-

sinkkivalkoinen, permanenttivalkoinen, metallisinkkivalkoinen, lumivalkoinen, kiinanvalkoinen

[englanti zinc white, Chinese white, absolute white, chemical wool, permanent white, philosophic wool, silver white, snow flowers, snow white, zinc oxide, zinc flowers, white China · saksa Schneeweiss, Zincweiss, Chinesischwei, Ewigwei, Pergamentwei, Zinkblte · hollanti zincwitt · manksi bane sink · ranska blanc de zinc, blanc de neige · italia bianco di zinco · espanja blanco di zinc, oxido zinc · katalaani blanc de zinc · unkari cinkfehr, horganyfehr cink-oxid · kreikka kadmeia, kadmia; pompholyx · iana pholosophica ]

Sinertävä valkoinen [PW4, CI 77947]

HUOM! Sivulla olevat reseptit ovat vanhoja ja saattavat sisältää myrkyllisiä aineita. Reseptit ovat esillä vain kuriositeettina, eivät toteuttamista varten!

Keinotekoinen lumi

Laimea dekstriiniliuos tehdään valkoiseksi sekoittamalla siihen sinkkioksidia (sinkkivalkoista). Tätä seosta sivellään esim. joulukuusen oksille ja se näyttää varsinkin tulen valossa oikealta lumelta.
Kotikemistin reseptikirja (WSOY, 1956)

Epäorgaaninen. Sinkkioksidi (ZnO), saadaan polttamalla sinkkiä 300 asteessa tai hapettamalla sinkkihöyryjä ilmassa. Valmistus polttamalla sinkkiä metallimuodossa on 'ranskalainen prosessi'; valmistus sinkkimalmista jalostamalla on 'suoraprosessi' tai 'amerikkalainen prosessi'. Metallisinkkivalkoinen on puhtaampaa kuin sinkkimalmeista saatu. Puolittain peittävä, erinomainen valonkesto. Jotkut sinkkivalkoiset ovat hyvin transparentteja ja muihin valkoisiin verrattuna sinkkivalkoisella ei ole kovin suurta värjäysvoimaa. Sinkkivalkoinen on kylmin valkoinen. Guassi- ja temperavärinä suurempi peittovoima kuin öljyvärinä. Kuivuu hitaammin kuin monet muut värit - öljyväreissä se on haittapuoli, koska kaikkien värien tasainen kuivuminen estää halkeilua.

Rikkivety ei mustuta sinkkivalkoista kuten lyijyvalkoista, mutta aiheuttaa kuitenkin kemiallisen reaktion: silloin syntyy valkoista rikkisulfidia. Ennen monet taidemaalarit käyttivätkin lyijyvalkoista pohjaksi ja värien kuivuttua maalasivat sinkkivalkoisella päälle. Värisekoituksissa kuitenkin sinkkivalkoisen väriteho heikkenee hieman. Jos sinkkivalkoista kuumentaa, se muuttuu keltaiseksi, mutta palautuu jäähdyttyään jälleen valkoiseksi. Normaaliväri. Myrkytön. Puhdas sinkkivalkoinen ei kellastu. Soveltuu sekoitettavaksi muihin väreihin, mutta vesiväreissä heikentää tervaväriaineiden kestoa. Preussinsininen voi kadottaa sinkkivalkoisen vaikutuksesta värinsä... mutta saa sen pimeässä takaisin.

historia

Sinkki kuvattiin alkuaineena vasta 1746, mutta jo keskiajalla sinkkioksidia käytettiin lääkkeenä nimillä nihil album ja nix album. Alkemistit tunsivat sinkkioksidin nimellä nix alba. Sinkkioksidipigmentin ensimmäisestä valmistajasta on sekalaista tietoa. Joidenkin tietojen mukaan Henkel valmisti ensimmäisenä puhdasta metallioksidia 1421, joidenkin tietojen mukaan saksalainen kemisti Margraaf valmisti sitä 1746 ja 1758 Champion alkoi tuottaa sitä. Joidenkin lähteiden mukaan pigmentti kehitettiin 1751; joidenkin mukaan pieniä määriä sinkkivalkoista valmistettiin maalauskäyttöön 1780 (Courtois, Dijon, Ranska) tai 1782 (Guyton de Morveau [L'Acadmie de Dijon, Ranska] oli sitä mieltä, että sinkkiokdisilla voitaisiin korvata lyijyvalkoinen). Yleisesti sinkkivalkoisen maalin esittelyvuotena pidetään vuotta 1782.

