Mangaanisininen

mineraalisininen

[englanti manganese blue, barium manganate, cement blue, Bong’s blue, Kuhlmann’s blue · saksa Manganblau · ranska Bleu de manganèse · italiaazzurro di manganese, blu di manganese · espanja azul de manganeso]

PB33, CI 77112, CAS 8046-59-1

Kirkas vihertävän sininen epäorgaaninen, permanentti pigmentti. Bariummanganaattisulfaattia (BaMnO₄ · BaSo₄). Läpikuultava pigmentti, jolla on hyvä peittovoima - mutta se on myrkyllinen.

Tullin dokumentissa mangaanisinisen valmistus kuvataan näin:

Bariummanganaattia (BaMnO₄) valmistetaan kuumentamalla mangaani(IV)oksidia bariumnitraatin kanssa ja se on smaragdinvihreätä jauhetta. Seostettuna bariumsulfaatin kanssa se muodostaa mangaanisinistä, jota käytetään taiteilijanväreissä.

Bariummangaatin valmistus lopetettiin 1970-luvulla, mutta Saksassa mangaanisinisen valmistusta jatkettiin vielä 1990-luvulle. Raaka-aineiden saatavuus nosti pigmentin hintaa, mutta pääsyy pigmentin valmistuksen lopettamiseen lienee ollut sen vähäinne käyttö teollisuudessa. Syytä on etsitty myös terveys- ja ympäristösyistä. Aitoa mangaanisinistä saa vielä muutamalta taiteilijavärivalmistajalta sekä hyvin pieniltä pigmenttifirmoilta, mutta valtaosa taidevärien valmistajista on korvannut mangaanisinisen sävyväreillä. Sävynimenä Manganese Blue onkin erittäin yleinen kaikenlaatuisissa taidemaaleissa sekä pastelleissa ja värikynissä. Nimillä myydään yleisimmin ftalosyaniinisinistä PB15 tai PB15:4 tai sen ja ftalosyaniinivihreän PG7 sekoitusvärejä tai kahden tai useamman sekoitusvärejä.

Historia

Mangaaniyhdisteet löydettiin 1868 ja mangaanivärejä alettiin valmistaa 1800-luvun puolella, mutta taiteilijakäyttöön tarkoitettuja mangaanivärejä tuli saataville vasta 1900-luvun puolella. Mangaanisininen keksittiin 1907, mutta se tuli markkinoille vasta 1935, kun saksalainen IG Farbenindustries AG patentoi sen. (Joissakin lähteissä on mainittu, että mangaanisininen olisi mainittu jo vuonna 1869, mutta en ole löytänyt alkuperäistä mainintaa.)

Käyttö

Käytetty öljy-, vesi- ja akryyliväreissä, ei suositella freskoihin ja enkaustiikkaan. Harvoin käytetty.

Mangaanisininen oli verrattain laajalti käytetty taiteilijavärinä, mutta sen suurin kaupallinen käyttö oli kuitenkin muualla: se oli erityisen suosittu uima-altaiden sementtisekoitusten värjäyksessä, mihin viittaa myös sen yksi englanninkielinen nimitys cement blue.

Nimiä

Mangaanicölinsininen, mangaaniseruliini on bariumpermanganaattia, jota valmistetaan mm. kuumentamalla raskassäpää kaliumpermangaatin kanssa.

Muuta

Mangaanivihreä on mangaanisinisen variaatio.