-

Värjäys: Lycopodium Liekokasvit

[Lycopodiaceae]


[englanti club moss · gaeli garbhag an t-sleibhe]

Sisältää alumiinia - käytettiin aikoinaan puretusaineena, kun valmistettiin keltaisia ja sinisiä värjäysaineita esim. matarasta, värimorsingosta ja väriresedasta. Liekokasveista saadaan yleensä keltaista, ei tarvitse puretusta. Suvun kasveja on käytetty värjäykseen mm. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Lieko mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905). Sen mukaan lieko kerätään varhain lumen sulaessa ja sitä käytetään sekä tuoreena että kuivattuna. Oppaan mukaan Siitä saa himmeänkeltasen wärin, mutta sitä käytetään eninten sinisen pohjawäriksi. Vuoden 1919 täydennetyssä painoksessa lisätään: Käytetään pohjaväriksi sinilastun kanssa ja punaiseen mataran juurien kanssa.

Lycopodium alpinum Lieko, tunturilieko

Lycopodium clavatum Katinlieko

[englanti common club moss, vegetable sulphur, wolf's claw, stag's-horn clubmoss · ruotsi mattlummer]

Kasvin käytöstä värjäysaineena on löydetty viitteitä mm. Skotlannista, Perthin alueen kaivauksilta, jossa on tutkittu 1100-luvulta peräisin olevaa värjärin työpajaa.

Lycopodium complanatum (Diphasiastrum complanatum) Keltalieko

Mainittu mm. Suomi-aikakausjulkaisussa 1850, Reinholm: Suomalaisia kasvu-nimejä:

Kelta, Keltoja, Jor., Teisk. (myös Keltakaunis), Äht, Artj.,Loht., Heinj.j C. Maan kelta, pm, L., Lycopodium complanatum, Färg-Lummer Riis r., Eurj., Törnr. Vareksen varpaat, Mänts., Lauk., Saarj., Piel. Virveli? Haartm. (annotinum). Tämä on ympäri maan siitä tuttu, että sillä kellataan (painetaan keltaista). Kun sinistä ja öljyä pannaan sekaan, saadaan viheriäistä.

Wecksellin Vihdissä kerätyssä kasvinimilistassa (Luonnon ystävä 1, 1905) Lycopodium-suvun nimeksi mainitaan harakanvarvas, mutta siinä yhteydessä ei mainita värjäystarkoitusta.

Keltaheinällä (Lycopodium complanatum) värjätään keltaista.
[Kokoelma lääkekasveja Uudeltakirkolta (V. l.)., Luonnon ystävä 6, 1908

Historia

Kansallismuseon Antellin kokoelmissa olevan naisen itäkarjalaisen talvileningin yhteyteen on talletettu tietoa liekolla värjäämisestä:

[...] värjättiin seuraavasti: mataranjuuret maasta kaivettua kuivataan, survotaan, seulataan ja pistetään lämpimään veteen, missä niitä pidetään kolme vuorokautta silloin tällöin hämmentäen; värjättäessä esine siinä kiehautetaan; tuhkaa ei panna joukkoon. Jos tahdotaan punaista, värjätään vaate ensin kellalla ja sitten vasta mataralla. "Kelta" tehdään Lycopodiumin varsista seuraavast: ne ensin kuivataan ja survotaan, minkä jälkeen niitä käytetään lämpimässä vedessä uunilla viikkokausia, väliin hämmennetään sekoitusta, johon ei panna tuhkaa ja jota ei keitet; siinä pidetään värjättävää eli painettavaa vaatetta 3 tai 4 vuorokautta, painonestettä liikutellaan kahdesti vuorokaudessa.

Liekoja on käytetty lääkekasvina mm. silmäsairauksiin ja ihon hoitoon.

---

Kun kourallisen itiöpölyä heitetään ilmaan, sen saa tuleen yhdellä tulitikulla.

Lähteitä / lukemista
Hellen, Alina Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Neljäs lisätty painos, KVS:n käsiteollisuuskirjasto N.o 13, Raittiuskansan kirjapaino, Helsinki 1919
Reinholm, H. A. Suomalaisia kasvu-nimejä. Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen. 1850. Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri, Helsinki 1851
Wecksell, J. A. Suomalaisia kasvinimiä. Kerätyt kesällä 1903 Vihdin pitäjässä. Julkaisussa Luonnon ystävä 1, 1905
Finna.fi / Talvileninki;sviitka; hame; hartiushame. Kansallismuseo, Suomalais-ugrilaiset kokoelmat, Antellin kokoelmat, Sirelius, U. T., henkilöyhteys 1896 https://www.finna.fi/Record/museovirasto.80B4C83ED92F4C2E1D36BA35C8EB0E61 [05VI21]
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit / Lycopodiae