Sinkkikarbonaatti, sinkkisälpä, smithsoniitti

[englanti zinc carbonate, calamine · ruotsi zinkkarbonat]



Smithsoniitti (ZnCO₃) on sulfidimalmien yhteydessä esiintyvä tärkeä sinkkimalmimineraali; esiintyy yleisesti luonnossa.

Historia

Sinkkikarbonaatti on tunnettu jo varhain ja sitä käytettiin jo roomalaisten aikoihin messingin valmistuksessa. Kirjallisuudessa on kuitenkin vain vähän viitteitä sinkkikarbonaatin käytöstä pigmenttinä sekä keramiikassa - jonkin verran niitä kuitenkin löytyy. Kyseessä ei kuitenkaan missään nimessä ole ollut merkittävä pigmentti.

Ainakin persialaisessa keramiikassa sinkkikarbonaattia on käytetty varhain. Monet keskiaikaiset kirjailijat kuvaavat sinkkikarbonaatin valmistuksen, mm. persialainen maantieteilijä al-Muqaddasi kuvasi sen valmistuksen Persian Kirmanin maakunnassa 900-luvun lopulla ja kolmisen sataa vuotta myöhemmin myös Marco Polo näki valmistuksen.

Nimiä

Smithsoniitti sekoitettiin pitkään heminorphiittiin ja sinkkikarbonaatin englanninkielistän nimeä calamine käytetään joskus molemmista. Smithsoniitti on saanut nimensä (1803) brittiläiseltä kemistiltä James Smithsonilta, joka ensimmäisenä erotti sinkkikarbonaatin ja sinkkisilikaatin. Amerikassa calamine-nimi viittaa yleensä sinkkisilikaattiin, Englannissa sinkkikarbonaattiin.

Alkemiassa Kadmia tai cadmia, josta käytettiin myös nimiä tuttia / tutty, oli todennäköisesti sinkkikarbonaattia. Myöhemmin cadmia antoi nimensä kadmiumille ja myös kadmiumväreille; Stromeyer löysi kadmiumin sinkkikarbonaatin yhteydestä 1817.

Muuta

Katso myös sinkkivalkoinen