Värjäys: Biancaea

[Fabaceae]

Biancaea sappan Sappankesalpinia

[Intiankesalpinia
Caesalpinia sappan
englanti sappan wood, Nicaraqua wood, rainbow wood, Indian red wood · saksa Presilig · indonesia kayu secang · filippiinit sibukoa, sapang · malesia sepang · myanmar teing-yet · thai faang · japani suo · vietnam vang nhuom]

Kasvaa luonnonvaraisena mm. Intiassa, kaakkois-Aasiassa ja etelä-Kiinassa; viljellään lähes kaikkialla Aasian tropiikissa. Nykyään puu on äärimmäisen uhanalainen.

Puuaineen punainen väri tunnettiin Euroopassa jo keskiajalla nimellä bresilja (brasil), mikä nimitys tuli sen kirkkaanpunaisesta väristä - brasa tarkoitti kuumuudesta oranssina hehkuvaa hiiltä. Tätä puuta löytöretkeilijät luulivat löytäneensä Brasilian rannikolta ja nimesivät alueen sen mukaan bresiljan maaksi, Terra do Brasil - minkä mukaan Brasilia sai nimensä.

Scientific American -lehdessä (19, 20.1.1855) julkaistussa artikkelissa The Art or Dyeing — No. 4. mainitaan, että puusta saatava väriaine on muihin punaisiin verrattuna paljon huonolaatuisempaa värinkestoltaan, mutta että sitä on helppo värjätä ja että väri on todella kaunis. Samassa artikkelissa mainitaan sekä sappankesalpiniaa että brasiliankesalpiniaa (Paubrasilia echinata) koskien, että puulastut pitäisi keittää vahvaksi väriliemeksi ja seisottaa sitten liemenä värjäystä varten - värjäreillä on yleisesti tiedossa, että tällaisista liemistä tulee paljon kauniimpi väri kuin juuri keitetystä!

Punainen väri valmistetaan puun ydinpuusta murskaamalla puuaines ensin jauhoksi, jonka jälkeen se kostutetaan.

Historia

Bresilja tunnettiin väriaineena ennen Amerikan mantereen löytymistä (vanhassa ranskan ja englannin kielessä väriä kutsuttiin nimellä braise (brasile, brasilium), joka viittaa punaisena palavaan hiileen; portugalilaiset kauppamiehet kutsuivat sitä nimellä bresil tai brasil; arabiankielen braza tarkoittaa kirkkaanpunaista). Luultavasti sappankesalpiniaa vietiin Indonesiasta Kiinaan jo 900 eaa. Varhaiskeskiajalla 1000-luvun alussa (1100 -luvun lopussa?) arabit toivat sitä Eurooppaan. Länsimaisessa historiassa bresiljapuu (brazilwood) mainittiin ensimmäisen kerran 1321. Toisaalta, erään lähteen mukaan Bolognan ja Ferraran kaupunkien välisessä sopimuksessa 1194 kermez kuvataan bresiljapuun siemenenä (grana de Brazile). (Myöhemmin 1500-luvulla, kun eurooppalaiset purjehtivat Brasilian rannikolle, he näkivät tutunnäköistä puuta kasvavan rannikolla valtavia määriä, ja lopulta rannikko sai nimensä puun mukaan Terra do Brasil - Brasilia. Puu oli hyvin paljon sappankesalpiniaa muistuttava brasiliankesalpinia, Paubrasilia echinata.)

Keskiajalla bresiljapuuta käytettiin suhteellisen paljon, erityisen suosittua se oli 1400-luvulla. Aasian bresiljaa suosittiin etenkin Ranskan hovissa.

Sitä tuotiin suuria määriä nykyisen Sri Lankan alueelta (Aleksandrian kautta). Nykyään bresiljapuuta saa ostaa jauheena tai lastuina, mutta keskiajalla se tuotiin aina puupalikoina, joista sitten raastettiin karkeampia lastuja tai hienojakoista jauhetta. Bresiljapuu oli halvempaa ja helpompikäyttöistä kuin hyönteisvärit (mm. kermes), kuitenkin suhteellisen harvinaista tavallisen kansan vaatetuksessa.

Nimiä

Fancy red - Ure mainitsee A Dictionary of Arts -kirjassa nimen merkitsevä nopeasti haalistuvaa punaista, joka "is given to cotton by Nicaragua, or peach-wood, a cheap kind of Brazil-wood."