä kuin puissa kasvavien. Yleensä ne eivät tarvitse puretetta. Osa keitetään värjättävän kankaan kanssa, osaa liotetaan ensin ureassa. Jäkälävärjättyjen kankaiden sanotaan olevan 'koinkestäviä'.

Sanastoa

Orselji, Orchil, cudbear (englanti) - tietyistä jäkälistä saatava punainen ja violetti väriaine

Crocur (englanti) on englanninkielinen nimitys jäkälille, joista saadaan puppuraa orseljia

Crottle, crottal, crotal (englanti) - joidenkin kivellä kasvavien jäkälien nimitys; crotal on englanninkielinen nimitys yli neljällekymmenelle jäkälälle, joista saadaan punaruskeita värejä.

Lakmus on eräistä jäkälistä saatu väriaine, joka on emäksisenä sininen ja happamana punainen

Orseiinia käytettiin 1900-luvulla mm. elintarvikevärinä. Värin kemiallinen kaava ratkaistiin vasta 1950-luvulla.

Jäkälätyypejä

Huom.! Latinankieliset nimet eivät ole ihan ajantasalla - niitä tarkistetaan.

Alectoria Naava, puujäkälä
jubata Harjajäkälä | punakeltainen
sarmentosa Vaalea partajäkälä (Musta partajäkälä - Bryopogon jubatum) | keltainen, keltavihreä
fremontii
ochrileuca
Arctoparmelia centrifuga Kaarrekarve
Bryoria Tummalupot
capillaris
fremontii [black tree lichen]
glabra
trichodes
Caloplaca Kultajäkälät | antrakinonit
Cetraria Jäkälä [moss]
aculeata | punaruskea
cucullata [Caribou lichen]
delisei | sininen
fahlunensis (Melanelia commixta) | punaruskea
glauca (Platismatia glauca) | vaaleanruskea, keltainen
islandica |Islanninjäkälä, isohirvenjäkälä [iceland moss] beige, ruskea
juniperina kts. Vulpicida canadensis
nivalis (Flavocetraria nivalis) [Caribou lichen] violetti
pinastri kts. Vulpicida pinastri
tilesii [yellow lichen]
Chondrus crispus Irlanninsammal (karrageeni) [irish moss, pearl moss, perlmoos, carrageen, carrahan, chondrus]
Circinaria calcarea Kalkkimannajäkälä
Cladonia Poronjäkälät, torvijäkälät
coccifera |punainen, purppura
fimbriata |punainen
gracilis |harmaanvihreä
impexa |vaaleanpunainen
miniata
pyxidata [cup moss] harmaanvihreä
rangiferina Harmaaporonjäkälä, peuranjäkälä [reindeer moss] beige, ruskea, punaruskea
Cornicularia divergens [blackboard lichen]
Dendrographa leucophoea | lakmus
Dermatocarpon miniatum Kalliokilpijälä harmaanvihreä
Dicranum elongatum [lamp moss]
Evernia jäkälä
prunasti (Pseudevernia prunastri, Pseudevernia prunastri) Valkohankajäkälä [stag's horn, oakmoss, oak moss] orselji
vulpina (Letharia vulpina)
Flavocetraria nivalis Lapalumijäkälä Kts. Cetraria nivalis
Flavoparmelia caperata Viherkarve
Flavopunctelia soredica (jäkälä)
Fucus Merilevät [moss, wrack] keltainen
Haematomma
lapponicum [popcorn lichen] purppura, sininen
ventosum Tuulenrokkojäkälä |violetti, orselji
Hypogymnia physodes Sormipaisukarve
Lasallia Kuhmujäkälät | jotkut lajit orselji
Lecanora Kehräjäkälät
Monet historiallisissa kirjoissa mainitut Lecanora -jäkälät on sittemmin luokiteltu toiseen sukuun; tärkeimmät värijäkälät kuulunevat nykyään kermajäkälien (Ochrolechia) sukuun.
calcarea Kts. Circinaria calcarea
pallescens Kts. Ochrolechia pallescens
parella Kts. Ochrolechia pallescens var. parella
tartanea kts. Ochrolechia tartarea
tinctoria kts. Roccella tinctoria
Letharia vulpina Evernia vulpina | keltainen, kellertävänvihreä
Lobaria pulmonaria Raidankeuhkojäkälä (Sticta t. Stroba pulmonaria) [tree lungwort, oak lung] (oranssin)ruskea
Melanelia commixta Kts. Cetraria fahlunensis
Melanelia Mustakarpeet
