[Rhamnaceae]
englanti buckthorn, highwaythorn, waythorn, hartsthorn, ramsthorn · ruotsi getapel · saksa Kreuzdorn · ranska nerprun · espanja anoncito, arracian, cascara sagrada, corono, duraznillo · italia prugna meroli
Useiden paatsamien marjoista ja kuoresta saadaan keltaista tai vihreää väriä värjäykseen. Joidenkin paatsamalajien puolikypsinä kuivatuista marjoista saadaan keltaista väriainetta, ramnetiinia [NY13]. Paatsamista saadaan myös emodiini- ja frangulaemodiini -nimisiä antrakinoniväriaineita [NY14, NG2], ksantoramiinia [NY13, NG2], kversetiiniä [NR1] (quercetin / meletin, sophoretin) sekä kemferolia, joka on orapaatsaman (Rharmnus catharticus) pääasiallinen väriaine.
Useiden paatsamalajien marjoista on valmistettu keltaista tai kullankeltaista väriainetta ja niiden kuivatut marjat ovat olleet kauppatavaraa. Niitä on myyty mm. nimillä Persian berries, Avignon berries ja Hungarian berries.
The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan, että Persian berries -nimellä myytyjä marjoja on saatu Välimeren ja Lähi-Idän alueen paatsamalajeista R. amygdalinus (nyk. R. persicifolia), lemmonpaatsamasta (R. oleoides) ja louhupaatsamasta (R. saxatilis), joita tuotiin Eurooppaan Smyrnasta ja Alepposta. Kirjassa kuvataan marjoja noin herneen kokoisiksi, väriltään keltavihreiksi ja niiden makua intensiivisen katkeraksi.
Avignon berries tai French berries -nimellä myydyt, pienikokoisemmat marjat on The Natural Organic Colouring Matters -kirjan mukaan saatu välimerenpaatsamasta (R. alaternus) sekä Rhamnus infectoria -paatsamasta. Usein mainitaan, että French berries -nimellä on myyty nimenomaan orapaatsaman (R. carthartica) ja Avignon berries -nimellä louhupaatsaman (R. saxatilis) marjoja.
The Natural Organic Colouring Matters -kirjan mukaan Spanish berries -nimellä on myyty louhupaatsaman (R. saxatilis), Italian berries -nimellä R. infectorius -paatsaman ja Hungarian berries -nimellä orapaatsaman (R. carthartica) marjoja, jotka ovat kaikki laadultaan samanvertaisia Avignon berries -nimellä myytyjen kanssa. Kirjassa mainitaan myös, että muita laatuja tulee Moreasta, Wallachiasta ja Bessarabiasta.
Nimet eivät kuitenkaan ole eksklusiivisia, vaan saattavat viitata minkä tahansa paatsamalajin marjoihin.
Marjoja käytettiin niiden hinnan vuoksi harvemmin villan värjäämiseen; sen sijaan niistä valmistettiin mm. kalkkiin sekoittamalla metallikompleksipigmenttejä eli substraattipigmenttejä (lake pigments). Lisäksi niitä käytettiin suurissa määrin puuvillapainannassa keltaisten, oranssien ja vihreiden värien tuottamiseen.
Kiinassa paatsamasta valmistetaan mm. vihreää substraattipigmenttiväriä (kiinanvihreä, lokao).
Paatsamista saatavaa mustaa väriä on kutsuttu myös nimellä logwood - vrt. Haematoxylum.
