Kobolttivioletti

[englanti cobalt violet · saksa Kobaltviolet (dunkel), Kobaltrosa, Kobaltphosphat · hollanti kobaltviolet · ranska violet de cobalt · ruotsi koboltviolett · norja kobolt violett (mrk/lys) · espanja violeta de cobalto · italia violetto di cobalto · puola fiolet kobaltowy ciemny, fiolet kobaltowy rzowy, fiolet kobaltowy jasny · tsekki kobalt fialov · kiina 鈷紫 (顏料), 鈷紫羅蘭, gū zi, ku tzu]

Kobolttivioletti on yhteisnimitys useille kobolttia sisältäville violeteille pigmenteille.

Tumma kobolttivioletti

[englanti dark cobalt violet, cobalt phosphate, cobalt(II)-phosphate · ranska violet de cobalt foncé · saksa Kobaltviolett dunkel · hollanti diep kobaltfosfaat · italia violetto di cobalto scuro · espanja violeta de cobalto intenso, violeta de cobalto oscuro · portugali violeta de cobalto escuro]

[PV14, CI 77360]

Kobolttivioletti on synteettinen epäorgaaninen pigmentti, koostumukseltaan vedetöntä koboltti(II)fosfaattia (Co₃(PO₄)₂ tai Co₃(PO₄)₂·4H₂O). Se on peittävä punertavanvioletti väriaine, jolla on erinomainen valonkesto. Se ei kuitenkaan ole kovin voimakas ja sekoituksissa se häviää helposti muiden sävyjen alle. Pigmentin puhdas sävy myös harmaantuu huomattavasti valkoiseen sekoitettaessa.

Pigmentti valmistetaan kobolttisuolaliuoksista natriumfosfaatilla saostamalla. Punertava sininen muuttuu hehkuttamalla violetiksi. Koostumukseltaan tumma kobolttivioletti on karkeampaa kuin vaalea kobolttivioletti PV49, mutta väri syvenee sen mukaan, mitä hienommaksi se on jauhettu. Tumma kobolttivioletti on puhdas sävy, joka kuuluu normaaliväreihin, mutta jota ei voi sekoittaa kalkin kanssa nopean tummumisen vuoksi. Se myös harmaantuu huomattavasti sekoitettaessa valkoiseen.

Kobolttivioletti on kallis pigmentti, minkä vuoksi se löytyy lähinnä laadukkaimmista taidemaaleista. Harrasteväreissä sävy on korvattu esimerkiksi kobolttisinisen ja kinakridonimagentan sekoituksella. Se on kalleudestaan huolimatta säilyttänyt suosionsa, koska se on ainoa kirkas violetti pigmentti, jolla on erittäin hyvä valonkesto.

Tumman kobolttivioletin (PV14) valmistamisen kuvasi ensimmäisenä ranskalainen kemisti Jean Salvétat vuonna 1859 (Comptes Rendus des Seances de l'Academie des Sciences XLVIII: Matieres minerales colorantes vertes et violettes). Kobolttivioletin kaava perustui aiemmin käytetyn, erytriini-mineraalista saadun kobolttiarseenivioletin kaavaan: uudessa kobolttivioletissa myrkyllinen arseeni yksinkertaisesti korvattiin fosforilla. Lopputuloksena ei ollut sama roosamainen väri, vaan huomattavasti tummempi, syvempi ja sinisempi violetti.

Tumma kobolttivioletti oli ensimmäinen puhdas peittävä violetti markkinoilla ja siksi taiteilijat vastaanottivat sen lämpimästi. Kobolttiviolettia käyttivät mm. Paul Signac ja Georges Seurat - ja Claude Monet sekoitusvärinä sekä useiden maalaustensa varjoissa ja mm. veden maalaamisessa.

Yleensä kobolttivioletilla tarkoitetaan nimenomaan pigmenttiä PV14.

Kobolttilitiumfosfaattivioletti

[englanti cobalt lithium phosphate · saksa Kobalt Lithium Phosphat]

[PV47, CI 77363]

Voimakasvärinen vaalea sinertävän violetti pigmentti (LiCoPO₄). Sen värivoima ja peittokyky ovat heikkoja, mutta se toimii hyvin sekoitusvärinä titaanivalkoisen ja muiden kobolttipigmenttien kanssa.

