Värjäys: Plicopurpura Kotilot

[Muricidae]

Plicopurpura pansa

Purpura pansa, Purpura patula pansa
[englanti · espanja caracol · mixteekit tucohoy, tix'nda]

Kotilon elinalue ulottuu Tyyneltämereltä Meksikon luoteisosiin.

Kotiloa on käytetty ja käytetään edelleen purppuran valmistamiseen mm. Meksikon Oaxacassa.

Plicopurpura patula

Buccinum patulum, Purpura patula, Purpura patulum, Haustrum tuberculatum
[englanti open-mouthed purple, wide-mouthed purpura, wide-mouthed dye shell · espanja caracol, caracol púrpura del Caribe · mixteekit tucohoy, tix'nda · japani サラレイシ sara-reishi]

Elää Tyynenmeren rannikkoalueilla Meksikon ja Väli-Amerikan rannoilla (Meksikosta Peruun, mm. Jukatanin niemimaalla). Kotilo voi kasvaa kymmenen senttimetrin mittaiseksi.

Kotilon löysi Linnaeus (1758), joka kuvasi lajin kirjassaan Systema Naturae ja antoi lajille nimen Purpura patulum.

Historia

Etelä- ja Väli-Amerikan rannikoilla on "lypsetty" Plicopurpura -kotiloita värjäyskäyttöön viimeistään 1600-luvulla, mutta todennäköisimmin jo pitkään ennen eurooppalaisten valloittajien saapumista. Syvän purppuraa väriä valmistettiin eritoten Oaxacan, Michoacn Coliman ja Jaliscon rannoilla. Ajan myötä väristä tuli tärkeä etenkin miksteekeille ja nahuat-intiaaneille. Oaxacan alueen miksteekeille kotilopurppuralla on edelleen kulttuurista ja ekonomista merkitystä.

Squier havainnoi värin erottamista Nicaraguassa vuonna 1852. Hänen mukaansa intiaanit keräsivät kotilot rannalle, jonka jälkeen jokainen kotilo käsiteltiin yksittäin. Neste imetään puristetaan kotilon rauhasesta, jonka jälkeen kotilo päästetään takaisin mereen. Väriä käytetään jonkin verran myös pigmenttinä. Myös syödään.

Kotiloihin on liitetty erityisesti syntymä ja hedelmällisyys. Miksteekit värjäsivät suuret määrät puuvillaa purppuraiseksi ja myivät puuvillaan kaupunkien kutojille. Värjätystä puuvillasta valmistettiin mm. posahuancos -paitoja, joilla on uskonnollista merkitystä ja jotka liitetään hedelmällisyyteen ja kuolemaan. 1980-luvulle saakka tapa säilyi intiaanien hallussa ja koska kotilot palautettiin mereen, kyse oli uusiutuvasta luonnonvarasta. Oaxacan alueelle kuitenkin tuli ulkomaalainen väriainefirma, joka alkoi käyttää kotiloita suurina määrinä ja alkoi siten uhata kotilojen olemassaoloa. Vuonna 1988 kotiloiden suojelemiseksi asetettiin rajoitteita: kotiloa ei saa tappaa värin vuoksi, eikä sitä saa siirtää elinalueeltaan muualle. Värin tuottamiseen saivat luvan vain ne, jotka perinteisesti olivat värin valmistusta harjoittaneet. "Lypsettävien" kotiloiden pituudelle on annettu alamitta (3 cm) - sitä pienemmät eivät selviydy kuivalla maalla tapahtuvasta lypsämisestä.

Teollisen uhan lisäksi kotiloilla on myös toinen suuri uhka: rantaturismi, jonka vuoksi värjäysalueet ovat vähentyneet melkoisesti.

Muuta

Lue lisää purppurakotiloista.