-

Hesseninvärit

Hessian -värit

[englanti Hessian dyes · saksa Hessischefarben]

Hessian- oli saksalaisen A. Leonhardt & Co., Farbwerk Mühlheimin kehittämä suoraväriaineiden sarja, johon kuului useita värisävyjä. Värit kuuluvat ns. stilbeeni-ryhmään. (Stilbeeni (englanniksi stilbene) on kemiallinen yhdiste, joka koostuu kahdesta bentseenirenkaasta, jotka yhdistyvät toisiinsa kaksoissidoksella.)

Tärkeimmät hesseninvärit olivat hesseninpurppurat ja hesseninvioletti sekä myöhemmin hesseninaitomusta (ts. hesseninehtamusta). Hessenin viininpunaisesta (Hessische bordeaux; nimeä ei ole käännetty suomeksi), hesseninharmaasta ja hesseninkeltaisesta löytyy jotakin mainintoja vanhoista aniliinivärejä käsittelevistä kirjoista. Muista sivulla esitellyistä väriaineista löytyy lähinnä vain mainintoja väriaineluetteloista, joten ne eivät todennäköisesti ole olleet niin tärkeitä.

Hesseninvärit kehittänyt A. Leonhardt & Co., Farbwerk Mühlheim yhdistyi I.G. Farbeniin, joka mainitaan väriaineiden valmistajana viimeistään 1930. Stohmannin & Kerlin (1891) sekä Hurstin (1892) mukaan väriaineita valmistivat myös jotkin muut värinvalmistajat (hän mainitsee ainakin Bayerin ja Actiengesellschaftin (AGfA)), mutta jää epäselväksi valmistivatko ne väriaineita samalla myyntinimellä.

Saksan Hessische tarkoittaa hesseniläistä, viitaten Saksassa sijaitsevaan Hessenin alueeseen.

Hesseninpurppurat

[englanti Hessian purple · saksa Hessisch Purpur, Hessischepurpur, Direktpurpur N · ranska pourpre de Hesse · italia porpora d'Assia · espanja purpura de Hesia]

Hesseninpurppurat ovat ryhmä sinertävänpunaisia diatsosuoraväriaineita, jotka patentoitiin vuonna 1886 (Bender) ja osa niistä oli käytössä vielä 1930-luvulla. Niitä käytettiin erityisesti puuvillan värjäämiseen. Hurst (1892) mainitsee Hessian Purple -värien valmistajiksi Leonhardtin, Bayerin ja Actiengesellschaftin (AGfA). Hessian Purple P, B ja D ovat toistensa isomeerejä. Hesseninpurppuroita pidetään hesseninväreistä tärkeimpinä.

Hessian purple B on ruskeanpunaista veteen liukenevaa jauhetta (Natriumsalz der Diamidostilbendisulfosäure-disazo-β-naphtylaminmonosulfosäure-β-naphtylanminmonosulfosäure). Vedessä väriaineen liuos on tumma kirsikanpunainen ja rikkihapossa violetti. Suolahappo muodostaa tummanruskean ja natriumhydroksidi muodostaa punertavanvioletin sakan, joka liukenee veteen. Värjää puuvillan, villan ja silkin sinertävän punaiseksi.
Väriaineen kehittävinä aineina ovat stilbeenidisulfidi ja β-naftyyliamiinimonosulfonihappo. Stohmann & Kerl (1891) mainitsevat väriaineen valmistajiksi A. Leonhardt & Co., Farbwerk Mühlheimin, Bayerin ja Actiengesellschaftin (AGfA).

Hessian purple D on mustahkoa jauhetta, joka liukenee vedessä punaiseksi liuokseksi ja vahvassa rikkihapossa violetiksi liuokseksi. Suolahappo muodostaa ruskean ja natriumhydroksidi sinertävänpunaisen sakan, eikä etikkahapolla ole vaikutusta. Värjää puuvillan, villan ja silkin sinertävänpunaiseksi.
Väriaine on koostumukseltaan sama kuin B, mutta sen kehittävinä aineina ovat tetratsostilbeenidisulfidihappo ja β-naftyyliamiinimonosulfonihappo. Stohmann & Kerl (1891) mainitsevat väriaineen valmistajiksi A. Leonhardt & Co., Farbwerk Mühlheimin, Bayerin ja Actiengesellschaftin (AGfA).

