-

Lyijytinakeltainen; massicot, masticote, massiko

[ engl. lead-tin yellow, leadoxide, lead orange, lead stannate, vitreous yellow, massicot, galliano · ranska jaune de plomb tain; oxyde de plomb?, protoxyde de plomb? · saksa masticot blei-zinn-gelb; Bleigelb, Bleiglätte, Bleioxid, Königsgelb, Massicot, Neugelb, Silberglätte · italia giallo di piombo-stagno gialdolino, zallolino; massicot, giallo di vetro; cerosa flava, giallo di piombo, marzacotto, massicotto, giallus keltainen, arancio di piombo, arancio minio, giallulinum (= pieni keltainen, jolla viitattiin ruukuntekijöiden lasituksessa käyttämään keltaiseen väriin; väriä käyttivät joskus myös maalarit) · giallorino, zallolino · color flevus]


Syvä ja vaaleanpunertava vaaleankeltainen; lyijyoranssi [ CI 77629]

Usein lyijytinakeltaisesta ja massikosta puhutaan synonyymeinä. Sitruunankeltainen väri, joka muistuttaa massikota ja napolinkeltaista on ortotinahapon lyijysuolaa; ei sisällä antimonia (kuten napolinkeltainen).

Tyyppi I lyijytinaoksidi, lyijystannaatti (Pb2SnO4 ). Saadaan kuumentamalla punaisen lyijyn (Pb3O4) ja tinaoksidin (SnO2) seosta 650C- 800C lämmössä. Alemmissa lämmöissä saadaan lämpimiä sävyjä, kuumemmissa sitruunankeltaisia sävyjä; lyijyn ja tinan määrän sekä lämpötilan vaihtelulla saadaan aikaiseksi erilaisia keltaisia. Pigmentti on hyvin hienojakoista jauhetta. Tyyppi I on tyyppi II:sta peittävämpi. Valo ei vaikuta lyijytinakeltaiseen ja normaali-ilmassa se on hyvin vakaa väri.
Tyyppi II sisältää vapaita tinaoksideja ja lisäksi silikonia (Pb(Sn,Si)O3). Valmistuksessa käytetään keltaista lyijylasia, väriltään se on Tyyppi I:tä lämpimämpi.
Tai
Peittävä lyijypitoinen keltainen (Pb2SnO4 · PbSn2 SiO7). Tummuu ajan myötä ja altis auringonvalon aiheuttamille värimuutoksille. Ei pysyvä. Myrkyllinen.

Historia
Massikoa on Euroopassa käytetty noin 1300-luvulta lähtien.

Taulut, joista väriä on löydetty ajoittuvat vuosien 1300-1750 väliselle aikakaudelle. Lyijytinakeltainen näyttää hävinneen käytöstä 1700-luvun lopulla. Joidenkin lähteiden mukaan lyijytinakeltainen (I) oli vaalein käytettävissä oleva keltainen 1300-luvulta noin vuoteen 1800. Syytä värinkäytön lopettamiselle ei täysin tiedetä. Luultavimmin aikakauden 'massikolla' viitattiin nimenomaan lyijymonoksididiin, joka on hyvin samanlainen lyijytinakeltaisen kanssa.

Myöskään lyijytinakeltaisen tarkkaa alkuperää ja alkuperäistä tekotapaa (mihin mm. italialaisessa kirjallisuudessa usein viitataan) ei voida varmuudella sanoa. Ennen vuotta 1941 pigmenttiä ei mainittu kirjallisuudessa ja ainoa viittaus pigmenttiin löytyy 1400-luvun bolognalaisesta käsikirjoituksesta. Kuitenkin esim. Cenninon keskiaikaisen maalausoppaan giallorino -on uskottu viittaavan napolinkeltaiseen, mutta nykyään pidetään todennäköisenä, että se viittaakin lyijytinakeltaiseen.

Vuonna 1940 Doerner -instituutissa työskennellyt R. Jacobi löysi uudelleen lyijytinakeltaisen pigmentin muutaman vuosisadan jälkeen: hän kiinnitti huomiota tinan suureen määrään keltaisissa värinäytteissä. Koska keltaista lyijyn ja tinan yhdistelmäpigmenttiä ei oltu analysoitu ennen Jacobin julkaisua, pigmenteille päätettiin tehdä kunnon tutkimus. Siihen saakka keltaiset maaliyhdisteet oli testattu vain lyijyn osalta. Vuonna 1968 Khn huomasi, että väristä oli olemassa kaksi eri tyyppiä: Tyyppi I (Pb2SnO4 ) sekä tyyppi II (Pb(Sn,Si)O3). Suurin osa löydetyistä lyijytinakeltaisista on tyyppiä I. Tyyppiä II on aikaajoin löydetty böömiläisistä, venetsialaisista ja firenzeläisistä maalauksista (mm. Giotto, Veronese, Tintoretto).

On myös uskottu, että napolinkeltainen puolestaan syrjäytti massikon 1600-luvun loppupuolella. Nykytutkimus on paljastanut molempien pigmenttien käytöstä vanhoissa maalauksissa. Massikoa on todistetusti käytetty 1300-luvun Euroopassa. Taulut, joista väriä on löydetty, ajoittuvat vuosien 1300-1750 väliselle aikakaudelle. Eniten väriä käytettiin 1400-, 1500- ja 1600-luvuilla ja erityisen paljon sitä käytettiin pigmnettinä Venetsian lasiteollisuudessa.

Käyttö
Väriä on käytetty ympäri Eurooppaa freskoissa ja maalauksissa, Venetsiassa ja myös värillisen lasin valmistukseen. Lyijytinakeltaista saa edelleen, mutta se ei ole kovin yleistä myrkyllisyytensä vuoksi.

Muuta
Katso myös massiko, lyijykeltainen