Rhamnus collina
[englanti Italian buckthorn, Mediterranian buckthorn, barren privet
· saksa immergrüner Alternbaum, immergrüner Kreuzdorn, Wegdorn
· hollanti
· ranska alardier, alaterne, bourgue épine, bourgue-épine, nerprun alaterne, nerprun alterne, sanguin blanc
· oksitaani aladèrn
· italia alaterno, illatro, legno puzzo, linterno, ranno lanterno
· espanja agracejo, aladierno, alaterno, alitierno, bayón, biondo, carrasquilla, cascaborra, chaparro bruco, chaparro mesto, coscollina, durillo, laderno, ladierna, madierno, mermasangre, mesto, palo de Bañón, palomesto, sangredo, sangricio, sanguino
· aragonia aladierno, carrasquilla, coscollina, mermasangre, rebajasangre
· baski karraskila, txorbeltza, zinurria
· katalaani acader, adern, alabern, aladern, aladern ver, alavern, boix bord, coscullina, garrigó, grana d'avinyó, lladern, llampredell, llampuga, llampuguera, llampúdol, llampúgol, púdiguera, púdol, sanguinyol, trocaperols
· galitsia alaterno, carrasquilla
· portugali aderno, aderno-bastardo, aderno-bravo, espinheiro-cerval, samoca, sandim, sanguinho-das-sebes
· albania arrç, pjerzë
· turkki geyikdikeni, İtalya cehrisi
· kroaatti vazdazelena krkavina
· bulgaria дива боя, зърнастец
· ukraina жостір вічнозелений
· venäjä жостер вечнозеленый
· heprea kelech matzui עָלִים-רְחַב אֶשְׁחָר]
Välimeren alueella kasvavan paatsaman marjoja on myyty nimellä Avignon berries.
Kts. Frangula caroliniana
kitsepuu, maarianpuu, Marian puu, mäkipaatsama, paattama, tirna, tyrnä
Cervispina cathartica, Rhamnus catharticus, R. uninervis
[englanti buckthorn, blackthorn, common buckthorn, European buckthorn, hart's thorn, hartsthorn, highway thorn, purging blackthorn, purging buckthorn, ram's horn, ram's thorn, Rhamnus, marjat Rhine berries, French berries
· kymri rhafnwydden
· ruotsi vägtorn; getapel, walbjörk (Samzelius 1765); wallbiörk, valbjörk, getappel, getbark, wigeltorn; verrel-torn
· tanska vrietorn
· norja geitved
· saksaKreuzdorn, Amselbeere, Blasengrün, Chelgerli, Echter Kreuzdorn, Färbedorn, Färberbeere, Feldbeerbaum, Gelbbeere, Gemeiner Kreuzdorn, gewöhnlicher Kreuzdorn, Hexendorn, Hirschdorn, Kreuzdorn, Purgier, Purgierbeere, Purgierdorn, Purgier-Kreuzdorn, Purgir-Wegdorn, Rhamnus, Saftgrünstrauch, Schweinsdorn, Schyßbeeri, Sinngrün, Stechdorn, Tintenbeerstaude, Wachenbeere, Wegdorn, Wersenbeerstrauch, Wiepeldorn
· hollanti wegedoorn
· ranska nerprun purgatif, bourgue-épine, bourgue épine, épine de cerf, épine noire, nerprun, nerprun cathartique, nerprun officinal, noirprun, punajer
· oksitaani aiguesponcha, espurga, negrepró, negreput,
sanglùmi
· italia ramno catartico, ramno purgativo, ranno catartico, spincervino, spino cervino, spino merlo
· espanja aladierna purgante, aladierno, alaterno, cambrón, cerval, cervispino, espina cervina, espino cerval, espino cervino, espino de ciervo, espino hediondo, espino negro
· aragonia espino cerval
· baski hesilaharra
· katalaani aladern, arç, cambró, espina cervina, espina cervina vera, espino blanch, prunelló silvestre, ramn
· galitsia espiño cerval
· portugali cambra, cambroeiro, cambrões, escambroeiro,
espinha-cervina, espinha-de-veado, espinheiro-cambra, espinheiro-cerval
· viro türnpuu
· unkari varjútövis benge
· kreikka λευκαγκά, σπυράκι
· turkki ak diken, adi cehri
· lätti parastais pabērzs
· liettua dygioji šunobelė
· albania arrç, pjerzë
· puola szakłak pospolity
· tsekki řešetlák počistivý
· slovakki rešetliak prečisťujúci
· sloveeni čistilna kozja češnja
· kroaatti prava krkavina
· bulgaria cлабителна зърника
· ukraina жостір проносний
· venäjä жестер слабительный]
Orapaatsama kasvaa koko Euroopassa ja läntisessä Aasiassa, runsaammin Etelä-Euroopassa ja Välimeren alueella. Suomessa lähinnä Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Se on levinnyt myös Kanadan eteläosiin ja Yhdysvaltain pohjoisosiin. Se kasvaa noin kolme metriä korkeaksi ja eroaa ulkonäöltään korpipaatsamasta (Frangula alnus) huomattavasti. Myrkyllinen. Myrkky haihtuu vain kuivattamalla.