Hessian Purple N on ruskeanpunaista jauhetta (Natriumsalz des Diamidostilbendisulfosäure-disazo-β-naphtylamin-β-naphtylamins, C34H26O6N6S2), joka tekee vedessä kirsikanpunaisen liuoksen ja vahvassa rikkihapossa sinisen liuoksen. Suolahappo muodostaa liuokseen sinimustan, etikkahappo violetinmustan ja natriumhydroksidi punaisen, vesiliukoisen sakan. Se värjää puuvillan vahvassa suolaliuoksessa syviin sinertävänpunaisiin sävyihin, mutta ne eivät kestä valoa, kosketus ilmaan muuttaa ne harmahtaviksi ja hapot muuttavat värin siniseksi. Villan väriaine värjää suolakylvyssä puuvillaa punaisempiin sävyihin, ja silkki värjäytyy kirkkaanpunaiseksi.
Väriaineen kehittävinä aineina ovat tetratsostilbeenidisulfidi ja β-naftyyliamiini. Stohmann & Kerl (1891) mainitsevat väriaineen valmistajiksi A. Leonhardt & Co., Farbwerk Mühlheimin, Bayerin ja Actiengesellschaftin (AGfA).

Hessian purple P on ruskeaa jauhetta (Natriumsalz der Diamidostilbendisulfosäure-disazo-naphtionsäure-naphtionsäure), joka muodostaa vedessä punaisen liuoksen ja rikkihapossa syvänpunaisen liuoksen. Se värjää puuvillan, villan ja silkin hyvin samalla tavoin kuin Hessian purple N.
Väriaineen kehittävinä aineina ovat tetratsostilbeenidisulfoehappo ja naftionihappo. Stohmann & Kerl (1891) mainitsevat väriaineen valmistajiksi A. Leonhardt & Co., Farbwerk Mühlheimin, Bayerin ja Actiengesellschaftin (AGfA).

Hesseninbriljanttipurppura

englanti Hessian brilliant purple ·saksa Hessisch-Brillantpurpur, Hessisch Brillant-Purpur

C34H26O12N6S4

The Textile Mercury -lehdessä esiteltiin huhtikuussa 1889 uusia väriaineita joiden joukkoon kuului Hessian Brilliant Purple. Väriaine värjäsi lehden kuvauksen mukaan purettamattoman puuvillan voimakkaassa suolaliemessä voimakkaan punaiseksi, joka muistutti enemmän turkinpunaista kuin muita Hessian purple -väriaineita. Artikkeli mainitsee, että se kestää heikkoja happoja paremmin kuin muut punaiset suoravärit, vaikkakin muuttuu hapon vaikutuksesta rusehtavanvioletiksi. Alkuperäisen värin saa palautettua emäksisessä pesussa. Voimakkaassa typpihapossa väri muuttuu vihertäväksi. Väriaineeella on keskinkertainen valon- ja ilmankesto.

Schultzin (1897) mukaan hesseninbriljanttipurppuran kehitti Bender jo vuonna 1886.

Hesseninaitomusta

[englanti Hessian fast black · saksa Hessische-Echtschwarz, Hessischechtschwarz]

Musta suoraväri, jota on käytetty puuvillan värjäämiseen. Väriaineen kehittävinä aineina ovat 2-naftoli tai m-tolueenidiamiini. (Ilmeisesti väriaine on kehitetty myöhemmin kuin mm. hesseninpurppurat; en ole löytänyt tietoa patentoimisvuodesta, mutta ensimmäinen teksteissä näkemäni viittaus väriaineeseen on vuodelta 1910.)

Hesseninharmaa

[englanti Hessian gray · saksa Hessischgrau, Hessisch grau]

Väriaine kehitettiin vuonna 1895 (Bender).

Hesseninharmaata on valmistettu ainakin laatua S.

Hesseninkeltainen

[englanti Hessian yellow · saksa Hessischegelb, Hessisch Gelb · ranska jaune de Hesse · italia giallo d'Assia · espanja amarillo de Hesia]

Saksassa patentti Patent Nr. 38735 / Leonhardt und Co.

