Värjäys: Juglans Jalopähkinät

[Juglandaceae]

[englanti walnut · saksa Wallnuss oder Walnuss, Wälsche Nuss · ranska Noyer commun]

[NBr7 jugloni, Juglans regia, Juglans nigra]

Pähkinöillä on värjätty etenkin villaa. Kosmetiikkateollisuus käyttää pähkinävärejä mm. hiusväreissä ja auringonsuojavoiteissa. Hiusten värjäämiseen ruskeaksi eri pähkinäpuita on käytetty kauan ja monessa kulttuurissa, mm. Plinius kertoo hiusten värjäyksestä pähkinällä. 1900-luvun alkuun pähkinäpuut olivat tumman hiusvärin tärkein raaka-aine. Pähkinää käytettiin myös ihon tummentamiseen.

Intiassa pähkinäpuun kuorta käytetään värjäämiseen ja parkkisaineena. Sillä värjätään usein silkkiä. Eri puretusaineilla puusta saa ruskeaa ja tummanoliivia.

Juglans cinerea Amerikanjalopähkinä

Nux cinerea, Wallia cinerea, Juglans cathartica, J. oblonga
[englanti butternut, hickory bar, oilnut, white walnut · ruotsi grå valnöt · tanska grå valnød · saksa Butternußbaum, grauer Walnußbaum · hollanti grijze nootboom · ranska noyer cendré, noyer à beurre · italia noce bianco d'America, noce cenerino · espanja nogal americano, (Meksiko) leniciento · puola orzech szary · tsekki ořešák popelavý · slovakki orech popolavý · ukraina горіх сірий · venäjä орех серый]

Amerikanjalopähkinä kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan itäosissa.

Amerikanjalopähkinällä on värjätty ruskeita ja harmaita sävyjä. Värjäykseen on käytetty puun kuorta, juuria, lehtiä ja pähkinän kuorta.

Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat käyttivät juuria ja kuorta (ja sisäkuorta) värjäykseen. Juuresta saadaan mustaa väriä ja sisäkuoresta ruskeaa. Myös Amerikan uudisasukkaat alkoivat käyttää valkoista saksanpähkinää värjäykseen. Kalm mainitsee (1751) amerikanjalopähkinän yhtenä kasvina, jonka siemeniä on tuotu Pohjois-Amerikasta, ja jolla tehdään viljelykokeiluita "ilmastossamme" (Ruotsissa): hän kuvaa ranskalaisnaisten säilövän pähkinöitä suuret määrät tuottaakseen paljon öljyä ja huomauttaa lyhyesti, että kuorella värjätään mustaa. Kuorta on käytetty myös parkitsemiseen. Pohjois-Amerikan sisällissodassa Etelävaltioiden harmaa asepuku oli värjätty valkoisella saksanpähkinällä.

Home dyeing with natural dyes -kirjan (1935) mukaan alunpapuretuksella villaan saa pähkinänkuorilla ruskean värin, jota voi tummentaa tummanruskeasta mustaan saakka rautasulfaatilla; värin valonkesto on kohtalainen. Puuvillaan pähkinänkuorilla saa vihreänrusehtavaa, jolla on kohtalainen valonkesto ja harmaata, joka on kestävää.

Juglans major

Juglans microcarpa, J. microcarpa var. major, J. rupestris var. major
[englanti Arizona walnut, wild walnut · espanja nogal, nogal silvestre]

Pähkinäpuu kasvaa luonnonvaraisena Meksikossa ja Yhdysvaltain eteläosissa.

Mm. navajot valmistivat pähkinälajista ruskeaa väriainetta.

Juglans mandshurica Mantšurianjalopähkinä

[englanti Manchurian walnut, monkey nuts, tigernut · ruotsi manchurisk valnöt · saksa mandschurischer Walnußbaum · hollanti Mandsjoerijse noot · ranska noyer de Mandchourie · italia noce della Manciuria · espanja nogal de Manchuria · ukraina горіх маньчжурський · venäjä орех маньчжурский · japani kurumi クルミ · korea ga rae na mu 가래나무 · kiina hú táo qiū 胡桃楸]

Mantšurianjalopähkinä kasvaa luonnonvaraisena Kaakkois-Aasiassa, mutta menestyy istutettuna myös Suomen ilmanalassa.

Pähkinöistä saa ruskeita ja punertavia väriaineita.

Juglans neotropica

Juglans columbiensis, J. equatoriensis, J. granatensis, J. honorei
[englanti Andean walnut, Colombian Walnut, Ecuadorian walnut, Peruvian walnut · saksa Anden-Walnußbaum · espanja nogal, cedro negro, cedro nogal, nogal Bogotano, tocte]

Pähkinä kasvaa Etelä-Amerikan luoteisosissa, mm. Kolumbiassa, Equadorissa ja Perussa. Se on erittäin uhanalainen pähkinälaji, jonka lehdistä ja hedelmistä saadaan parkkia ja tummanruskeaa väriainetta. Se on ollut kasvualueellaan myös tärkeä lääkekasvi.