Orapaatsaman marjat sisältävät runsaasti antrakinoneja (mm. emodiinia, franguliinia) sekä muista väriaineita, kuten ramnetiinia ja ramnokatartiinia, sekä jopa 10% taniineja. Marjoista saadaan keltaisia ja vihreitä sekä rautapuretuksella ruskeita ja harmaita väriaineita. Myös orapaatsaman kuoresta ja lehdistä saadaan väriä.
Orapaatsaman kypsien marjojen mehusta tehdään arabikumiin ja kalkkiveteen sekoittamalla mehuvihreää [Verde vessie, sap green, verd de Vessie, bladder green], nopeasti haalistuvaa substraattipigmenttiväriä.
Kypsymättömistä marjoista on valmistettu myös keltaista substraattipigmenttiväriä (mm. paatsamalakka), jota on käytetty mm. karttojen ja paperin värjäämiseen. Marjojen pääasiallinen väripigmentti on kemferoli.
Orapaatsaman kuivattuja marjoja on myyty nimikkeellä French berries.
Johan Linderin kirjassa Swenska Färge-Konst (1720) neuvotaan punaisen ja punaruskean värjääminen kuivatulla, survotulla ja sitten lipeässä keitetyllä kuorella, josta ulkokuori on kuorittu pois. Ohjeen mukaan kuorta keitetään laimeassa lipeässä tai veden ja lipeän seoksessa tunnin ajan, jonka jälkeen se poistetaan ja kattilaan lisätään hieman rautasulfaattia. Tämän jälkeen värjättävä valmari (karkea tai puolikarkea villakangas) tai pellava laitetaan liemeen ja annetaan olla siinä yön yli. Seuraavana päivänä kangas otetaan pois ja ripustetaan kuivumaan auringonpaisteeseen siten, että kankaan oikea puoli on aurinkoon päin. (Kuvaus Samzeliuksen kirjasta (1765), johon on kerätty neuvoja eri lähteistä.)
Linders neuvoo värjäämään marjoilla vihreää kiehauttamalla etikassa murskattuja marjoja vedessä. Näin syntynyt mehu puristetaan pellavakankaan läpi talteen. Jäljelle jääneeseen massaan lisätään etikkaa, keitetään toisen kerran ja puristetaan mehu pellavakankaan läpi talteen. Talteen otettuun liemeen lisätään murskattua alunaa, jolloin sen väri muuttuu vihreäksi. Toisen ohjeen mukaan marjojen päälle kaadetaan lipeää ja annetaan niiden seistä "sopiva aika". Sen jälkeen marjat murskataan, liemi lämmitetään ja alunapuretettu kangas laitetaan siihen sekä käännellään usein noin puolen tunnin ajan tai kauemmin. Vihreää maaliainetta marjoista valmistetaan puristamalla mehua kypsistä marjoista. Mehu laitetaan (eläimestä irrotettuun) rakkoon ja suljetaan niin, ettei ilmaa pääse sisään. Sen jälkeen se ripustetaan kellariin odottamaan käyttöä. Kun väriä käytetään, sitä sekoitetaan etikan, alunan ja espanjanvihreän kanssa. Kolmannen (todennäköisesti keltaisen mehuvärin) ohjeen mukaan marjat murskataan alunan kanssa, joukkoon sekoitetaan hieman vettä ja annetaan kiehua, kunnes vesi muuttuu keltaiseksi. Tämän jälkeen murskataan keltaisia liljankukkia, ja osa liemestä kaadetaan niiden päälle, siivilöidään ja kuivataan. (Kuvaukset Samzeliuksen kirjasta (1765).)
Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 orapaatsama mainitaan käytetyn tummanruskean (vedessä keitetty kuivattu kuori), kirkkaankeltaiseksi (sisäkuori) ja vihreäksi (marjat) värjäämisessä.
Johan Fischerströmin kuvauksessa "Anmärkningar om Södra-Halland, Senare stycket" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Decemb. 1761) kerrotaan, kuinka Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Hallandin läänissä orapaatsaman kuorella värjätään villaa ruskeaksi.
Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) neuvotaan poimimaan marjat ennen kuin ne paleltuvat tai vetistyvät, murskaamaan ne puuastiassa ja siirtämään kiviruukkuun. Niiden alle ja päälle ripotellaan alunaa, jonka jälkeen seoksen annetaan levätä lämpimässä vuorokauden ajan. Tämä jälkeen päälle kaadetaan kirkasta lipeää, laitetaan seos tulelle ja annetaan kiehahtaa. Jäähtymisen jälkeen neste siivilöidään kankaan läpi ja siirretään (eläimestä otettuun) rakkoon ja ripustetaan ilmaan kuivumaan. (Ohjeen lähteenä lukee Rajus - en ole vielä pystynyt jäljittämään alkuperäistä lähdettä.)
Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1860/1866): Marjoista, lokakuussa kypsyvistä, valmistetaan alunoin vehreätä maaliväriä. Kuori painaa keltaista.
Siperian Altain värikasveja käsittelevän kirjan (Королюк, 2003) mukaan Kaukasialta ja Kaukoidästä kotoisin olevat lajit soveltuvat vihreän väriaineen tuotantoon.
Rhamni cathartici s. Spinae cervinae baccae on mainittu kotimaisena lääkeaineena Peter Ervastin julkaisussa Finlands inhemska Läkemedel (1840). Sekä paatsaman marjoja että kuorta on käytetty lääkkeenä.
Rhamnus cathartica var. davurica
[englanti Dahurian buckthorn
· saksa sibirischer Kreuzdorn
· ranska nerprun de Daourie
· turkki Dahurian cehris
· venäjä жостер даурский, жёстер даурский
· japani kuro-tsubara クロツバラ
· korea gal mae na mu 갈매나무
· kiina shǔ lǐ 鼠李]
Mantsurianpaatsama esiintyy luontaisesti Itä-Aasiassa, mutta on levinnyt tuotuna myös joihinkin Koillis-Yhdysvaltojen osavaltioihin.
The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan puusta on valmistettu lokaota eli kiinanvihreää.
Rhamnus erythroxylon, R. lycioides, R. medwedewii, R. pallasii, R. pallasii var. intermedia, R. pallasii subsp. mazandaranica
Laji kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Turkin itäosissa, Iranissa, Irakissa ja Etelä-Turkmenistanissa.
Tooke (1801) kertoo Venäjän keisarikuntaa ja sen luonnonvaroja käsittelevässä kirjassaan sahvian-nahan valmistamisesta Astrahanissa. Hänen mukaansa keltaisten nahkojen kysyntä on paljon vähäisempää kuin punaisten, mutta kun niitä tehdään, värjäykseen käytetään Persiasta tuotuja paatsaman marjoja, joita kutsutaan nimellä uloscharr; Tooke arvelee paatsamalajiksi Rhamnus lycioides.
Kts. Frangula alnus
Rhamnus chinensis, R. chlorophora, R. globosa var. meyeri, R. meyeri
[englanti lokao buckthorn
· ranska Le nerprun
· (kiina?) Pa-bi-lo-za, po-piu-lo-chou, Lu Ch'Ai]
Pohjois- ja Kaakkois-Kiinassa kasvavan puun kuoresta on valmistettu mm. lokaota eli kiinanvihreää.