Hessian-violetti suoraväriaine patentoitiin vuonna 1886 (Bender) ja sitä käytettiin erityisesti puuvillan värjäämiseen. Väriaineen kehittävinä aineina ovat diatsostilbeenidisulfidihappo ja salisyylihappo. Stohmann & Kerl (1891), Hurst (1892) ja Deutscher Färberkalender (1895) mainitsevat värin valmistajiksi Leonhardtin, Bayerin ja Actiengesellschaftin (AGfA): Schultz (1890) kertoo, että väriaine on Leonhardt und Co. valmistama, mutta ei mainitse muita valmistajia.

Keltaruskeaa jauhetta (Natriumsalz der Diamidostilbendisulfosäure-disazo-salicylsäure-salicylsäure), joka antaa vedessä rusehtavankeltaisen tai kellertävänruskean liuoksen ja vahvassa rikkihapossa punertavanvioletin liuoksen. Vesiliuoksessa hapot tuottavat tumman, vihertävänruskean saoksen ja emäkset kirkkaanpunaisen saoksen. Se värjää puuvillan, villan ja silkin neutraaleissa väriliemissä kirkkaisiin oranssinkeltaisiin sävyihin, joilla on hyvä valon- ja pesunkesto. Hapot harmaannuttavat väriä ja emäkset muuttavat sitä punaisemmaksi.

Hesseninruskea

[englanti Hessian brown · saksa Hessischbraun, Hessisch braun · ranska brun de Hesse · italia bruno d'Assia · espanja pardo de Hesia]

Deutscher Färberkalenderin (1895) mukaan puuvilla värjätään väriliemessä, jossa on 5% potaskaa ja 2½% saippuaa.

Hesseninruskea BB (Natriumsalz des Benzidin-disazobi-sulfanilsäure-azo-resorcins) kehitettiin vuonna 1889 (Bender). Se on mustanruskeaa jauhetta, joka antaa vedessä ruskean liuoksen, eikä juurikaan liukene alkoholiin. Se värjää purettamattoman puuvillan ruskeaksi. Schultz (1897) mainitsee väriaineen valmistajaksi ja myyjäksi ainoastaan Leonhardtin.

Hesseninruskea MM (Natriumsalz des Tolidin-disazo-bi-sulfanilsäure-azo-resorcins) kehitettiin vuonna 1889 (Bender). Se on ruskeaa jauhetta, joka antaa vedessä rusehtavan liuoksen, eikä juurikaan liukene alkoholiin. Se värjää purettamattoman puuvillan ruskeaksi. Schultz (1897) mainitsee väriaineen valmistajaksi ainoastaan Leonhardtin.

Hesseninvioletti

[englanti Hessian violet · saksa Hessischviolett, Hessisch Violett · ranska violet de Hesse · italia violaceo d'Assia · espanja violetto de Hesia]

Hessian-violetti suoraväriaine patentoitiin vuonna 1886 (Bender). Väriaineen kehittävinä aineina ovat diatsostilbeenidisulfidi, β-naftyyliamiini ja β-naftoli. Hurst (1892) mainitsee värin valmistajiksi Leonhardtin, Bayerin ja Actiengesellschaftin (AGfA).

Se on mustaa jauhetta (Natriumsalz des Diamidostilbendisulfosäure-disazo-α-naphtylamin-β-naphtol), joka liukenee veteen helposti ja muodostaa siinä tumman punertavanvioletin liuoksen. Vahvassa rikkihapossa se muodostaa sinisen liuoksen. Happojen vaikutuksella vesiliuoksesta saadaan tummansininen saos ja emäksillä punainen saos. Väriaine värjää puuvillan suolaliemessä tummaksi sinivioletiksi, jolla on hyvä pesunkesto, kohtalainen valonkesto, mutta joka muuttuu happojen ja emästen vaikutuksesta siniseksi tai punaiseksi. Villan se värjää heikosti happamassa liemessä harmahtaviin ruskean sävyihin.

