Värjäys: Urtica Nokkoset

[Urticaceae]

mukkonen, nokilainen, nokkeinen, nokkoskaali, nokolvainen, notkonen, nukulainen, nukuljainen,nupulainen, nupulkainen, poltiainen, polttarainen, polttiainen, vehreä kaali, vihalainen, vihantakaali, viherkaali, viholainen, vihulainen, tsiila, siila, ämmänkieli
[englanti nettle · iiri neantóg · ruotsi nässla · norja nesle · islanti netla · tanska nælde · saksa Nessel · hollanti netel · ranska ortie · italia ortica · espanja ortiga · portugali urtiga · viro nõges · unkari csalán · romania urzică · turkki · lätti nātre · liettua dilgėlė · puola pokrzywa · tsekki kopřiva · kroaatti kopriva · slovakki pŕhľava, žihľava · sloveeni kopriva · serbia коприва · ukraina кропива · venäjä крапива · itapalo, itapallo]

Nokkosen latinankielinen Urtica-nimi tulee sanasta uro, joka tarkoittaa polttavaa.

Maailmassa kasvaa noin 30–45 nokkoslajiketta ja nokkonen kasvaa melkein kaikissa maailman kolkissa. Suomessa kasvaa kaksi nokkosta: isonokkonen eli Urtica dioica sekä rautanokkonen Urtica urens. Isonokkonen kasvaa hyvin yleisesti koko maassa, mutta rautanokkonen on harvinaistunut 1900-luvun loppupuolella. Useimmissa vanhoissa värjäystä käsittelevissä teksteissä on puhuttu yleisesti vain nokkosesta.

Nokkosen klorofyllipitoisuus on suuri. Tuoreesta nokkosesta saadaan keltavihreää, rautapuretuksella villa värjääntyy harmaanvihreäksi. Kuivatusta nokkosesta saa harmaankeltaista. Muutamissa vanhoissa ohjeissa nokkonen neuvotaan keräämään ennenkuin se tekee nuppuja. Värjääminen kotimaisilla kasviaineilla -artikkelissa (Emäntälehti 10, 1908) mainitaan, että nokkosta voi käyttää mustaksi värjättävän purettamiseen.

Urtica dioica Isonokkonen

etelännokkonen
Urtica dioica subsp. dioica
[englanti nettle; isonokkonen common nettle, Indian spinach, perennial nettle, stinging nettle, greater nettle, Australia tall nettle · gaeli sradag, neantog · kymri danadl poethion · iiri neantóg · ruotsi brännässla; nälla, stora näter (Palmstruch 1803) · tanska isonokkonen stor nælde · norja stornesle, vanlig stornesle · islanti brenninetla · saksa Große Brennessel, Brennessel, Bitzele, Brenndistel, Brennende Liebe, Donnernessel, Dunnernettel, Esselkraut, Futternessel, große Nessel, große Brennessel, Haarnessel, Hanfnessel, Italienischer Hanf, Männerlieb, Prickelblume, Sangnessel, Saunessel, Scharfnessel, Schiefe Nessel, Seichnessel, Senznettel, Tausendnessel, zweihäusige Nessel · hollanti grote brandnetel · ranska grande ortie, ortie commune, ortie dioïque, ortie vivace · oksitaani autrigué, hourtic, ortigassa, ourtrigo, urtiga · italia ortica comune, ortica maggiore, ortica maschia · espanja achum, achume, achune, chordiga, ortiga grande, ortiga mayor, ortiga vulgar, urtica maior; ortiga caballuna · aragonia anchordiga, chordica, ixortiga, ortiga, ortiga mayo · katalaani ortiga gran, ortiga grossa, ortiga major, xiripia · portugali urtiga-maior, urtigão · unkari nagy csalán · kreikka πολυετής τσουκνίδα · romania urzică · albania hithri, hithër · turkki ısırgan · lätti lielā nātre · liettua didžioji dilgėlė · puola pokrzywa zwyczajna · tsekki kopřiva dvoudomá · slovakki pŕhľava dvojdomá, žihľava dvojdomá · sloveeni velika kopriva · kroaatti dvodomna kopriva, velika kopriva · bulgaria коприва, обикновена коприва · serbia обична коприва · ukraina кропива дводомна · venäjä жгучка, костырка, крапива, крапива двудомная, спорекуша, стреканка · kiina yì zhū qián má, 异株荨麻 · itapalo, itapallo]

Isonokkonen kasvaa luonnonvaraisena koko Euroopassa, valtaosassa Aasiaa ja Afrikan pohjoisosissa, ja se on levinnyt myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.

