[englanti juglone, walnut extract, walnut hulls, walnut husks, akhnot, nucin, regianin · ranska coquilles de noix · turkki ceviz]
[NBr7, CI 75500]
Ruskeaa jugloni-väriainetta saadaan pähkinäpuiden juurista ja jonkin verran myös kuorista ja lehdistä (Juglans -suku).
Luonnon alfanaftokinoniväriaine (C10H6O3), joka kiinnittyy kuituun ilman puretusainetta. Pähkinöillä on värjätty etenkin villaa.
Jugloni on periaatteessa väritöntä, mutta hapettuessaan muuttuu hyvinkin tummaksi ruskeaksi. Väriaine on valonkestävää ja pesunkestävää - ja esimerkiksi iholta se lähtee vain kulumalla pois.
Pähkinänruskeaa on käytetty värjäykseen vuosituhansia. Se on ollut tärkeä väriaine etenkin lähi- ja Kauko-idässä. Von Vogel jr ja Reischauer nimesivät vuonna 1856 pähkinän väriaineen nimellä juglon (nucin). Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1876 Tanret eristi ensimmäisenä pähkinänlehdistä krystallisoituvan alkaloidin, juglandiinin, joka muuttuu ilman vaikutuksesta mustaksi.
Bernthsen ja Lemper keksivät juglonin kemiallisen rakenteen (C10H6O3) vuonna 1885.
Lue lisää pähkinän historiasta: Juglans
Juglonia käytetään myös teollisesti mm. hiusväriaineissa, auringonsuojavoiteissa ja erilaisten lakkojen väriaineena. Aikanaan pähkinää on käytetty myös ihon tummentamiseen.
Juglonilla on voimakas antiseptinen vaikutus (se tappaa mikrobeja ja sieniä) - ehkä tämän vuoksi pähkinää on käytetty hampaiden puhdistamiseen ja juglonia itsessään esimerkiksi huulien värjäämiseen.
Väriaine on huomattavan myrkyllistä muulle kasvillisuudelle minkä vuoksi sitä onkin käytetty rikkaruohojen torjumiseen. 1900-luvun alkupuolen tutkimuksissa kerrottiin juglonin haitallisesta vaikutuksesta esim. tomaattikasveille ja jo Plinius aikanaan huomasi, kuinka pähkinä tappaa kaikki kasvit. Ihmiset eivät ole tiettävästi saaneet aineesta myrkytystä, mutta joidenkin hevosten tiedetään saaneen juglonimyrkytyksen. Tosin joidenkin mukaan juglonin myrkyllisyyttä - eikä myrkyttömyyttäkään - ole pystytty selkeästi todistamaan.