(Hesseninaitopunainen)

[englanti Hessian fast red · saksa Hessisch-Echtroth, Hessischroth · ranska rouge de Hesse · italia rosso d'Assia · espanja rojo de Hesia]

(Hesseninaitorubiini)

[englanti Hessian fast rubine · saksa Hessisch-Echtrubin]

(Hessenin bordeaux-punainen)

[englanti Hessisch bordeaux · saksa Hessisch bordeaux, Hessisch-bordeaux]

Natriunxsalz des Diamidostilbendisulfosäure-disazo-bi-α-naphtylamins, C34H26O6N6S2

Se on vihertävää jauhetta, joka muodostaa vedessä tummanpunaisen liuoksen ja alkoholissa punaisen liuoksen. Se värjää purettamattoman puuvillan viininpunaiseksi ja voidaan diatsonoida kuidussa. Deutscher Färberkalenderin (1895) mukaan puuvilla värjätään tällä väriaineella liemessä, jossa on 30-40% keittosuolaa ja 6% potaskaa.

Väriaineen keksi Bender vuonna 1886.

(Hesseninkupariharmaa)

[englanti Hessian copper gray · saksa Hessisch-Kupfergrau]

Historia

Hesse (1917) mainitsee Hessian purple ja Hessian yellow -värit tärkeimpien väriaineiden joukossa väriaineiden tullimaksuja koskevassa kirjoituksessaan.

Nimiä

Hesseninsininen (Hessian blue; Hessischeblau) on vihertävänsininen väriaine, joka Hessen (1912) mukaan keksittiin 1860-1862. Se ei ole Leonhardtin alkuperäinen väri (August Leonhardt perusti värjäysainetehtaansa 1879-80), vaan yksi spriiliukoisen aniliinisinisen useista kauppanimistä. Hessian-sininen ei varsinaisesti kuulu hesseninväreihin, koska se ei kuulu stilbeeniväreihin, eikä sitä mainita yleensä värikatalogeissa samassa yhteydessä kuin muita ryhmän väriaineita. Saksassa Hessischeblau tunnetaan jossain määrin edelleen petroolinsinisen vihertävänsinisen sävyn nimenä.
Lue lisää: spriiliukoinen aniliinisininen

Hessian orange (eli "hesseninoranssi") on mainittu vain muutamassa englanninkielisessä luettelossa. En ole löytänyt lähdemateriaalia tarpeeksi tietääkseni, onko kyseessä aito hesseninväriaine vai myyntinimi jollekin muulle väriaineelle.

Lähteitä / lukemista

Fort, M. A Manual for Students of Chemistry and Dyeing. Cambridge University Press, Cambridge 1919
Ganswindt, Albert Deutscher Färberkalender für das Jahr 1895. Georg D. W. Callwey, München
Ganswindt, Albert Leitfaden der Färberei. Leipzig, 1904
Hesse, Bernhard C. Coal-tar colors used in food products. U. S. Department of Agriculture, Bureau of Chemistry, Bulletin No. 147. Goverment Printing Office, Washington 1912
Hesse, Bernhard C. Lest We Forget! Who Killed Cock Robin? The U. S. Tariff -History of Coal-Tar Dyes. The Aniline Color, Dyestuff and Chemical Conditions, 1917
Hurst, George Henry A Dictionary of the Coal Tar Colours, Heywood and Company 1892
Matthews, Merritt Application of dyestuffs to textiles, paper, leather and other materials, John Wiley & Sons, Inc. New York, 1947
Schultz, Gustav Die Chemie des Steinkohlentheers, mit besonderer Berücksichtigung der Künstlichen Organischen Farbstoffe. Zweiter band. Die Farbstoffe. Friedrich Vieweg und Sohn, Braunschweig 1890
Schultz, G. & Julius, P. Tabellarische übersicht der künstlichen organischen Farbstoffe. R. Gaertner's Verlagsbuchhandlung, Berlin 1897
Stohmann, F. & Kerl, Bruno Encyklopadisches Handbuch der technischen chemie, Osa 3 Galvanoplastik - Kohlenstoff. F. Vieweg, Braunscweig 1891
Ullmann, Fritz Enzyklopädie der technischen Chemie. Sechster Band, Gold – Kühler. Urban & Schwarzenberg, Berlin & Wien, 1930
Wenzel, Otto Adressbuch der Chemischen Industrie des Deutschen Reichs, Rudolf Mückenbenger, Berliini 1892
New Colouring Matters. Textile Mercury, 27.4.1889