[Pertusariaceae]
ruotsi örnlavar
·iiri Fasg Ghabair, Dath na gCloch]
Jäkälistä saadaan mm. orselji-väriä (englanti orchil, archil, orseille). Näistä jäkälistä löytyy moni vanhassa kirjallisuudessa mainittu Lecanora-jäkälä, joka on sittemmin luokiteltu kermajäkäläksi.
Vanha nimitys Lecanora pallescens; var. parella vanha nimitys Lecanora parella
[englanti white crottle, light crottle; Crab's-eye Lichen
· gaeli crotal geal
· ranska Perelle d'Auvergne]
A Popular History of British Lichens -kirjassa (1856) mainitaan, että Ochrolechia pallescens var. parella (joka tunnettiin vanhassa kirjallisuudessa nimellä Lecanora parella) on tunnettu Ranskassa jo pitkään nimellä Perelle d'Auvergne, eli Auvergnen helmenä - siitä valmistettiin orseljia, jota kutsuttiin nimellä "Orseille d'Auvergne". Jäkälää kerättiin erityisesti etelä-Ranskan alueilta (Auvergne, Limousin, Languedoc, Provence, Lyons...) ja valmistettiin erityisesti St. Flourissa ja Limogesissa. Kirjan mukaan valmistajat erottivat kaksi laatua, valkoisen ja harmaan, joista jälkimmäistä pidettiin parempana. Jauhettua jäkälää liotettiin kymmenestä kahteentoista päivään käyneessä virtsassa, johon lisättiin kalkkia ja joskus muita emäksisiä aineita, ja liotuksen jälkeen massa muokattiin pieniksi kakuiksi.
Skotlannin Ylämailla jäkälää on käytetti villan värjäämiseen oranssiksi tai punaiseksi. Jäkälää kerättiin pohjois-Englannissa Lontoon orseljin valmistajille, ja heidän keskuudessaan se tunnettiin nimellä Crab's-eye Lichen.
Vanha nimitys Lecanora parella
[englanti crawfish lichen]
Jäkälällä on värjätty villaa violetiksi mm. Ranskassa ja Iso-Britanniassa.
Vanha nimitys Lecanora tartarea
[englanti crotal lichen, tartarean moss, crottle corkir; Swedish moss, Tartareous moss, cudbear lichen
· ranska L'orseille de Sude et de Norvge
· ruotsi örnlav, örn-mossa; böttelet
· norja korkje
· skotlanti corkir, kork; korkalett
· korkalit]
Punainen.
Jäkälä kerätään alkukesästä. Käytetty värjäykseen paljon pohjoisessa Euroopassa; ainakin Ruotsissa, Norjassa, Shetlannissa, Islannissa, Englannissa (Cumbriassa Pohjois-Englannissa ja Westmorelandissä Luoteis-Englannissa) ja Skotlannissa, jossa siitä valmistettiin violetteja sävyjä etenkin 1700-luvulla. A Popular History of British Lichens -kirjassa (1856) mainitaan, että jäkälää on tuotu laajassa määrin Norjasta ja Ruotsista Lontoon orseljin valmistajille. Jäkälää käyttivät sekä kaupalliset valmistajat että kotona värjärit sekä Britanniassa että Skandinaviassa; siitä valmistettiin sekä maaliainetta, että ainakin Ruotsissa ja Walesissa maalaisväestö myös värjäsi sillä. Shetlannissa jäkälä koottiin aina toukokuussa tai kesäkuussa, jolloin sen väripitoisuus oli korkeimmillaan.
A Popular History of British Lichens -kirjassa (1856) kerrotaan myös, että Hollannissa jäkälästä on valmistettu lakmusta ja Skotlannin Ylämailla cudbear-väriä, jonka vuoksi jäkälä tunnettiin nimellä cudbear lichen. Väriainetta valmistettiin liottamalla jauhettua jäkälää mätääntyväm virtsan ja suolan (tai levien) sekoituksessa muutaman viikon ajan, kunnes toivottu purppurainen tai punainen sävy oli saatu, jonka jälkeen massa sekoitettiin kalkkiin tai poltettuihin simpukankuoriin, pyöriteltiin kakuiksi ja ripustetiin pusseissa kuivumaan. Kun väriä haluttiin käyttää, kakusta murrettiin pala, jota keitettiin vedessä pienen alunamäärän kanssa. Cudbear-värin valmistus kukoisti 1700-1800-lukujen vaiheessa etenkin Glasgow'ssa ja Leithissä.
A Popular History of British Lichens -kirjan (1856) mukaan Ruotsissa jäkälästä valmistettiin punaista värjäysainetta, jota kutsuttiin nimellä bœttelet - oikea kirjoitusmuoto on tietenkin böttelet, joka on yksi jäkälän ruotsinkielisistä vanhoista nimistä. Carl von Linnén kirjassa Flora œconomica (1749) mainitaan: Häraf hafwa Borås-boerne sin röda färg.
Tohtori Cuthbert Gordon ja hänen veljensä George patentoivat erilaisista jäkälistä (Ochrolechia tartarea) valmistetun cudbear (lakmus)-värin 1766. Kuparinvalajana työskennellyt George teki urakkaa lontoolaisessa värjäämössä, kun huomasi, että valmistettava orselji-väri saatiin samantapaisista jäkälistä kuin mitä hänen kotimaillaan Skotlannin Ylämaalla kasvoi.
1800-luvun puoleenväliin tullessa sekä orselji- että lakmus-teollisuus olivat jo suhteellisen suuria.
Harper's new monthly magazine -lehdessä 7, 1857 kerrotaan Lecanora, Roccella ja Variolaria -jäkälistä, että (raaka käännös) "maalarit käyttävät jäkäliä maalatakseen seinät siniseksi, kotirouvat "sinistävät" niillä pyykkinsä ja kemistit luottavat niihin tehdessään tieteellisiä kokeitaan."
Eräässä vanhassa käsikirjoituksessa kehotetaan käsittelemään jäkälää: Liotetaan ureassa kolmisen viikkoa, kiedotaan hierakanlehtiin ja ripustetaan kuivumaan savuun. [Kai]
Lue lisää orseljista, muista jäkälistä
Lindsay, W. Lauder A Popular History of British Lichens, comprising an account of their structure, reproduction, uses, distribution and classification. Lovell Reeve, Lontoo 1856
Linnaeus, Carl (Carl von Linné) Flora œconomica, 1749
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit; Jäkälät; Orcholechia; Orselji tai lakmus