Pigmentti valmistetaan kalsinoimalla koboltti(II)oksidia, litium(I)oksidia ja fosfori(V)oksidia.

Pigmenttiä löytyy joistakin taidevärivalikoimista, mutta käytännössä sitä ei juurikaan enää käytetä.

Kobolttimagnesiumboraatti

[englanti cobalt magnesium red-blue borate]

[PV48, CI 77352]

Värisävyltään kobolttimagnesiumboraatti on hyvin lähellä kobolttiammoniakkifosfaattia (PV49). Se tuli markkinoille 1900-luvun jälkipuoliskolla, mutta koska sen valonkesto ei ollut kovin hyvä, sitä ei otettu laajalti taidekäyttöön. Pigmenttiä ei nykyään juurikaan käytetä.

Vaalea kobolttivioletti

[englanti light cobalt violet, cobalt ammonium phosphate · saksa Kobaltviolet hell, Kobalt Ammonium Phosphat · hollanti vaal kobaltfosfaat · italia fosfato di ammonio e cobalto · espanja violeta de cobalto claro, fosfato de amonio cobalto · kiina 淡色砷酸鈷]

[PV49, CI 77362, CAS 14590-13-7]

Puolipeittävä, punertava violetti, kobolttiammoniumfosfaattia (CoNH₄PO₄.H₂O tai CoNH₄PO₄). Vaalea kobolttivioletti on kobolttivioleteista kaikkein punasävyisin; sen valonkesto on erinomainen, mutta se ei kuitenkaan kestä emäksiä eikä happoja ja sen peittovoima on heikko. Se koostuu punertavista ja violeteista kiteistä, jotka liukenevat happoihin, mutta eivät veteen. Pigmentti on hieman myrkyllinen.

Pigmentti esiteltiin arviolta 1940–1950 -luvuilla. Ensimmäinen maininta siitä on tuohon aikaan the Colour Index -julkaisussa, jossa se listataan pigmenttinumerolla PV49 ja nimellä Cobalt Ammonium Phosphate Violet. Pigmentin kehittäjästä ei ole tietoa, mutta tuolloin kehitettiin suurehko määrä fosfaattioksidipigmenttejä ja erittäin korkeissa lämpötiloissa kestäviä spinellipigmenttejä teolliseen käyttöön mm. keramiikassa ja autojen maalipinnotteissa.

Pigmenttiä löytyy joistakin taidevärivalikoimista, mutta sen käyttö taiteessa on hyvin vähäistä. Sitä käytetään öljy- ja vesivärimaaleissa, lasituksissa, emaleissa ja muoveissa.

Varmistamattoman tiedon mukaan pigmentistä käytetään sen koostumuksesta riippuen joskus myös CI-numeroa PV50.

Koboltti-titaani-sinkki-fosfaattivioletti

[englanti cobalt titanium zinc phosphate violet

[PV102]

Violetti on rakenteeltaan korkeita lämpötiloja kestävä spinellipigmentti ((Co,Zn)(Ti,P)O₄). Sävyltään punertavan violetti tai violetinpunainen pigmentti on peittävä ja sillä on hyvä värinvoimakkuus ja erinomainen valonkesto. Se ei ole niin myrkyllinen kuin useat muut kobolttipigmentit sen sisältämän koboltin rakenteen vuoksi. Pigmentti esiteltiin arviolta 1970-1980-luvuilla.

Pigmenttiä käytetään lähinnä teollisuuden tarpeisiin: keramiikkapigmenttinä, muovin värjäämiseen ja teollisissa pinnotteissa. Maalipigmenttinä sitä on tiettävästi käytetty vain vähän.

