intiankeltainen, piuri, euksantiinikeltainen

[englanti indian yellow, purree, puree, pure of India, peoli, gaugoli, puri, euxanthin - anthrapyrimidine yellow, anthrapyrimidine · saksa Indischgelb · italia giallo indiano, giallo euxantato, prusi, puer · ranska jaune indian · latina puurea arabica · espanja amarillo indiano · hollanti indisch geel · hindi peori=keltainen]

Kahta väriä: keltaisenrusehtavat ja oranssinkellertävät. Lämmin, transparentti keltainen


Peittävä harmahtava keskikeltainen, hyvä valonkesto. Ainoa keltainen lakka.

Orgaaninen luonnonväriaine, synteettinen väriaine. Euksantiinihapon magnesiumsuola (C₁₉H₁₆O₁₁Mg · 5 H₂O tai C₁₉H₁₆MgO₁₁· 6H₂O) .

Valmistettiin (mm. Bengalissa ja Intiassa) mangopuun lehdillä tai kurkumalla ruokittujen lehmien virtsasta. Lehmille syötettiin mangonlehtiä, eikä niille annettu lainkaan vettä tai niille syötettiin vain kurkumaa ja vettä. Lehmien virtsaa kuumennettiin, kunnes siitä muodostui massaa, josta pyöriteltiin palloja, sitten myytiin taiteilijapigmenttinä (magnesiumpitoinen raaka-aine Monghyr purree, Monghir piuri, Bengalilaisen kaupungin mukaan). Pallot olivat päältäpäin katsoen ruskeita tai likaisen vihreitä, mutta sisältä kirkkaan keltaisia. Pigmentti haisi hyvin vastenmieliselle.

historia

Käytetty Aasiassa n. 400-luvulta lähtien. Persialaiset esittelivät värin intialaisille 1400-luvulla. 1800-luvulla Intiankeltainen tuotiin Intiasta Englantiin; joskin sitä käytettiin jonkin verran jo 1700-luvun lopulla ja joidenkin tietojen mukaan sitä on tavattu jo 1600-luvun hollantilaisissa maalauksissa. Intiankeltainen oli tuolloin paras transparentti keltainen. Vuonna 1908 (1938?) sen tuotanto kiellettiin, koska mangopuunlehdet ovat vahingollisia karjalle.

Amatöörimaalari Roger Dewhurstin kirjeissä ystävilleen mainittiin intiankeltaisen alkulähde 1780-luvulla, mutta esimerkiksi Mrime kieltäytyi uskomasta urean käyttöä värin alkulähteenä viisikymmentä vuotta myöhemmin julkaistussa kirjassaan. George Field puolestaan uskoi väriin käytetyn kamelin ureaa. Värin alkuperää alettiin tutkia vasta 1886, kun lontoolainen Journal of the Society of Arts lähetti tutkijan Bengaliin, Monghyriin. Kun intiankeltaisen valmistustapa tuli yleiseen tietoisuuteen, sen käyttö loppui 1900-luvun alkupuolella. Nykyään intiankeltaisen valmistus ja hankkiminen on lailla kiellettyä useissa maissa.

käyttö

Käytettiin mm. öljyväreihin, mutta erityisesti intiankeltainen oli suosittua vesiväreissä. Värin ovat korvanneet mm. koboltinkeltainen, antrapyrimidiinikeltainen,indantreeninkeltainen ja kadmiuminkeltainen. Aitoa intiankeltaista ei ole ryhdytty valmistamaan synteettisesti ja tällä hetkellä intiankeltaisena myytävät värit vaihtelevat suuresti sekä sävyltään että ominaisuuksiltaan.

nimiä

Intiankeltaisena on myyty aiemmin myös erilaisia kasvilakkoja mm. brown pink, Italian pink, jaune de gaude, laque de gaude

muuta

Katso myös tartrasiinikeltainen