disjuncta Rosoruskokarve
stygia Sysiruskokarve
Melanohalea Rusokarpeet
infumata Pahtaruskokarve
olivacea Koivunruskokarve
Nephroma parile Jauhemunuaisjäkälä sininen
Ochrolechia Kermajäkälät
pallescens Haavankermajäkälä [white crottle] punainen
parella [crawfish lichen] violetti
tartarea Kallioruostenyppyjäkälä [tartarean moss] punainen
Parmelia Isokarpeet
acetabulum Kts. Pleurosticta acetabulum
borreri Kts. Punctelia borreri
caperata Kts. Flavoparmelia caperata
centrifuga Kts. Arctoparmelia centrifuga
ceratophylla | ruskea
cirrhatum | keltainen
conspersa Kts. Xanthoparmelia conspersa
disjuncta Kts. Melanelia disjuncta
fraudans Kouruisokarve
fur furacer Peitejäkälä | ruskeankeltainen
infumata Kts. Melanohalea infumata
kamtschadalis |roosa
molliuscula (Xanthoparmelia chlorochroa) [tumbleweed shield lichen] punainen, keltainen, ruskea
olivacea Kts. Melanohalea olivacea
omphalodes isokarve [crottle] violetti
parientina Kts. Xanthoria parietina
perlata | violetti
physodes Kts. Hypogymnia physodes Sormipaisukarve
saxatilis Kallioisokarve [crottle] punaruskea, violetti
stygia Kts. Melanelia stygia
sulcata Raidanisokarve
Peltigera Nahkajäkälät [liverwort]
aphthosa Pilkkunahkajäkälä [freckled pelt lichen, dog lichen, leafy lichen, felt lichen] roosa
canina [English liverwort] (ruosteen)punainen, lila, sininen
Pertusaria Laikkajäkälät
corallina | violetti (nykyään Lepra corallina, korallilaikkajäkälä)
dactylina
dealbata [crotal lichen] violetti
Physcia Sinilaakajäkälät
pulverulenta
Physconia Harmaalaakajäkälät
distorta Härmälaakajäkälä | keltainen
Platismatia glauca Kts. Cetraria glauca
Pleurosticta acetabulum Puistojäkälä
Pseudephebe Villakarpeet
pubescens jäkälä | musta
Pseudevernia prunastri, Pseudevernia prunasti Kts. Evernia prunasti
Pseudocyphellaria
Pseudocyphellaria (Sticta) aurata (Sticta) crocata | ruskea
Ramalina Rustojäkälä keltainen
calicaris | oranssi
cuspidata | vaaleanruskea
farinacea | vaaleanruskea
scopulorum [beard of the rock, sea ivory] kellertävän ja punaisen ruskeat
Roccella jäkälä [lacmus, orchella weed, dyer's weed, lacca caerulea, lacca musica, orseille, persio, rock moss, lichen roccella, roccella phycopsis, roccella pygmaea, turnsole] !
fuciformis [pondicherry, Angola weed] lakmus
montagnei
tinctoria (phycopsis; pygmaea; fucoides; dichotoma) lakmusjäkälä [archil, orchil, litmus, cudbear] punainen, violetti
Rhodymenia (punalevät)
edulis
palmata[alga, seaweed, dulse] ruskea>
Solorina crocea jäkälä keltainen
Stereocaulon paschale tinajäkälä
alpinum
paschale tuhkanvihreä
Sticta jäkälä keltainen
aurata
crocata |ruskea
pulmonaria Kts. Lobaria pulmonaria
Thamnolia Matojäkälät
vermicularis solida | oranssinkeltainen
vermicularis subsolida | oranssinkeltainen
Umbilicaria Napajäkälä [brown rock lichen]
papulosa |punainen
proboscidea
pustulata Kuhmunapajäkälä [rock tripe] punainen, lila
spodochroa Rannikkonapajäkälä
vellea [rock tribe] sininen, lila
virginis
Urceolaria
calcarea [limestone lichen] punainen
pustulata | violetti
Usnea Naava [beard moss, bear lichen, old man's beard, sung lo, tree moss]
barbata Kuusen naava [beard moss, old man's beard (lichen)] punainen, oranssi, keltainen
diffracta
filipendula, syn. dasypoga Riippunaava [beard moss, fishbone beard lichen]
florida
ghattensis
hirta Tupsunaava
longissima [old man's beard, Methuselah's beard lichen]
plicata
subfusca
variolosa

