Värjäys: Solidaco Piiskut

[Asteraceae, Compositae]

Suurin osa piiskuista on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Sukuun kuuluu noin 100 lajia, joista vain kultapiisku kasvaa luonnonvaraisena Suomessa.

Pohjois-Amerikassa, jossa piiskut ovat hyvin yleisiä, niitä on käytetty myös laajalti värjäämiseen. Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) ei värjäysohjeissa erotella mitään tiettyä piiskua, vaan ohjeet koskevat kaikkia piiskulajeja. Kirjassa huomautetaan myös, että kasvin oman pronssin ja keltaruskeiden värien lisäksi siitä saa indigon kanssa tummia vihreitä sekä krapin kanssa terrakotan sävyjä ja vaaleanpunertavia ruskeita, jotka kaikki kestävät sekä valoa että pesua. (Kirjan piiskuohjeissa puretusaineena käytetään kromia.)

Myös joitakin muita suvun kasveja voi käyttää värjäykseen:

Solidaco biglovia

[englanti goldenrod]

Navajot valmistivat kasveista keltaista väriainetta.

Solidaco canadensis Kanadanpiisku

[englanti goldenrod, meadow groundsel]

Amerikkalaisia piiskulajeja on tuotu Suomeen koristekasveiksi, ja kanadanpiisku on näistä tuoduista kasveista Suomessa yleisin.

Kasvista on valmistettu keltaista väriainetta mm. Pohjois-Amerikassa. Kalm kertoo kirjassaan Norra Amerikanska Färge-Örter (1763), että Pohjois-Amerikassa New Yorkin provinssissa "naisväki kerää tuoreet kukat ja keittää ne hyvin vedessä, lisää alunaa ja värjää sitten villaan kaunista keltaista väriä, joka ei muutu." Kalm huomauttaa myös, että pellavassa väri ei pysy.

Solidaco odora

[englanti fragrant-leaved goldenrod, sweet goldenrod, sweet-scented goldenrod, blue mountain tea]

Kukista saa erisävyisiä keltaisia.

Solidago rigida

[englanti hardleaf goldenrod, stiff goldenrod]

Kukinnoista saa erisävyisiä keltaisia.

Solidaco virgaurea Kultapiisku

[englanti Goldenrod, Aaron's Rod, Blue Mountain Tea, Common Goldenrod, European Golden Rod, Goldruthe, Goldenrod, Solidago, Woundwort, gonea tea, verg d'or, wound weed; Golden Rod (Gerarde 1597) · latina virga aurea (Gerarde 1597) · saksa Goldrautenkraut, Echte Goldrute, Edelwundkraut, Gartheil, Gelbe Rafel, Goldrute, Gewöhnliche Goldrute, Goldene Jungfrau, Goldwundkraut, Güldenwundkraut, Jakobsstab, Schoßkraut, Unsegenkraut, Waldkraut · hollanti Guldenroede (Gerarde 1597) · ranska Verge d'or officinale, Herbe des juiss, Solidage verge d`or, verge d'or (Gerarde 1597)]

Kasvaa lähes kaikkialla Euroopassa sekä Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa. Kultapiisku on yleinen koko Suomessa ja Suomen ainoa kotimainen piiskulaji. Kasvi sisältää flavonoideja kuten rutiinia, iso-kversitiinia ja astragaliinia.

Värjäystä varten kasvin maan yläpuoliset osat kerätään ennen kukkimista tai kukkimisen aikaan. Kasvia voi käyttää sekä tuoreena että kuivattuna. Kuivattua matreriaalia pitää liottaa ennen värjäystä vähintään yön yli. Värjäyksessä voidaan käyttää koko kasvi. Kangasta/lankaa ei tarvitse purettaa, väri tarttuu hyvin mm. villaan, silkkiin ja puuvillaan. Alunapuretuksella saa väristä kullankeltaisen ja rautapuretuksella oliivinvihreä.

Lönnrot mainitsee kasvin teoksessaan Flora Fennica (1860). Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina myös Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla laajennetussa painoksessa (1919): Koko kasvi käytetään. Siitä saadaan keltaväriä. Keltaista kasvista valmistivat mm. Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat.

Historia

Englannissa kultapiiskusta käytettävät nimitykset Aaron's Rod ja Jew's Rod viittaavat keltaiseen vaatetukseen, joihin juutalaiset pakotettiin pukeutumaan keskiajalla.

Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden tiedetään käyttäneen kultapiiskua värjäämiseen.

---

Keskiajalla kultapiiskua käytettiin lääkekasvina. Se edistää virtsan erittymistä ja sillä on hoidettu munuais-sairauksia ja yskää.