Kobolttiroosa, koboltti(oksidi)arsenaatti

[englanti pale cobalt arsentate, cobalt(II)-arsenate, cobalt rose, cobalt bloom, French cobalt violet; roselite · ranska arsenate de cobalt, violet de cobalt clair · italia arseniato di cobalto · espanja arseniato de cobalto · katalaani arsenat de cobalt · portugali arsenato de cobalto]

[PV - CI 77350, CAS 24719-19-5, CAS 7785-24-2]

Ensimmäiset kobolttiviolettipigmentit valmistettiin jauhamalla arseenipitoisesta punaisesta kobolttimineraalista, erytriinistä, joka tunnetaan myös nimellä kobolttikukka (cobalt bloom). Kobolttiroosana tunnettu pigmentti oli koostumukseltaan koboltti(II)arsenaattia (Co₃(AsO₄)₂) ja erittäin myrkyllistä – mutta löytyi taiteilijavärivalikoimista vielä 1900-luvun puolellakin. Kobolttiarsenaattituubi on löytynyt mm. Pekka Halosen jäämistöstä ja pigmenttiä löytynyt Antti Favénin maalauksesta Ann Sofie Svanljungin muotokuva. Nykyään sen käyttö on rajoittunut lähinnä restaurointimaalaukseen, eikä pigmenttiä löydy yleisesti saatavilla olevista väriainevalikoimista.

magnesium korvasi kobolttia jossain määrin käytetyissä pigmenteissä, joten osa koostui magnesiumkobolttiarsenaatista, Mg₂Co(AsO₄)₂.

Jotkut lähteet mainitsevat kobolttiroosan C.I.-pigmenttinumeroksi kobolttifosfaattivioletin PV14 tai vaalean kobolttivioletin tunnuksen PV49, mutta arseenikobolttivioletilla ei ole C.I.-pigmenttinumeroa. Kobolttifosfaattivioletin numero on todennäköisesti tullut siitä ajatuksesta, että pigmentti on kehitetty kobolttiarsenaattivioletin pohjalta: sen arsenikki on yksinkertaisesti korvattu fosforilla. Jälkimmäinen sekaannus on todennäköisesti aiheutunut eri pigmenttien päällekkäisistä nimityksistä. Vielä 1900-luvulla vaalealla koboltilla ja nimellä Cobalt Rose tarkoitettiin useimmiten nimenomaan arseenipitoista kobolttiviolettia: sitä käytettiin huomattavasti enemmän kuin huonona pidettyä vaaleaa kobolttiviolettia PV49 – jota nykyään myydään Cobalt Rose -nimellä.

Kobolttiroosaa käytettiin pigmenttinä manner-Euroopassa viimeistään 1800-luvulla. Luonnosta löytyvän erytriinin lisäksi sitä valmistettiin keinotekoisesti. Varmistettua oikeaa tietoa pigmentin kehittäjistä on vaikea löytää, sillä kobolttivioletit ovat menneet kirjallisuudessa usein sekaisin. Todennäköisesti ensimmäisen kerran sitä valmisti erytriini-mineraalista ranskalainen Louis Jacques Thénard vuonna 1803.

Kobolttiroosa on pigmentin uudehko nimi, millä halutaan erottaa se nykyisin käytetyimmästä kobolttifosfaattivioletista PV14. Arseenipigmenttiä ei käytetä enää länsimaissa, mutta vielä 1900-luvun jälkipuoliskollakin kobolttivioletti saattoi olla joko kobolttifosfaattiviolettia, kobolttiarseeniviolettia tai niiden sekoitusta.

Pigmenttiä käytettiin maaliaineiden lisäksi väriaineena laseissa, posliinilasitteissa sekä emaloinnissa. Keraamisessa teollisuudessa ruusunpunaisia kobolttiarsenaattijauheita käytetään edelleen.

Käyttö

Kobolttivärejä käytetään pääasiassa lasin ja emalin värityksessä sekä posliini- ja taidemaalauksessa mm. öljy-, vesi- ja akryyliväreissä. Koska koboltti on kallista, aidot kobolttipigmentit löytyvät vain kalliimmista tuotemerkeistä.

Nimet

French cobalt violet on alkuperäistä vaaleaa kobolttivioletia, erytriini-mineraalista jauhettua myrkyllistä kobolttioksidiarsenaattia.

Muuta

Katso myös muut kobolttivärit: kobolttiturkoosi, kobolttikeltainen, kobolttivihreä, kobolttisininen