Cervispina infectoria, C. villarsii, Rhamnus cathartica var. eliasii, R. colmeiroi, R. humifusa, R. infectoria f. cuatrecasasii / genuina / intermedia / linearifolia / f. nana, R. infectoria var. humifusa / nana / pubescens, R. lycium, R. minor, R. oleoides, R. pubescens, R. saxatilis f. nana, R. saxatilis subsp. infectoria, R. saxatilis var. genuina / humifusa / infectoria / latifolia / nana / humifusa / latifolia, R. tinctoria
[englanti Avignon berry, Persian berry, Persian-berry buckthorn, dyer's buckthorn, rock buckthorn, yellow-berry buckthorn, lucium, painter's buckthorn, painter's crossdorn
· saksa Felsenkreuzdorn, Färberdorn, Färberkreuzdorn, Maler Kreutzdorn
· ranska graine d'Avignon, graine jaune, grainette des boutiques, nerprun des rochers, nerprun des teinturiers, nerprun fétide, petit nerprun
· oksitaani grana d'Avignon
· italia licio, licio italiano, prunello, ramno rupestre, ranno sassatile, ranno spinello
· espanja arto, artos, carrasquillo, chaparro mixto, chaparro mesto, espino negro, espina negra cuya grana tiñe de amarillo y verde, espino de tintes, espino de tintoreros, mesto
· aragonia espino de tintes
· katalaani espina-cervina de fulla petita, aladera menut, aladern, aladern menut, arç blanc, espina cervina de fulla petita, trabucaperols
· portugali espinheiro-dos-tintureiros
· unkari sziklai benge
· albania arrç, pjerzë
· sloveeni razkrečena kozja češnja
· kroaatti kamenjarska krkavina
· bulgaria скална зърника
· serbia стењачки пасдрен
· lûqiyûn, fîlzahraj]
Välimeren alueella (etenkin Espanjassa ja Ranskan eteläosissa) ja Lähi-Idässä kasvavan paatsaman raaoista marjoista on saatu keltaista värjäysainetta, josta on valmistettu myös keltaista metallikompleksi- eli substraattipigmenttiä. KEWin kasvitietokannan mukaan pensas on nimeltään Avignon berry. EPPO-tietokannan mukaan idästä tuotuja marjoja myytiin nimellä Persian berry. Siperian Altain värikasveja käsittelevän kirjan (Королюк, 2003) mukaan "persialaisia marjoja" on myyty tuotu Venäjälle Iranista ja Välimeren alueelta väriaineeksi.
Rhamnus lycioides subsp. oleoides, R. lycioides proles oleoides, R. lycioides var. oleoides
[englanti olive buckthorn, black hawthorn
· ranska nerprun faux-olivier
· italia ranno con foglie d'olivo
· espanja espino morisco, espino negro, espino olivero, espino prieto
· katalaani alacanti, arç negre, arçot, arçot oleoide, espinalera mal hivern
· portugali espinheiro-preto, fura-panelas]
Välimeren alueella ja Lähi-Idässä kasvavan paatsaman raaoista marjoista on saatu keltaista värjäysainetta. Paatsaman marjoja on myyty nimellä Persian berries.
Rhamnus amygdalina, R. oleoides subsp. oleoides
[italia ranno di Sardegna]
Paatsaman marjoja on myyty nimellä Persian berries.