Mm. Bolivian alkuperäisasukkaat ovat käyttäneet kasvin lehtiä mustan ja ruskean värjäysaineen valmistamiseen.

Juglans nigra Mustajalopähkinä

Wallia nigra; Juglans nigra f. laciniata, J. nigra f. oblonga, J. nigra oblonga, J. pitteursii, J. rugosa
[englanti black walnut, American walnut]

· ruotsi svart valnöt · tanska sort valnød · saksa schwarze Walnuß, schwarzer Walnußbaum, Schwarznuß · hollanti zwarte nootboom, zwarte walnoot · ranska noyer noir d'Amérique, noyer d'Amérique, noyer noir · italia noce americano, noce nero, noce nero americano · espanja nogal negro, nogal negro americano · katalaani noguera negra · portugali nogueira-americana, nogueira-preta · unkari fekete dió · heprea egoz shachor שָׁחוֹר אֱגוֹז · puola orzech czarny · tsekki ořešák černý · slovakki orech čierny · sloveeni črni oreh · kroaatti crni orah · ukraina горіх чорний · venäjä орех чёрный]

Alkuaan Yhdysvaltain keski- ja itäosissa kasvanut, mutta mm. Eurooppaan levinnyt pähkinäpuu.

Puun kuoresta ja juurista saadaan ruskeaa sekä keltaruskeaa. Puun lehtiä keittämällä yhä uudelleen ja uudelleen saadaan lopputulokseksi musta.

Kalm mainitsee (1751) mustajalopähkinän yhtenä kasvina, jonka siemeniä on tuotu Pohjois-Amerikasta, ja jolla tehdään viljelykokeiluita "ilmastossamme" (Ruotsissa): hän mainitsee lyhyesti, että pähkinänkuorilla värjätään ruskeaa. Myöhemmässä kirjassaan Norra Amerikanska Färge-Örter (1763) hän täsmentää, että Pohjois-Amerikan Pennsylvaniassa ja New Jerseyssä pähkinäpuun kuorella ja pähkinöillä värjätään villaa kauniiksi ja kestäväksi ruskeaksi.

Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) mainitaan, että villaan pähkinästä saadaan kromipuretuksella khakiväriä, jolla on kohtakainen valonkesto, mutta hyvä valonkesto, ja alunapuretuksella sekä keltaruskeaa että ruskeaa, joilla on hyvä valonkesto.

Kasvi on tunnettu myös Etelä-Amerikassa: Ecuadorin alkuperäisasukkaat ovat käyttäneet kasvin lehtiä mustan ja ruskean värjäysaineen valmistamiseen.

Juglans regia Saksanpähkinä

Juglans arguta, J. asplenifolia, J. dissecta, J. duclouxiana, J. fallax, J. fertilis, J. filicifolia, J. frutescens, J. fruticosa, J. heterophylla, J. kamaonia, J. laciniata, J. longirostris, J. monophylla, J. orientis, J. pendula, J. praematuriens, J. quercifolia, J. salicifolia, J. sinensis, Regia maxima
[englanti walnut, common walnut, English walnut, nux regia, Persian walnut, walnut-tree · latina Nux (Gerarde 1597) · ruotsi valnöt, valnötträd · tanska almindelig valnød, valnød, valnødtre · norja valnøtt, eske valnøtt · saksa Echte Walnuß, Christnuß, Edelnuß, Kobernuß, Königsnuß, Nußbaum, Nußblätter, Polternuß, Pulische Nuß, Römischnuß, Roßnuß, Steinnuß, Waldernuß, Walnuß, Walnußbaum, Welsche Nuß, Welschnußbaum; Nussbaum; Noote Boom, Nootelaer (Gerarde 1597); Nossbaum, Nessbaum, Nussbaum, walisch Nuss, walsch Nussbaum, wélsch Nussbaum (Köhler's Medizinal-Pflanzen) · hollanti gewone walnoot, okkernoot · ranska noyer commun, calottier, calonnier, gognier, goguier, gojeutier, noguier,noyer, noyer d'Europe, noyer royal, noyer royal goguier; noisur (Gerarde 1597); noix (Materia Indica 1826) · oksitaani eskarè, esquilhotèr, halhoèr, nogèr, nouguerét, nougué · italia noce, noce commune · espanja nogal, nogal común, nogal de Castilla, noguera · aragonia anogué, coquera, noguera, nubera, nugeta, nuzera · baski giltzaurra, intxaurrondoa · katalaani noguera · portugali nogueira, nogueira-comum, nogueira-europeia · unkari közönséges dió · kreikka καρυδιά · albania arrë · romania nuc · turkki adi ceviz, ceviz · heprea egoz humlach הֻמְלַךְ אֱגוֹז · arabia jowz, khusif (Materia Indica 1826) · persia charmughz, geerdigān, jouziroomie (Materia Indica 1826) · puola orzek włoski · tsekki ořešák královský, ořešák vlašský · slovakki orech kráľovský · sloveeni navadni oreh, oreh · kroaatti obični orah, pitomi orah · bulgaria oбикновен орех · serbia орах · ukraina горіх волоський, горіх грецький · venäjä орех волошский, орех грецкий · dzongkha tashing · nepali okhar; okher (Materia Indica 1826) · sharchop-kha kheshing · korea ho du na mu 호두나무 · kiina hú táo 胡桃; ho-lao (Materia Indica 1826) · akiroot]

