-

värjäys: Dactylopius, Dactylopus Kokenillikirva

[Coccidae]

englanti cochineal · saksa cochenille, koschenille, Nopalschildaus · ranska cochenille · italia cocciniglia · espanja cochinilla, zacatillo

(E120, CI 75470)

Kokenillikirvat. Kokenilli-väriaine on karmiinihapon glykosidia (antrakinonin johdannainen), jota saadaan kuivatusta naaraspuolisesta kirvasta. Väriaine liukenee hyvin veteen. Kiloon kokenillipunaista tarvitaan 150 000 kuivattua naaraspuolista kuoriaista.

Kirvat ovat kotoisin Meksikosta ja Keski-Amerikasta ja niitä esiintyy myös läntisiltä Andeilta Etelä-Amerikan maihin. Niitä on myös viety lähes kaikkiin trooppisiin tai subtrooppisiin maihin. Kokenilli-kirvat elävät pääasiassa Nopalea -suvun (erityisesti Nopalea cochenillifera) ja Opuntia -suvun (esim. Fiscus indica) kaktuksissa; vähän niitä esiintyy myös rosepippurissa (Schinus molle) ja Acacia macarantha ja Caesalpinia spinosa -kasveissa. Väriaineen suurin vientimaa on Peru, joka hallitsee noin 90% kaupasta. Loppu 10% kuuluu muille Etelä- ja Keski-Amerikan maille sekä Kanarian saarille.

Pääasiassa aitoa kokenillia käytetään väriaineena kosmetiikassa ja ruoanlaitossa. Jonkin verran myös tekstiilivärjäykseen. Käytetään esim. alunan ja sinkkisuolojen kanssa veteen liukeamattomana maalivärinä; puretteen väri vaikuttaa värisävyyn.

Kokenilli on hyvin altis happojen ja emästen vaikutukselle. Värisävyjä on muutettu myös erilaisilla tinasuoloilla:

The salts of tin exercise upon the colouring matter of cochineal a remarkable action. The muriatic protoxide of tin forms a very abundant violet precipitate in the liquid. The muriatic protoxide of tin forms a very abundant violet precipitate in the liquid. This precipitate verges on crimson, if the salt contains an excess of acid. The muriatic deutoxide of tin produces no precipitate, but changes the colour to scarlet-red. If gelatinous alumina be now added, we obtain a fine red precipitate, which does not pass to crimson by boiling.
- Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines

Dactylopius coccus (costa), coccus cacti, Coccus cacti coccinellifera

[englanti cochenil]

Pieni kokenillikirva, josta saadaan väri jauhamalla se murskaksi. Elää Nopalea coccinellifera-kaktuksissa Väli- ja Etelä-Amerikassa. Saatava väri (C22H 22O13) vaihtelee kirkkaanpunaisesta burgundinpunaiseen, pehmeään lilaan ja vaaleanpunaiseen. Ilman puretetta antaa vaaleanpunaisia / magentan sävyjä, tinapuretteella punaisia ja oransseja. Ammoniakkijälkikylvyllä saadaan purppuraa. Kirvasta saadaan karmiininpunaista kokenilli-väriä.

Dactylopius confusus

[magno, macno; englanti väriaine: carminic acid]

Kirva, elää Opuntia exaltada-kaktuksessa. Kirvasta valmistettiin esikolumbiaanisella ajalla perulaisten tekstiilien kirkkaanpunaiset värit. Ei niin sinertäväsävyinen kuin Dactylopius coccus.

historia

Kokenillikirvojen käyttö väriaineena tunnettiin ja sitä arvostettiin Etelä-Amerikassa. Jokaiselta valloitetulta alueelta jokainen toi azteekkien hallitsija Montezumalle mm. useita kassillisia kuivattuja kokenillikirvoja. Värjäyskulttuuri on vanhaa. Väriainetta on löytynyt useista azteekkien kuninkaiden pitämistä vaatteista, mutta myös inkojen muinaisista vaatteista. Luultavimmin väriainetta on käytetty jo ennen inkojen aikaakin, noin kolme tuhatta vuotta sitten.

Kun Cortez saapui Etelä-Amerikkaan, hän löysi intiaanien torilta useita hienosti koristeltuja, karmiininpunaisina hohtavia puuvillakankaita. Eurooppalaisesesta väri oli ennen näkemättömän kirkas. Azteekit neuvoivat espanjalaisille, kuinka väri saatiin murskaamalla kokenillikilpikirvoja. Kirvat paistettiin uunissa, jolloin niistä tuli hopeanvärisiä (grana jaspeada); kuivattiin auringossa, jolloin niistä tuli harmaita (grana grisea) tai keitettiin, jolloin ne muuttuivat punertavan mustiksi tai tummanruskeiksi (grana negrilla). Jauhettu kokenilli on myyty edelleen nimellä granillo.

