-

Dioksatsiinivioletti, dioksatsiinipurppura, karbatsolivioletti

[englanti dioxazine purple, dioxazine violet, permanent mauve · ranska pourpre dioxazine · espanja carbazol dioxacina, violeta dioxacina · katalonia carbazol dioxacina, violeta dioxacina]

Dioksatsiinivioletti, dioksatsiinipurppura, karbatsolivioletti

[englanti dioxazine purple, dioxazine violet, carbazole violet · saksa Hostaperm Violet RL, Permanentviolett RL]

[PV23, CI 51319]

Transparentti syvä punavioletti, karbatsolidioksatsiinia (C34H22Cl2N4O2). Jotkut taiteilijat käyttävät väriä mustana.

Violettia on saatavilla sekä sinisävyisenä (BS, blue shade) että punasävyisenä (RS, red shade). Harvalla pigmentillä sävy ja vaikuttavat valonkestoon niin paljon, kuin tämän pigmentin kohdalla! Punasävyisiä dioksatsiinivioletteja pidetään hyvin kestävinä, ja niillä on öljy- ja akryylimaaleissa erinomainen valonkestävyys (I), sen sijaan vesiväreissä astetta heikompi (II). Sinisävyiset dioksatsiinivioletit saavat öljyväreissä hyvän valonkeston merkin (II), mutta vesiväreissä niitä pidetään erittäin heikkona valonkestoltaan (IV).

Tiedot pigmentin syntyajasta vaihtelevat. Yleisesti pigmentin keksijöiksi mainitaan Gruene ja Thiele 1920-luvulla, mutta joissakin lähteissä kerrotaan, että Carl Graebe ja Carl Glaser olisivat kehittäneet pigmentin jo vuonna 1872. Jälkimmäinen lienee väärinkäsitys: vuonna 1872 Graebe ja Glaser keksivät karbatsolin - mutta siitä oli vielä pitkä matka varsinaiseen pigmenttiin. Keksijäksi on mainittu myös saksalainen Hoechst AG, ja se olikin ensimmäinen taho, joka lanseerasi dioksatsiinipigmentin markkinoille vuonna 1952 nimellä Permanentviolett RL. Alunperin violetti kehitettiin värjäysaineeksi.

Pigmentin kestävyys on tehnyt siitä suositun mm. teollisuuspigmenttinä sen kalleudesta huolimatta. 1980-luvulla karbatsolivioletti PV23 nousi tärkeimmäksi teolliseksi pigmentiksi useissa maissa.

Dioksatsiinivioletti, karbatsolivioletti

[englanti dioxazine purple, dioxazine violet, carbazole violet]

[PV37, CI 51345]

Sinivioletti. Samankaltainen, mutta paljon tummempi sävy kuin ultramariinivioletti tai tumma kobolttivioletti. Laadukas ja kallis väri.

Orgaaninen. Läpikuultava, värjäysvoima kaikista pigmenteistä voimakkain. Punertavan violetin valonkesto on hiukan parempi kuin sinertävän violetin. Transparentti, hyvin tumma, kestää sään vaihteluita ja valoa huomattavasti paremmin kuin dioksatsiinivioletti PV23.

Käyttö

Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä, joskin sinisellä sävylllä (BS) on taipumus menettää valonkestoaan akryylisekoituksissa. Sillä on hinnastaan huolimatta hyvä asema perusviolettina.

Käytetään myös mm. värillisten piilolinssien väriaineena sekä musteiden ja muovien väriaineena. Myös automaaleissa sitä saatetaan sekoittaa ftalosiniseen antamaan hieman lämpöä värille.

Lähteitä / lukemista
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003