Kts. Frangula purshiana
Cervispina saxatilis, Frangula saxatilis, Girtanneria saxatilis, Lithoplis saxatilis, Rhamnus infectoria subsp. saxatilis, R. saxatilis subsp. infectoria, R. saxatilis, R. saxatilis subsp. villarsii
[englanti Avignon berry, Persian berry, Persian-berry buckthorn, rock buckthorn, French berries
· ruotsi Avignonkorn, Franska gulbär
· saksa Felsenkreuzdorn, Färberdorn, Färberkreuzdorn
· ranska graine d'Avignon, graine jaune, grainette des boutiques, nerprun des rochers, nerprun des teinturiers, nerprun fétide, petit nerprun
· oksitaani grana d'Avignon
· italia licio, licio italiano, prunello, ramno rupestre, ranno sassatile, ranno spinello
· espanja artos, espino de tintes, espino de tintoreros, espino negro
· aragonia espino de tintes
· katalaani aladera menut, aladern, aladern menut, arç blanc, espina cervina de fulla petita, trabucaperols
· portugali espinheiro-dos-tintureiros
· unkari sziklai benge
· albania arrç, pjerzë
· turkki kaya cehrisi
· sloveeni razkrečena kozja češnja
· kroaatti kamenjarska krkavina
· bulgaria скална зърника
· serbia стењачки пасдрен]
Välimeren alueella ja Lähi-Idässä kasvavan paatsaman raaoista marjoista on saatu keltaista värjäysainetta. Paatsaman marjoja on myyty mm. nimellä Persian berries.
Alunperin Avignon berries (ja siitä valmistettu väri Avignon yellow sekä Persian berries (ja siitä valmistettu Persian berries lake) ovat viitanneet nimenomaan Rhamnus saxatilis -paatsaman marjoihin ja niistä valmistettuun keltaiseen väriin.
Paatsaman kypsien marjojen mehusta tehdään arabikumiin ja kalkkiveteen sekoittamalla mehuvihreää (sap green), ja keltaista substraattipigmenttiväriä).
[englanti Chinese buckthorn, China green · saksa chinesischer Kreuzdorn · ranska nerprun de Chine · italia ramno utile · portugali espinheiro-da-china · turkki Çin cehrisi · japani shīborutonoki シーボルトノキ · korea cham gal mae na mu 참갈매나무 · kiina dòng lǜ 冻绿 · venäjä жостер полезный]
Aasiassa kasvavan puun kuoresta on valmistettu mm. lokaota eli kiinanvihreää; Rhamnus utilis - puun kuoresta valmistettu vihreä lokao oli kirkkaampaa kuin Rhamnus globosan kuoresta valmistettu, mutta molemmat tunnettiin lokao-nimellä. Sekä Rhamnus utilis että R. chlorophorus -puita on käytetty vihreän värjäykseen myös Persiassa: sekoitukseen lisättiin myös indigoa ja näin aikaan saatu vihreä tunnettiin "Profeetan vihreänä".
Euroopassa puuta kasvatetaan lähinnä koristekasvina.
Keskiajalla juutalaisten hatut värjättiin keltaisiksi mm. paatsamalla, jotta heidät erotettaisiin kristityistä. Tavan on uskottu periytyneen keltaisista turbaaneista, joita kristittyjen ja juutalaisten piti pitää persialaisten käskystä 800-luvulla.
1600-luvulla paatsamista alettiin valmistaa keittämällä vesiväripigmenttiä, mehuvihreää; sitä on käytetty etenkin käsikirjoitusten kuvituksessa, vaikka se ei ole kestävä pigmentti.
Alina Hellénin Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) -kirjassa neuvotaan, että jos paatsamalla värjätyt langat pannaan kylmään lipeään, saadaan tiilenpunaista väriä. Vuoden 1919 täydennetyssä painoksessa neuvotaan: Tuomen- ja paatsamankuorien tulee mieluiten olla 6 kuukauden vanjoa ennenkuin niitä käytetään värjäämiseen. Lisäksi sanotaan, että jos paatsamankuoria säilytetään kosteassa paikassa, että ne maatuvat, niistä saadaan verrattain voimakas punainen väri. Muita paatsaman avulla valmistettuja värejä kirjasessa on alunan avulla aikaansaatu keltaisenruskea ja alunan, indigon ja krapin avulla aikaansaatu tummanruskeanvihreä.