Myöhemmin espanjalaisilla oli myös eri nimitys luonnossa eläneille ja sieltä poimituille kokenillikirvoillelle (grana silvestra) ja viljellyille (grana fina tai mesteque). Luonnon "villistä" kokenillista saa vähemmän väriä kuin viljellystä, mutta se kestää paremmin sateita ja myrskyjä.

Eurooppaan väriä tuotiin ensimmäisen kerran 1523. Kirkas ja syvä väri muutti kerralla koko värjäyskulttuurin - jossa tuolloin liikkui paljon rahaa. Espanja toi maahan kokenillia suuria määriä ja se oli kolmanneksi arvoikkain tuontituote heti kullan ja hopean jälkeen.

Karmiinin alkuperä oli tarkoin varjeltu salaisuus. Karmiinista käytettiin pitkään nimeä grana. Espanjalaiset antoivat ymmärtää, että kyse oli pienistä siemenistä. Myöhemmin selvitettiin, että tosiasiassa "siemenet" olivatkin kuolleita hyönteisiä. Havainnon tekijästä on vanhoissa teksteissä useita epämääräisiä viittauksia - kuten "eräs tanskalainen". Ure mainitsee tietosanakirjassaan havainnon ensimmäiseksi tekijäksi Lewenhoeckin, joka viittaa todennäköisesti hollantilaiseen, mikrobiologian isäksikin kutsuttuun Antonie Philips van Leeuwenhoekiin ja saman henkilön mainitsee myös Amy Butler Greenfield kirjassaan A Perfect Red.

Kokenilli korvasi eurooppalaiset kermeslajit (Kermes, Porphyrophora polonica) jo 1500-luvulla, ja myöhemmin myös lähi-idän lakkakirvat (Kerria) Turkissa ja Iranissa. Intiassa Kerria-kirva piti pintansa synteettisten värien saapumiseen saakka.

Vuonna 1820 kokenillihyönteisiä alettiin kasvattaa Kanarian saarilla. Hyönteisiä tuotiin Espanjaan, Pohjois-Afrikkaan, Italiaan - maihin, joissa kaktusta voitiin kasvattaa. Eniten kokenillia alettiin tuottaa Kanarian saarilla, josta vielä vuonna 1870 tuotiin 3000 tonnia kokenillia. Pienen ajan kuluttua alkoi aniliinivärien tuotanto taiteelliseen käyttöön ja luonnon kokenilli vedettiin markkinoilta.

[Lue lisää karmiini-sivulta.]

ohjeita

Alina Hellen: Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): Krapp ja kokhenilli liuwotetaan aina kylmään weteen päiwää ennen kuin wärjäys tapahtuu. Kokhenilli surwotaan hywin hienosti ja seulotaan jouhiseulalla. ...Lankoja, jotka owat wärjätyt kokhenillilla, ei saa huuhtoa wäkewällä saippuawedellä, koska ne silloin tulewat sinipunerwiksi. Kirjassa kirvaa nimitetään 'kilpitäiksi', korjatussa ja laajennetussa uusintapainoksessa vuodelta 1919 nimitys on 'kilpikirvo'.

Kirjan kokenilliohjeita ovat mm. harmaansinisensinipunertava t. luumunvärinen t. punaisensinipunertava t. tummansininen t. santarminsininen (+aluna, valk.viinikivi, indigo, krappi eri suhteissa), sinisenharmaansinipunertava t. punaisensinipunertava t. sinisensinipunertava t.i sininen t. tummansininen (+ aluna, valk. viinikivi, indigo eri suhteissa), tummanpunaisensinipunertava eli 'bordeaux' (+ aluna, pun. viinikivi, indigo), punaisensinipunertava (+aluna, valk. viinikivi), tumma kirsikanpunainen (+aluna, pun. viinikivi, valk. viinikivi), vaaleaa 'waadelmanpunasta' (+aluna, valk. viinikivi, krappi, tärkki; tummaan ei krappia, mutta pun. viinikiveä), vaalea terrakotanväri t. ruusunpunainen (+aluna, valk. viinikivi, krappi eri suhteissa), punainen (+aluna, koiranputket, pun. viinikivi, krappi t. sekoittamalla eri suhteissa kokenilliin valk.viinikiveä ja tinaliuosta)

muuta

Karmiini on kokenillista saatavaa punaista; karmosiini kermeksestä. Yleisessä käytössä 'karmiini' (carmine) on yhteisnimitys kokenillista ja kermeksestä saataville punaisille.

Norjan lipun punaiseen väriin käytettiin aikoinaan kokenillia.

Katso myös karmiini.

Lähteitä / lukemista
Greenfield, Amy Butler A Perfect Red: Empire, Espionage, and the Quest for the Color of Desire. Harper Collins Press, New York 2005.
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.