Antimonihohde

antimonimusta, stibium, antimoniitti, stibniitti, kärkihohde

[englanti antimony gray, antimony black, antimony glance, antimony regulus, grey antimony, grey sword glint, sword glint; antimony(III) sulfide, antimony sulfide, stibnite; gray antimone ore] · saksa Antimonglanz, Antimonit, Antimontrisulfid, Stibnit; Grauspiessglanz, Spießglanz, · hollanti antimoon trisulfide · ranska trisulfure d'antimoine, sulfure d'antimoine · italia trisolfuro di antimonio · espanja trisulfuro de antimonio · portugali trisulfureto de antimónio · kreikka tritheioycho antimonio · latina stibium · hermus mineral · surma]

[CI 77050, CAS 7440-36-0, EINECS 231-146-5]

Stibniitti on harmaan musta, myrkyllinen ja hohtava mineraali, luonnon antimonitrisulfidia (Sb₂S₃). Tavallisin antimonimineraali, kiteytyy sälöisiksi, teräviksi kiteiksi. Euroopassa suurin antimoniesiintymä on Romaniassa. Mineraalin väriä on kuvattu myös termillä "lyijynharmaa"; lyijy ja antimoni ovatkin jakaneet monissa kielissä aiemmin saman nimityksen.

Vaikka pigmentistä puhutaan usein antimonimustana, todellisuudessa se on sideaineeseen sekoitettuna vihertävään taittuvaa harmaata.

Taiteilijaväreissä antimonihohdetta on käytetty lähinnä temperassa ja vesiväreissä, mutta se ei ole koskaan ollut kovin yleinen pigmentti. Yleisimmin hohtoisaa pigmenttiä käytettiin metalliobjektien maalauksessa. Usein sitä käytettiin täyteaineen omaisesti muiden väriaineiden kanssa tuomaan niille hohtoa.

Historia

Muinaisessa Egyptissä stibniittiä eli antimonihohdetta käytettiin silmien rajaamiseen. Sitä kutsuttiin sanalla kohl, josta on juontunut myös meidän käyttämämme sana "kajali". Edelleenkin sitä myydään joissakin Pohjois-Afrikan maissa kosmetiikkavärinä nimellä kohl. Antimonihohde on myrkyllinen käyttäjälleen, mutta ei niin myrkyllistä kuin lyijyhohde; se on edullisempaa ja sitä on myyty antimonihohteena muinaisen Egyptin ajoista asti.

Schuyler kuvaa Turkmenistanin matkakertomuksessaan (1876) mustan antimonijauheen (stibniittiä eli antimonihohdetta), jonka paikalliset tunsivat nimellä surma; sillä sekä miehet että naiset maalasivat silmäripsensä ja sen uskottiin vähentävän tomun ja tuulen aiheuttamia silmätulehduksia.

Stibniittiä esiintyi on runsaasti joillakin Italian alueilla ja sitä käytettiin runsaasti myös Saksassa, josta sitä vietiin mm. Venetsiaan. Artikkelissa Black Earths (Spring & al., 2003) arvellaan, että antimonihohde oli helposti taiteilijoiden saatavissa.

Antimonihohde on harvinainen pigmenttinä, mutta sitä on käytetty. Sitä on löytynyt pieniä määriä pigmenttinä veistoksista sekä rakennusten ulkomaaleista. Pigmenttiä on tunnistettu renessanssiajan italaisista käsikirjoituksista ja maalauksista. Sitä käytettiin myös arkkitehtonisessa suunnittelussa ja huonekalumaalauksessa.

Tutkimukset ovat paljastaneet, että antimonihohdetta on käytetty maalauksessa paljon enemmän kuin on aiemmin luultu. Ensimmäinen maalaus, josta sitä tunnistettiin (vasta vuonna 1991) oli Vittore Carpaccion "Nuori ritari" (n. 1505), josta pigmenttiä löytyi ritarin haarniskassa. Myöhemmin pigmentin käyttäjiksi ovat osoittautuneet myös muun muassa Filippino Lippi, Francesco Bonsignori, Lorenzo Costa ja Fra Bartolommeo. Vaikuttaa siltä, että antimonihohdetta käytettiin maalauksissa erityisesti Pohjois-Italiassa ja 1500-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana.

Antimonihohdetta käytettiin myös grisaillemaalauksissa, ja sitä on löytynyt mm. ranskalaisen Girard Acarie grisaillemaalauksesta Poème sur la Passion (n. 1530).

1600-luvun lopulta lähtien antimonimustaa jauhetta käytettiin kirjojen kulmien mustaamiseen.

Käyttö

Aikanaan antimonihohdetta on käytetty kellojen valamiseen, keramiikkaan, valimoihin sekä peilien ja lääkkeiden valmistukseen.

Nykyään antimonia käytetään raudan ruosteenestoon ja maalien ja lakkojen valmistuksessa. Käytetty myös naamiointimaaleissa, koska infrapunavalossa se heijastuu samalla tavalla kuin luonnon vihreä lehvästö.

Nimiä

Mustaa luonnon stibniitistä jauhettua antimonitrisulfidia kutsutaan joskus myös antimonisulfidiksi, erotukseksi punaisesta antimonisinooperia, joka on saostettua antimonitrisulfidia.

Antimony black -nimitystä käytetään myös metallisesta antimonijauheesta. Wang (1919) kuvaa, että antimonimustaa valmistetaan käsittelemällä antimoniliuoksia sinkillä tai raudalla; näin saatua jauhetta käytetään metallien tai kipsin pronssauksessa.

Muuta

Saostamalla natriumhydroksidiin liuotettua luonnon antimonisulfidia eli stibniittia hapolla, valmistetaan antimonisinooperia (saostettu antimonitrisulfidi).

Katso myös antimonivalkoinen, antimonikeltainen, antimonipunainen