Variolaria (jäkälä, lakmus)
dealbata | lakmus
orcina | lakmus
Vulpicida Keltaröyhelöt
canadensis (Cetraria juniperina) keltainen
pinastri (Cetraria pinastri) vihreä
Xanthoparmelia conspersa Karstakeltakarve
Xanthoria Keltajäkälät [wall-lichen, shore lichen] keltaiset, oranssit, punaiset
parietina Keltajäkälä [wall-lichen, shore lichen, maritime sunburst lichen]
elegans

Useista kivijäkälistä saadaan ruskeaa villavärjäykseen, sisältävät myös lakmusta.

Ohjeita

Kun keräät jäkälää, kerää vain vähän kerrallaan ja vähän yhdestä paikasta. Jäkälä kasvaa todella hitaasti. Ota myös selvää mahdollisista suojelluista lajeista. Huom! Tarvitset maanomistajan luvan! Jäkälien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen!

Älä kerää varastoon. Käsittelemätön jäkälä ei kestä: se kuivuu ja murentuu tai kosteassa alkaa mätääntyä.

Käsittele jäkälä aina ulkotiloissa. Hyvä paikka on esimerkiksi mökkipiha. Tarvitset paikan, jossa lämmittää vettä (nuotio, kaasukeitin) ja noin 25 litraa vetävän saavin tai padan.

Jäkälistä saadaan yleensä väriä keittämällä tai sitten käyttämällä (riippuu jäkälästä ja halutusta väristä). Kun väri valmistetaan keittämällä, jäkälät asetellaan värjäyspataan ja peitetään vedellä. Villa upotetaan jäkäläveteen vaikkapa pesupussissa (läpäisee veden, mutta villa ei sotkeudu). Jäkäläveden annetaan kiehua hiljaa muutaman tunnin - mitä kauemmin se kiehuu, sitä vahvempi väri yleensä irtoaa. Anna värjäyskattilan jäähtyä yön yli. Jos väristä halutaan vahvempaa värjäyslientä voi kiehauttaa uudelleen. Lopuksi villa nostetaan värjäysliemestä ja huuhdotaan hyvin kylmällä vedellä.

Kun jäkäliä valmistetaan käyttämällä, jäkälät asetellaan astiaan, jossa on kansi. Ne peitetään seoksella, jossa on yhtä paljon vettä ja ammoniakkia - jäkälät saavat peittyä juuri ja juuri. Ensimmäisen kahden viikon ajan astiaa pitää sekoittaa muutaman kerran päivässä ja sitten kymmenen viikon ajan päivittäin. Kansi on hyvä vaihtaa aika ajoin. Mitä kauemmin nesteen antaa olla, sen voimakkaampaa väri on. Lopulta väriaine lasketaan värjäysastiaan ja sekaan lisätään yksi neljäsosa vettä. Jäkäläveden annetaan kiehua hiljaa muutaman tunnin - mitä kauemmin se kiehuu, sitä vahvempi väri yleensä irtoaa. Anna värjäyskattilan jäähtyä yön yli. Jos väristä halutaan vahvempaa värjäyslientä voi kiehauttaa uudelleen. Lopuksi villa nostetaan värjäysliemestä ja huuhdotaan hyvin kylmällä vedellä.

[Lue lisää lakmuksesta]

[Lue lisää orseljista]

Lähteitä / lukemista

Bolton, Eileen Lichens for Vegetable Dyeing. Studio Books, 1960
Casselman, Karen Diadick Lichen Dyes: The New Source Book. Dover Publications, Inc., Mineola, New York 2001
Furry, Margaret S. & Viemont, Bess. M. Home Dyeing with Natural Dyes. United States Department of Agriculture. Miscellaneous Publication No 230. Washington, D.C., 1935
Gilbert, Oliver Lichens, naturally Scottish. Scottish Natural Heritage 2004
Mairet, Ethel M. Vegetable Dyes - being a book of recipes and other information useful to the dyer. Ditchling Press, 1916
Lindsay, W. Lauder A Popular History of British Lichens, comprising an account of their structure, reproduction, uses, distribution and classification. Lovell Reeve, Lontoo 1856
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit / Jäkälät