Paatsamia on käytetty lääkekäyttöön ja nykyäänkin paatsaman kuori ja hedelmät kuuluvat lääkeluetteloon. Niitä saa valmistaa vain lääketehtaassa ja myydä apteekissa. Paatsaman kuorta on käytetty ummetuksen lääkinnässä. Kuivatun kuoren käyttäminen lääkkeenä saattaa johtaa riippuvuuteen. Myös Pohjois-Amerikassa kasvavaa sagradaa on käytetty ummetuslääkkeenä.
Jonkin verran kasvista valmistettua keltaista substraattipigmenttiä ja sapenvihreää väriä on käytetty aikoinaan myös elintarvikkeiden värjäämiseen.
Katso myös: luonnonkeltaiset ja luonnonvihreät, kiinanvihreä
Благовещенский, В. В. ДИКОРАСТУЩИЕ КРАСИЛЬНЫЕ РАСТЕНИЯ УЛЬЯНОВСКОЙ ОБЛАСТИ. Kirjassa Валкин, М. X. (Еd.) -КРАЕВЕДЧЕСКИЕ ЗАПИСКИ ВЫПУСК I. УЛЬЯНОВСКИЙ ОБЛАСТНОЙ КРАЕВЕДЧЕСКИЙ, МУЗЕЙ. УЛЬЯНОВСК 1953. s.71-86
Calvert, Crace On Recent Scientific Discoveries as Applied to Arts and Manufactures. Of Colour obtained from Coal Tar Products. Julkaisussa: Journal of the Society of Arts 274, 19.2.1857.
Eastaugh, Nicholas; Walsh, Valentine; Chaplin, Tracey & Siddal, Ruth Pigment Compendium: A Dictionary of Historical Pigments. Elsevier Butterworth-Heineman, 2004
Ervast, Peter Finlands inhemska Läkemedel. J. C. Frenckell & Son. Helsinki, 1840
Finlay, Victoria Colour. Travels Through The Paintbox. Sceptre; Hodder and Stoughton, Lontoo 2002
Fischerström, Johan Anmärkningar om Södra-Halland, Senare stycket. (Värjäystä koskevat osat) Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Decemb. 1761
Furry, Margaret S. & Viemont, Bess. M. Home Dyeing with Natural Dyes. United States Department of Agriculture. Miscellaneous Publication No 230. Washington, D.C., 1935
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Королюк, Е.А. КРАСИЛЬНЫЕ РАСТЕНИЯ АЛТАЯ И СОПРЕДЕЛЬНЫХ ТЕРРИТОРИЙ. ХИМИЯ РАСТИТЕЛЬНОГО СЫРЬЯ. 2003. №1. С. 101–135; 121
Linnaeus, Carl (Carl von Linné) Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Jan. Febr. Mart. 1742
Lönnrot, Elias Flora Fennica, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, Helsinki 1866.
Miller, Philip Gardeners Dictionary. 8. painos, Lontoo 1768
Perkin, Arthur George & Everest, Arthur Ernest: The Natural Organic Colouring Matters. Longmans, Green and Co. London, New York, Bombay, Calcutta and Madras, 1918.
Samzelius, Abraham Beskrifning på swenska färgegräsen. Sammandragen 1763. Joh. Lindh. Kongl. priv. bok-tr., Örebro 1765
Tooke, William Leather-Manufactures: Saffians. Kirjassa View of the Russian Empire. P. Wogan, Dublin 1801. s. 340-347
Wecksell, J. A. Suomalaisia kasvinimiä. Kerätyt kesällä 1903 Vihdin pitäjässä. Julkaisussa Luonnon ystävä 1, 1905
Köhler's Medizinal-Pflanzen in naturgetrenen Abbildungen mit kurz erläuterndem Texte.. Verlag von Fr. Eugen Köhler, Gera-Untermhaus, 1887.
EPPO Global Database, gd.eppo.int
GBIF | Global Biodiversity Information Facility, gbif.org
Royal Botanic Gardens KEW, Plants of the world online, powo.science.kew.org
Suomen lajitietokeskus, laji.fi
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit, sienet ja eläimet / Rhamnus