-

Bysantti

Bysantti eli Itä-Rooma syntyi vuonna 395 Rooman valtakunta jakaannuttua kahtia ja se oli suurvalta 1000-luvulle saakka. Bysantti oli pitkään Euroopan hallitseva kauppakeskus: portti idästä länteen. On arveltu, että keskiajan Bysantissa asui jopa yli miljoona ihmistä. Sen valta alkoi mureta ristiretkien aikaan ja lopulta turkkilaiset valloittivat Bysantin valtakunnan keskuksen Konstantinopolin (nyk. Istanbul) vuonna 1453.



taide
värit
pukeutuminen ja värjäys

Taide

Bysanttilainen taide perustui lähes kokonaan uskonnolliseen ilmaisuun. Arkkitehtuuri ja ns. kuvataide kulkivat kiinteässä yhteydessä toisiinsa; bysanttilaisiin rakennuksiin oli upotettu mosaiikkikuvia sekä freskoja. Ikoneiden maalausta kunnioitettiin suuresti, koska Luukaksen uskottiin maalanneen ikoneita. Ikonit maalattiin usein ohuella kipsikerroksella päällystetylle puupaneelille, paneelin päälle venytetylle materiaalille tai suoraan paljaalle puulle. Osa ikoneiden maalaajista oli munkkeja, osa taiteilijoita. Ikonit maalattiin useimmiten temperalla. Käsikirjoitukset tehtiin arvokkaista materiaaleista (sekä käsikirjoitusten että ikonien koristeluun käytettiin mm. kultaa).

Bysanttilainen taide näkyi Euroopan taiteessa 1200-luvulle saakka ja näkyy edelleen ortodoksitaiteessa. Kirkot koristeltiin Roomasta periytyvällä mosaiikkitaiteella ja ikoneilla (tempera). Myös miniatyyrejä maalattiin. Bysantissa oli käytössä laaja värivalikoima, mutta pigmentit eivät kuitenkaan olleet niin kestäviä kuin nykyään.

Erityisesti koristelluilla käsikirjoituksilla oli merkittävä osa bysanttilaisessa taiteessa. Kuvitettuja kirjoja tehtiin luostareissa noin viidensadan vuoden ajan 600-luvulta lähtien. Joissakin käsikirjoituksissa (mm. Luccan käsikirjoitus 700-luvulta, Heracliuksen kirjassa 700-luvulta, Mappae Clavicula-teoksessa 1200-luvulta...) kerrotaan mm. väriaineiden valmistuksesta.

[Katso myös: käsikirjoitukset]

Bysanttilainen maalaus oli temperamaalausta. Väreinä käytettiin munatemperaa ja liimasta, vahasta ja lipeästä koostuvia värejä. Monet bysanttilaiset maalaukset ovat tummia ja sameita, koska niissä käytetyt öljyvernissat valmistettiin väärin ja niitä käytettiin paljon. Tuon ajan tummat, miltei mustat öljyvernissat ja paksut öljyvernissat oli hierottava maalauksiin käsin.

Bysanttilaiset maalasivat kiiltävälle tina-alustalle. Tällöin esim. keltainen transparentti väri vaikuttaa kullalta. Joidenkin mielestä kulta ja kullan jäljittely oli niin runsasta, että se 'tappoi' muut värit. Bysantin maalaukset tehtiin tietyn uskonnollisen kaavan mukaan, eikä kaavasta poikkeaminen ollut mahdollista.

Värit yleisesti

Violetti, purppura
Purppura (porphyry) oli Bysantissa pyhä väri. Keisarit käyttivät purppuraa vaatteissaan ja heidät myös haudattiin purppuravaatteissa.

Väriaineet ja pigmentit

Maaliaineet olivat yksinkertaisia luonnonmateriaaleja: usein käytettiin maavärejä. Kallein materiaali oli kultalehti, jota käytettiin usein taustalla tai sädekehän maalaamiseen. Se levitettiin ohuen punaisen pigmentin päälle, mikä auttoi sitomaan kultalehden puupintaan.

Valkoinen
Valkoista saatiin mm. kalkista.

Punainen
Yleensä käytettiin luonnon punaisia rautaoksideja. Sinooperi oli arvokas pigmentti, jota käytettiin yleensä yksityiskohtiin.

Sininen
Ultramariinia käytettiin harvoin, erityisen kalliisiin teoksiin.

Keltainen
Kultalehden tilalla käytettiin joskus keltaokraa.

Pukeutuminen ja värjäys

Justianuksen aikaan (527-565) läntisen Rooman vaikutus tuntui Bysantin kulttuurissa vielä vahvana. Bysantista tuli kaupankäynnin portti idän ja lännen välille. Bysantin vauraus näkyi myös vaatetuksessa. Ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa silkintekotaito levisi Kiinasta mm. Koreaan, Japaniin ja Persiaan - sekä Bysanttiin. Justianuksen aikana Bysantin tekstiiliteollisuus alkoi tuottaa ylellisiä silkkitekstiilejä, jotka oli kirjottu kulta- ja hopealangoin ja koristeltu jalokivillä ja helmillä. Bysantin rikkaasti kuvioidut ja kalliit tekstiilit olivat haluttuja - eikä niitä saanut viedä Bysantin ulkopuolelle. Keisarilliset vaatteet värjättiin tummin punaisin ja purppuraisin sävyin ja koristeltiin kultakirjailulla. Ylimystö pukeutui kirkkaisiin punaisiin, keltaisiin ja vihreisiin.

Bysanttilaisten tekstiilien värit olivat purppuraa ja karmiininpunaista sekä tekstiilien luonnonvalkoisia värejä lukuunottamatta hyvin perussävyjä: punaista matarasta, sinistä värimorsingosta tai Intiasta tuodusta indigosta, keltaista useista kasveista ja vihreää värjäämällä päällekkäin keltaista ja indigoa.

Musta
Jalkineina miehillä oli mustat saappaat, hovissa punaiset.

Punainen
Ylimystö pukeutui kirkkaisiin punaisiin, keltaisiin ja vihreisiin. Jalkineina miehillä oli mustat saappaat, hovissa punaiset.

Purppuran jälkeen toiseksi arvostetuin väri oli kirvoista saatava tumma vaaleanpunainen tai tummanpunainen (kts. kermes). Arkisempaa punaista saatiin mm. värimatarasta (Rubia tinctoria).

Violetti, purppura
Keisarillisiin vaatteisiin käytettiin ylellisesti purppuraa ja kultaa. Purppuran saannin vaikeutuessa aito purppura yritettiin korvata jäljitelmillä: esim. Siegburgin 'leijonasilkkiin' ja Gunther kudonnaiseen on käytetty punaista mataraa (Rubia tinctoria) ja indigoa (Indigofera tinctoria).

Sininen
Sinistä saatiin mm. indigosta (Indigofera tinctoria).

Vihreä
Ylimystö pukeutui kirkkaisiin punaisiin, keltaisiin ja vihreisiin.

Keltainen
Ylimystö pukeutui kirkkaisiin punaisiin, keltaisiin ja vihreisiin.

Kallista keltaista saatiin mm. sahramista (Crocus sativus).