Sinilastu, sinipuu-uute
[englanti logwood extract · espanja pigmento extracto de palo campeche]
[NBk1 CI 75290; NBk2, NBk3, CI 75291; NBk4, CI 75290, 75291]
HUOM! Sivulla olevat reseptit ovat vanhoja ja saattavat sisältää myrkyllisiä aineita. Reseptit ovat esillä kuriositeettina, eivät sitä varten, että niitä toteutettaisiin!
Sinipuumuste
- Sinipuu-uutetta 9,0
- Rautasulfaattia 1,05
- Dekstriiniä 2,0
- Kaliumvetykromaattia 1,05
- Suolahappoa 35%:ista 2,8
- Karbolihappoa 0,125
- Vettä 126,0
Vetykromaatti ja rautasulfaatti liuotetaan kumpikin erikseen 30,0 osaan vettä. Sinipuu-uute ja dekstriini liuotetaan 50 osaan kiehuvaa vettä, lisätään sekoittaen vetykromaattiliuokseen ja keitetään 10 minuuttia. Liuoksen jäähdyttyä hiukan lisätään suolahappo ja rautasulfaattiliuos ja lopuksi jäljellejääneeseen vesimäärään liuotettu karbolihappo. Annetaan seistä 14 vrk ja dekantoidaan. Sinipuumuste on halvempaa kuin rautagallusmuste, mutta kirjoitus ei ole yhtä kestävää, ja sen vuoksi sitä käytetään melko vähän.
Kotikemistin reseptikirja (WSOY, 1956)
Luonnonmusta hematoksyliini NBk1 on sinipuu-uutetta sellaisenaan, musta NBk2 on sen substraattipigmenttimuoto; mustat NBk3 ja NBk4 ovat sinipuu-uutteen alumiini-, kromi-, rauta- tai tinapohjaisia substraattipigmenttejä.
Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) kerrotaan, että sinilastua on kolmea lajia, joista paras on Laguna conapeche (saatu kaupoista pieniksi palasiksi hakattuna ja sillä on "wäkewä metallihohde"). Kirjan mukaan hyvä sinilastu on väriltään tummanruskeaa ja maultaan imelää.
Hemateiini, hematosykliini
[englanti haematoxylin, haematein (hydroxybrasilein), natural hematein, haematine, logwood extract, schultz nr.1376 · saksa Hämatoxylin · ruotsi hematoxylin]
[NBk1 (hematoksyliini), CI 75290, CAS 517-28-2]
Luonnossa hematoksyliinia (keltaruskea; C6H14O6) saadaan sinipuusta (Haematoxylon campechianum). Hemateiinia (C6H12O6) syntyy, kun hematoksyliinia hapetetaan. Siitä saadaan sinisiä, violetteja ja mustia väriaineita peitta-aineilla käsittelemällä. Hemateiinilla on ollut huomattava merkitys lääketieteessä.
Hematoksyliini on puhtaana väritöntä, mutta muuttuu ilmalle altistuttuaan tummanpunaiseksi. Eri puretusaineiden avulla saadaan aikaan useita eri värejä (violetti, musta, sininen, harmaa, purppura jne.) Kromihappoisen kalin avulla saadaan mustaa, alunan kanssa violetinsinistä. Joidenkin lähteiden mukaan värinkesto on kuitenkin huonohko.
Hematoksyliini on karsinogeeninen väri.
Historia
Vuonna 1848 Runge huomasi, että jos mietoon väriaineeseen lisättiin hieman neutraalia potaskakromaattia saatiin aikaiseksi tummanviolettia, lähes mustaa nestettä, joka pysyi paakkuuntumattomana ja puhtaana. Uudesta musteesta tuli suosittua, mutta koska sen kestävyys oli melko huonoa, muste poistui suhteellisen pian markkinoilta.
Sinipuusta valmistetuista musteista Jamaikalla valmistettua Carter's Black Letter -mustetta pidetään parhaana. Musteet ovat kirjoittaessa purppuraan vivahtavia mustia, mutta kuivuvat täysin mustiksi. Kampetsepuusta ja raudasta tehdyssä musteessa on vihertävä sävy, joka vähitellen muuttuu mustaksi. Ne eivät kuitenkaan ole täysin permanentteja. Muste on kuitenkin edullista, joten se on ollut oivallista esim. puhelinluetteloiden painamiseen.
Synteettisten väriaineiden tulon jälkeen sinipuu oli luonnonväriaineista ainoita, joita käytettiin suuria määriä vielä pitkälle 1900-luvun puolelle - USAssa sitä käytettiin teollisuudessa 1970-luvulle saakka. Jamaicalla sijainnut The British Dyewoods Company oli tuotti sinipuuta vuoteen 1942, mutta Isossa Britanniassa sinipuu oli yleinen kauppatavara vielä 1950-luvullakin - yleensä vaihtoehtona tai synteettisiä väriaineita täydentävänä väriaineena. 1970-luvulla sinipuuta käytettiin vielä kirjoituskoneiden nauhojen ja nahan värjäämiseen.
Lue sinipuun historiasta Haematoxylon -sivulta.
Nimiä
Vegetable violet on puusta tehty violetti substraattipigmentti.
Lähteitä / lukemista
Hammeke, Erin Logwood Dye on Paper. [26II06 | ischool.utexas.edu]Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956