Persiaa pidettiin pitkään pähkinäpuun kotimaana, mutta varhaisia merkkejä pähkinöistä on löytynyt idempää, Himalajalta sekä mm. Sveitsistä. Vanhin arkeologinen löytö on kuitenkin tehty Shanidarin luolista nykyisen Irakin alueelta. Nykyään saksanpähkinä kasvaa Euroopasta Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella, Pohjois-Amerikassa. Mm. viikingit käyttivät saksanpähkinää värjäämiseen.

Puun kuoresta ja juurista saadaan ruskeaa ja keltaisenruskeaa. Puun lehdistä ja pähkinän kuorista saadaan ilman puretetta lämminsävyistä kellertävän rusehtavaa (juglone) ja khakia. Puun vihreistä pähkinöistä saadaan keltaista ja vihreää. Raa'at pähkinät sisältävät runsaasti tanniinia. Kypsistä pähkinöistä (ja kuoresta) saadaan tummanruskeaa väriainetta, joka rautapuretuksen avulla (tai rautapadassa keitettäessä) muuttuu mustaksi.

Pähkinöistä ja pähkinänkuorista saadaan sävyjä vaalean ruskeista tummiin ruskeisiin, ei tarvitse puretetta. Uren kirjassa A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines [...] (1847) neuvotaan käyttämään kypsiä pähkinänkuoria pysyvän ruskean värin saamiseksi: mitä kauemmin pähkinänkuoriliemi saa seistä, sen parempi väristä tulee. Värjäys tapahtuu kädenlämpöisessä vedessä, eikä villaa tarvitse purettaa, vaikka aluna tekeekin väristä kirkkaamman.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että lehtien ja pähkinänkuoren uute värjää niin puun, hiukset kuin villankin, ja vihreistä pähkinänkuorista saa keittämällä syvän keltaisen värin.

Väriaine on ollut käytössä kaikkialla siellä, missä pähkinä kasvaa.

Turkissa pähkinänruskea on ollut perinteinen ja hyvin tärkeä väri mm. mattojen väriaineena; aikaisemmin saksanpähkinää käytettiin myös lääkkeenä ja hiusten värjäykseen. Kuoren ja pähkinöiden lisäksi värjäykseen on käytetty myös puun lehtiä; väriksi on saatu ruskeaa ja vihreää. Saksanpähkinä kasvaa Turkissa luonnonvaraisena ja Turkki tuottaakin viidenneksen maailman saksanpähkinäsadosta.

Saksanpähkinää alettiin viljellä hyvin varhain Kreikassa, jossa pähkinää käytettiin ruoaksi ja lääkkeeksi sekä hiusten ja tekstiilien värjäykseen.

Japanissa, Tohokun alueella saflorista (Carhamus tinctorius) valmistettiin esim. Osaen Benibana Tsumugi -väriä, johon saflorin lisäksi käytettiin indigoa (ai), saksanpähkinää (Juglans Regia) ja Miscanthus tinctorius -kasvia (kariyasu).

Historia

Pähkinöitä tiedetään syödyn jo 7000 vuotta ennen ajanlaskun alkua; roomalaiset pitivät pähkinöitä jumalten ruokana ja muinaisessa Persiassa pähkinöiden nauttiminen oli sallittu vain kuninkaallisille. On hyvin todennäköistä, että niiden muunlainenkin hyötykäyttö keksittiin hyvin varhain.

Pähkinöistä saatua väriä on käytetty mm. hiusten värjäykseen: sillä on estetty harmaantumista ja/tai tummennettu hiuksia. Kirjassa The elements of materia medica and therapeutics (1854) mainitaan, että saksanpähkinän vihreitä kuoria (cortex nucum juglandis viridis) on käytetty hiusvärinä uutteen muodossa. Kirjassa mainitaan "Tinctur zum Schwarzfärben der Haare", joka on pähkinänkuorista valmistettu alkoholitinktuura, joka on hajustettu laventelilla.

---

Lue lisää jugloni-väriaineesta.