IIIK! Punainen!

Väriäkin voi pelätä. Kohtalaisen yleinen ilmiö on se, ettei esimerkiksi uuteen tilanteeseen mennessä uskalla pukeutua voimakkaisiin väreihin - voimakkaat värithän vetävät huomiota puoleensa. Pelko voi ilmetä myös vakavampana: voimakkaana ja järjenvastaisena kauhuna värejä kohtaan. Ilmiön nimi on kromofobia (englanniksi chromophobia tai chromatophobia). Sairaalloinen värinpelko on harvinainen ilmiö. Sitä esiintyy mm. autistisilla - se liittyy vahvasti ilmaisemisen pelkoon. Myös aisteihin vaikuttavia huumeita, kuten LSD:tä tai enkelitomua (PCP) nauttineet saattavat pelätä värejä.


Värifobioilla on omat nimensä:
· leukofobia (leukophobia) - valkoisen värin tai sanan 'valkoinen' pelko
· melanofobia (melanophobia) - mustan pelko
· erytofobia (erythrophobia, erytophobia) - punaisen pelko (tai punastumisen pelko)
· porpyrofobia (porphyrophobia) - purppuran (violetin) pelko
· syanofobia (cyanophobia) tai asurofobia (azurophobia) - sinisen pelko
· vertofobia (vertophobia) - vihreän pelko
· ksantofobia (xanthophobiabia) - keltaisen pelko
· gengafobia (gengaphobia) - oranssin pelko


Elokuvissa väripelkoja on esiintynyt ainakin muutamaan otteeseen. Punaisen pelosta kärsi mm. Alfred Hitchcockin filmin Marnie kleptomaaninen pää- ja nimihenkilö Marnie Edgar (Tippi Henderson). Vuonna 1998 kuvatussa John Woon elokuvassa Blackjack päähenkilö Jack Devlin (Dolph Lundgren) puolestaan pelkää valkoista.



Useinkaan värifobialla ei arkikielessä tarkoiteta sairaalloista irrationaalista pelkoa, vaan 'värifobioilla' terästetään puhekieltä. Keltaisen pelko ja valkoisen kammo (hyvät sivistyssanavarastot omaavissa kodeissa ksantofobia tai leukofobia :) ) saatetaan heittää puheen sekaan puhuttaessa arkisista sisustusasioista.

Pinkkifobiasta kärsivät yläasteikäiset peräkylän jannut, jotka eivät vaaleanpunaista (tyttöjen väri) paitaa pukisi päälleen mistään hinnasta. Englannin kielen phobia of pink tai fear of the colour pink tai fear of the colour purple viittaa myös homoseksuaalisuuden pelkoon.

Siniviivafobiasta (cyanophobia, fear of the color periwinkle) puhuvat raskaustestin tehneet naiset. Sinisen pelosta (fear of the colour blue) puhutaan myös, kun pelätään Windowsin 'sinistä kuolemaa' - ikkunaa, joka kertoo, että käyttöjärjestelmä on nyt kaatumassa, tai kun ollaan tehty ilkeitä ja pitäisi paeta siniasuisia poliisisetiä. Taiteilija Tom Dean on tehnyt myös Fear of Blue -nimisen performanssi- ja videoteoksen (1982).

Suomalaisten - ja skandinaavien - sanotaan usein pelkäävän värejä. Skandinaavinen muotoilu ja sisustussuunnittelu on täynnä vaaleita, harmaita, rauhallisia värejä - juuri tähän sävyasteikkoon liitetään nimi Scandinavian Design. Oli miten oli - kirkkaitten ja voimakkaiden värien käyttäminen omissa vaatteissa tai sisustuksessa liittynee enemmän (epä)miellyttävyyteen kuin pelkoon.

Aiemmin värinpelko saattoi tulla myös Jumalasta. Tiukan uskonnollisille puritaaneille kirkkaat värit olivat ylimääräistä koreilua ja syntiä - nehän peittivät alleen pyhän Jumalan luoman luonnon - joten soveliaat vaatteet olivat mustia, valkoisia, harmaita tai tummansinisiä. Voi kuvitella, miten tällaisessa ympäristössä elänyt ihminen saattoi todellakin pelätä kirkkaan punaisen värin koskettamista, saati sitten pukeutumista sellaiseen väriin.