Urtica urens Rautanokkonen

[englanti small nettle, burning nettle; Australia annual nettle, dwarf nettle, dwarf stinging nettle · iiri neantóg bheag · kymri danhadlen leiaf · ruotsi etternässla · tanska liden nælde · norja eiternesle, smånesle · islanti smánetla · saksa kleine Brennessel · hollanti broeinetel, kleine brandnetel · ranska ortie brûlante, ortie grièche, ortie piquante, petite ortie · italia ortica minore, ortica piccola, ortica pungente · espanja achume, forniquilla, hierba del ciego, ortiga común, ortiga menor, ortiga moheña, ortiga romana, pica manos, picamoscas, picasarna, ronchona; Argentiina ortiga negra · katalaani ortiga petita · portugali urtiga-menor · viro raudnõges · unkari kis csalán, árvacsalán · kreikka μικρί τσουκνίδα · heprea sirpad tzorev צוֹרֵב סִרְפָּד · romania urzică mică · albania hithri i rëndomtë · turkki cılağan · lätti sīkā nātre · liettua gailioji dilgėlė · puola pokrzywa żegawka · tsekki kopřiva žahavka · slovakki pŕhľava malá, žihľava malá · sloveeni mala kopriva · kroaatti mala kopriva · bulgaria гръцка коприва · serbia жара, мала коприва · ukraina кропива жалка · venäjä крапива жгучая · kiina ōu qián má, 欧荨麻]

Rautanokkonen kasvaa luonnonvaraisena koko Euroopassa, Aasian pohjois-osissa ja Afrikan pohjois- ja koillisosissa, ja se on levinnyt myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Australiaan.

Historia

Nokkosta on käytetty kuitukasvina jo 2500 eaa - vaikka ensimmäinen kirjallinen maininta nokkosesta kuitukasvina ajoittuukin vasta 1200-luvulle. Suomesta nokkoskangasta on löydetty Länsi-Suomen rautakautisista haudoista. Kuitukasvina nokkonen on ollut tärkeä: siitä saatiin arvostettua, hienoa ja pehmeää kangasta. Pohjoisten germaaniheimojen uskotaan käyttäneen nokkosta ompelemiseen. Kasvi oli hyödyksi myös muilla tavoin: siitä valmistettiin ruokaa, sillä on poistettu kirouksia ja sairasvuoteen alle pantuna se on nopeuttanut paranemista. Mm. Puolassa, jossa nokkosvaatteet otettiin laajemmalti käyttöön 1100-luvulla, niiden uskottiin karkottavan pahoja henkiä. Nokkonen on myös ollut lemmenjuomien ainesosa ja sillä ollaan yritetty parantaa hiustenlähtöä.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) isonokkonen on listattu hakemistossa yhtenä värikasveista. Kirjasarjan toisen osan täydennysliitteessä on huomautus (karkea suomennos): Moskovassa Kalugin on keksinyt keinon värjätä nokkosilla tummanvihreäksi, mistä hän sai palkkioksi 500 ruplaa.

Nokkonen on ollut yleinen villan värjäämisessä mm. Venäjällä. Julkaisussa Time's Telescope (1824) mainitaan, että Venäjällä nokkosen lehdistä valmistetaan vihreää väriainetta ja sen juurilla värjätään keltaista. Venäläiset maanviljelijät värjäsivät nokkosella munia keltaiseksi kiirastorstaisin; myös Palmstruchin kasvikirjassa (1803) kerrotaan, että juurista valmistetulla vahvalla keitoksella värjätään munia keltaiseksi.

Lönnrot mainitsee kasvin teoksessaan Flora Fennica (1860). Mainitaan myös yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905).

Toisen maailmansodan aikaan Englannissa nokkosen vihreällä värjättiin maastoasuja.

Väriä on käytetty verrattain yleisesti koko Euroopassa ja mm. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Luultavasti inkatkin tunsivat sen käytön värjäysaineena.

Ohjeita

Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) neuvotaan: Sisältää tuoreena wihreänkeltaista, kuiwattuna kaunista harmaankeltaista wäriä; woidaan myöskin käyttää mustaksi wärjättäwän purettamiseen. Kerätään ennenkuin se tekee nuppuja. Vuoden 1919 täydennetyssä painoksessa lisäksi: Keitettynä padassa tulee väri paljon tummemmaksi, jos siinä keitetään lankoja, jotka ovat puretetut kromipohjaisella kalilla. Kirjasessa neuvotaan valmistamaan nokkosesta harmaankeltaista alunan kanssa ja alunan ja sinilastun avulla sinisenharmaanmustaa.

---

Nokkonen on ollut yleinen hyötykasvi, jota on käytetty niin lääkkeeksi kuin ravinnoksikin. Urticae herba on mainittu kotimaisena lääkeaineena Peter Ervastin julkaisussa Finlands inhemska Läkemedel (1840). Nokkosella on hoidettu mm. reumaa ja allergioita.