Alunperin metallista sinkkimalmia mainattiin Intiasta ja Kiinasta. Tuotanto Euroopassa alkoi laajamittaisena heti, kun sinkkiä tämän mantereen kamaralta löytyi. Sinkkioksidin valmistamisen patentit (1794 + 1796) sai Englannissa lähellä Liverpoolia Harringtonsisa asuva värinvalmistaja John Atkinson.

Vaikka sinkkivalkoista olisikin ehkä käytetty lyijyvalkoisen sijaan ennen 1800-luvun puoltaväliä, sillä ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä taiteilijavärinä. Taiteilijat eivät huolineet käyttöönsä sinkkivalkoisen ensimmäisiä versioita. Vuonna 1834 lontoolainen Winsor&Newton esitteli sinkkivalkoisen vesivärin, jota myytiin nimellä 'kiinanvalkoinen' (Chinese white) - nimi viittaa edelleen kaikkin vesivärien sinkkivalkoisiin väreihin (kiinanvalkoiseksi kutsutaan joskus myös liuskevalkoista). Winsor & Newtonin sinkkivalkoinen oli kuumennettu paljon korkeammassa lämpötilassa kuin 1700-luvun lopun sinkkivalkoiset. Vasta noin 1840 sinkkivalkoista alettiin käyttää aktiivisemmin sekä vesiväri- että öljymaalauksessa.

Vaikka joidenkin tietojen mukaan öljyvärimaalaukseen sinkkivalkoinen kelpuutettiin öljyväriksi vasta 1900-luvun alkupuolella, on kerrottu, että jo vuonna 1844 pariisilainen LeClaire esitteli parempilaatuisen sinkkivalkoisen, joka soveltui öljymaalaukseen. LeClaire jauhoi sinkkioksidin unikonsiemenöljyyn (joka oli valmistettu nopeasti kuivuvaksi keittämällä sitä pyrolusiitin kanssa). Seuraavana vuonna väriä tuotettiin jo suurella volyymillä.

Suomeen sinkkivalkoista alettiin tuoda viimeistään 1919, jolloin AB Svenska Metallverken alkoi tuoda unkarilaisella lisenssillä valmistettua sinkkivalkoista Suomeen. Suomen Sinkkivalko Oy perustettiin 1933. Tehtaan valmistama ensimmäinen Smelting-sinkkivalkoinen ei herättänyt luottamusta, mutta 1935 laatua parannettiin ja nimi suomennettiin: Siva-sinkkivalkoinen meni hyvin kaupaksi.

1900-luvun puolessavälissä sinkkivalkoisen hienous ilmaistiin Suomessa erilaisin leimoin: punaleima oli karkeampirakeista, valkoleima hienointa ja kevyintä ja siihen väliin sijoittui vihreäleima. Karkearakenteisin oli öljymaalauksessa peittävin, mutta hienojakoisemmalla satiin aikaiseksi kiiltäviä pintoja.

käyttö

Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Ei sovellu kalkkimaalaukseen. Sinkkivalkeaa on käytetty myös hammaslääkärien ns. sinkkisementtiin.

muuta

Sinkkivalkoinen on alkanut korvautua titaanivalkoisella.

Sinkkioksidi esiintyy Pohjois-Amerikassa sinkiittinä, punasinkkimalmina. Huoneen lämmössä sinkkioksidi on valkoista, mutta 500 asteeseen kuumennettaessa muuttuu keltaiseksi.

Katso: alkuaineet: sinkki

Lähteitä / lukemista
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
Takala, Antti Suomen väriteollisuus: Suomen väriteollisuuden koko kuva vuoteen 2002. Väriteollisuusyhdistys, Tammer-paino, Tampere 2003