Batiikki

Katso myös: sintsi

Batiikissa kuviointi tehdään 'esto'-menetelmällä - ne alueet, joille väriä ei haluta, peitetään sulalla vahalla; joissakin afrikkalaisissa batiikeissa värinestoaineena on käytetty mutaa.

Historia

Batiikki on yksi vanhimpia kankaanvärjäystapoja, mutta sen alkuperä on hämärän peitossa ja tiedot sen alkuperästä vaihtelevat valtavasti. Joidenkin lähteiden mukaan batiikin kehittivät Indonesiaan asettuneet hindut ensimmäisen ja toisen vuosisadan aikana - mutta toisten lähteiden mukaan vanhimmat batiikit on löydetty kiinalaisista haudoista ja ajoittuvat suunnilleen aikaan 900 eaa. Myös Intiassa vahalla, savella tai hartsilla estokuvioituja tekstiilejä on valmistettu ennen ajanlaskun alkua. Joidenkin lähteiden mukaan Egyptissä estovärjäys tunnettiin jo 2500 eea

Huomattavimmat batiikit ovat löytyneet Intiasta, Persiasta, Kiinasta, Japanista (sarasa, painettu kangas), Indonesiasta ja Afrikasta - useista paikoista Silkkitien varrelta. Myös mm. Perun ja Guatemalan muinaisista haudoista on löydetty estovärjättyjä tekstiilejä. Sanan batik alkuperän uskotaan kuitenkin olevan peräisin jaavankielisessä piirtämistä ja kirjoittamista tarkoittavasta ambatik-sanasta. Eurooppalaiset pitävät batiikin kotipaikkana Jaavaa, koska sieltä se kulkeutui Eurooppaan. Portugalilaiset löysivät Jaavan 1500-luvun alussa, mutta batiikki kuitenkin tuotiin Eurooppaan vasta hollantilaisten mukana 1600-luvun alussa.

Indonesia

Jaavalla batiikkitaide kukoisti 1200-1500-luvuilla. Aluksia batiikin valmistus oli sulttaaniperheen naisten harrastus. Vähitellen batiikista tuli osa yläluokan pukua. 1200-luvulla batiikkiharrastus levisi koko hoviin ja vähitellen alkoivat kehittyä myös kullekin suvulle ominainen värien käyttö ja kuviointi. Kiinalaisen tekstin mukaan 1350 Jaavalta vietiin batiikkia Vietnamiin, Malaijille ja Irakiin. Persiasta käsityöläiset lähtivät Intiaan opettelemaan batiikinvalmistustaitoa.

Kiina

Ensimmäinen maininta batiikista löytyy kiinalaisesta kirjallisuudesta 700-luvulta. Kiinassa kehitettiin varhain estoainepasta, joka sisälsi jauhettua soijapapua ja sammutettua kalkkia.

Japani

Japanilaisen estovärjäyksen (shibori) perinne kulkeutui Kiinasta Japaniin jo noin 400 eaa, jolta ajalta on myös löytynyt estovärjättyjä tekstiilifragmentteja, mutta kyseessä on perinteinen solmuvärjäys [kts. ikat]. Varsinainen vahaestovärjäys otettiin käyttöön myöhemmin. Japanilaiset rzome (vaha-estovärjäys) ja tsutsugaki (pasta-estovärjäys) muistuttavat paljon Indonesian batiikkia. Sapluunan tai kehikon avulla painettua tekstiiliä kutsutaan nimellä kata-zome. Vanhin tunnettu japanilainen estovärjätty tekstiili on 1500-luvulta, mutta sen laadusta on voitu päätellä, että estovärjäys on tunnettu Japanissa jo kauan ennen tuota. Japanissa estoaineena käytettiin riisijauhon ja sammutetun kalkin sekoitusta.

Egypti

Egyptissä estoaineena käytettiin vahaa tai savea. Koptilaisessa estovärjäyksessä kuviot valmistettiin eräänlaisilla leimasimilla. Egyptin Fustatista on löytynyt estovärjättyä tekstiilejä, joiden väreinä on käytetty indigosinistä ja krappipunaista, mutta niiden uskotaan olevan peräisin Gujaratin alueelta Intiasta ja ajoittuvan 700-1400-luvuille.

Afrikka

Afrikassa etenkin länsiafrikkalaiset jorubat ovat kuuluja adire-kankaistaan.

Etelä-Amerikka

Etelä-Amerikassa tekstiilikulttuuri oli hyvin rikasta jo ennen Eurooppalaisten invaasiota. Esim. inkoilla oli käytössä oma tekniikkansa kuvioida tekstiilejä sekä painamalla että värin estomenetelmillä.

Eurooppa

Länsimaissa estopainantaa on nimitetty myös sinipainannaksi - estovärjäyksessä kylmässä vedessä värjäys on edellytys kuvioinnille ja nimenomaan indigolla värjäys onnistuu myös kylmässä vedessä. Eurooppaan batiikki saapui siis vasta 1600 -luvulla, mutta joidenkin lähteiden mukaan se oli suosittua vain Skandinaviassa, Itä-Euroopassa ja länsi-Venäjällä. Ukrainassa tavataan batiikkikankaiden lisäksi myös batiikkimunia. 1800-luvulla batiikki alkoi kiinnostaa myös keskieurooppalaisia, batiikkia tehtiin mm. hollantilaisissa Harlemin ja Apeldornin kaupungeissa. 1900-luvun alun Saksassa batiikki oli suosittua iltapuvuissa.

1900-luvulla batiikki sai uuden näyttävän nousun länsimaisessa kulttuurissa, kun hippiaatteen kannattajat omivat batiikkivärjätyt vaatteet (muiden itämaisten vaikutteiden mukana) omaan elämäntyyliinsä. 'Halvasta' batiikista on länsimaissa muodostunut alakulttuurien vaate, joka aina silloin tällöin nousee uuteen suosioon. 'Kallis' batiikki on ja pysyy designmaailman huipulla.

Ohjeita

Batiikin tekoon tarvitaan:

• kangasta (100% puuvilla on paras vaihtoehto; myös silkille batiikki toimii hyvin)
  
• batiikkivahaa (60%mehiläisvahaa, 40% parafiinia)
  
• pensseleitä
  
• kattila
  
• väriaineita (ei värejä, jotka vaativat keittämistä toimiakseen); mm. Deka
  
• muovivati, lusikoita
  
• pieniin töihin ompelukehikko
  
• silitysrauta ja talouspaperia (sanomalehdestä saattaa jäädä painomustetta)
  
• neliönmuotoinen puupala

Suunnittele, mitä kankaalle aiot tehdä. Kankaan pitäisi olla täysin kuiva. Laita kankaan alle lauta, jolle läpi mennyt vaha voi valua. Aseta vaha kattilaan ja liesi keskilämmölle. Asetu aivan lieden viereen, jotta sulan vahan käyttö on mahdollisimman helppoa.

Vahan pitää olla hyvin kuumaa; sen pitäisi savuta hieman - mutta varo, ettei se syty palamaan. Vahan pitäisi käyttäytyä kuten veden ja valua suoraan kankaan läpi, mutta se kuivuu hyvin nopeasti. Kiinnitä kangas ompelukehikkoon ja kiristä. Käytä vahaa kuten pensselillä kuten maalia. Peitä vahalla alueet, jotka haluat pitää valkoisina. Alueet, jotka eivät peity vahalla, saavat värin - siksi värjää aina vaaleat sävyt ensin, tummat vasta viimeiseksi.

Valmista värjäyskylpy väriaineen ohjeen mukaisesti. Jos haluat väriin 'halkeamia', kastele kangas kylmässä vedessä ja rypistele kangasta, jotta vaha repeää. Kun värjäys on valmis, kuivaa kangas. Vahaa sen jälkeen alueet, jotka haluat jättää ensimmäisen värin värisiksi. Toista samat työvaiheet kuin ensimmäisellä värjäyskerralla.

Kun kangas on kuivunut täysin, levitä talouspaperia värjätyn kankaan ala- ja yläpuolelle ja silitä kangasta niiden läpi; lehdet imevät sulan vahan. Lopuksi pese batiikkikangas vielä hyvin.

[Lue kankaanpainannasta]

[Lue värjäyksen ja kankaanpainannan historiasta]

[Lue solmuvärjäyksestä]