-

Kversetiini / kversitriini

[englanti quercetin | quercitron, quercitrin]

Mustatammen kuoresta sekä siitä saatavista väreistä on kirjoitettu paljon sekavaa tietoa, mihin lienee vaikuttanut termien samankaltaisuus:
Englannin quercitron tai quercitron bark viittaavat nimenomaan mustatammen kuoreen, josa kversetiinia ja kversitriinia pääasiassa saadaan.
Kversetiini (quercetin) on kuoresta saatava väriaine.
Kversitriini (quercitrin) on kversetiinin glugosidi, jota myös käytetään värjäysaineena.

Kversetiini

[englanti quercetin | + meletin, sophoretin · ruotsi quercetin]

[NR1, NY10, NY13, CI 75670]

Kversetiini on mustatammen (Quercus velutina) - sisäkuoresta eristettävää kirkaankeltaista tai oranssia väriainetta (flavonoli, flavonoidi) (C24H16O11). Väriainetta löytyy myös muista tammista (Quercus). Väriainetta valmistetaan jauhamalla puun sisäkuorta ja uuttamalla sitä kuumaan veteen. Tuloksena saadaan keltaista kversetiiniä. Monimutkaisemmissa valmistustavoissa väriainetta käsitellään mm. ammoniakilla ja suolahapolla.

Punaista väriä saadaan keittämällä keltaista kversetiiniä laimennetussa happoliemessä.

Kirjan The Natural Organic Colouring Matters (1918) mukaan kversitiini on voimakas väriaine, jolla voi värjätä puretettuun villaan hyvin samanlaisia värejä kuin fisetiinilla: alunapuretuksella ruskeanoranssia, kromipuretuksella punaruskeaa, tinapuretuksella kirkkaan oranssia ja rautapuretuksella oliivinmustaa.

Kversitriini

[englanti quercitrin · ruotsi quercitrin]

[NY10, CI 75730]

Kversitriini on kversetiinin glugosidi. Se on punaruskeaa väriainetta (C36H38O20), joka värjää mm. villan ja silkin keltaiseksi.

Kirjan The Natural Organic Colouring Matters (1918) mukaan kversitriinistä saa alunapuretuksella syvää kullankeltaista, kromipuretuksella syvää ruskeankeltaista, tinapuretuksella sitruunankeltaista ja rautapuretuksella syvää oliivinväriä.

Kversimeritriini

[englanti quercimeritrin]

[NY10, CI 75720]

Kversimeritriiniä löytyy mm. puuvilla-kasveista (Gossypium).

[Lisää luonnon keltaisia väriaineita, lisää luonnon punaisia väriaineita]

Historia

Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] vuodelta 1847 mainitsee, että kversitriiniä valmistetaan Pohjois-Amerikassa kasvavan vesitammen (Quercus nigra) sisäkuoresta. The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan väriaineen lähteeksi Quercus discolor ja Quercus tinctoria -tammet, jotka nykyään tunnettaan nimellä Quercus velutina, eli mustatammi. Sitä pidetään nykyään kversitiinin päälähteenä. Kversitriiniä saadaan myös joidenkin muiden tammien kuorista sekä muista lähteistä kuten hevoskastanjoista, teestä, sipulinkuorista jne.

Black Oak Bark in Tannin -artikkelin (Scientific American 25, 17.12.1864) mukaan puun sisäkuori tunnettiin yleisesti nimellä quercitron bark. Saman artikkelin mukaan sen värjäysominaisuudet keksi vuonna 1794 lontoolainen Dr. Bancroft, joka oli matkustanut Pohjois-Amerikkaan etsimään uusia värjäyskasveja. The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan, että Bancroft "löysi" ja esitteli mustatammen kuoresta valmistetun väriaineen vuonna 1775, mikä ajankohdaltaan todennäköisemmin pitää paikkansa, koska jo kymmenen vuotta myöhemmin tammenkuoriväriä tuotiin Amerikasta Englantiin jo huomattavia määriä. ("Löysi" lainausmerkeissä, koska paikallisten alkuasukkaiden tiedettiin käyttäneen tammenkuorta keltaisen värin värjäämiseen jo pitkään.) Joka tapauksessa: Englannin parlamentti antoi Bancroftille yksinoikeuden väriaineen käyttöön kahdeksikymmeneksi vuodeksi, ja se olikin artikkelin mukaan Britanniassa pääasiallinen keltainen värjäysaine vuoteen 1820. (Tuolloin keksittiin myrkyllinen kaliumdikromaatti, josta tuli laajasti käytetty kemikaali värjäyksessä.) The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) mainitaan, että kirjan julkaisuaikaan 1910-luvulla "kversitriinin kuorta ja sen valmisteita käytetään edelleen merkittäviä määriä, vaikkakaan ei niin paljon kuin aiemmin," ja perään huomautettaan, että syynä tähän eivät ole vain uudet keinotekoiset värit, vaan myös edullisemman fustiikin (Maclura tinctoria) käyttö.

Muun muassa Uren kirjan A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] (1847) mukaan kversitiinin keksi ranskalainen kemisti Chevreul, ja sama tieto löytyy useammasta eri lähteestä. Kirjassa The Natural Organic Colouring Matters (1918) täsmennetään, että Chevreul eristi ensimmäisen kversitriinin mustatammen kuoresta, jonka jälkeen sitä ovat tutkineet useat kemistit.

Aikoinaan väriainetta käytettiin yhdessä kokenillin kanssa hyvin kirkkaiden punaisten värien valmistuksessa.

Muuta

Kversetiini on yksi määrällisesti tärkeimpiä ravinnon flavonoideja. Sen pääasiallisia lähteitä ovat sipuli, tee, marjat ja omena.

Lähteitä / lukemista

Furry, Margaret S. & Viemont, Bess. M. Home Dyeing with Natural Dyes. United States Department of Agriculture. Miscellaneous Publication No 230. Washington, D.C., 1935
Perkin, Arthur George & Everest, Arthur Ernest: The Natural Organic Colouring Matters. Longmans, Green and Co. London, New York, Bombay, Calcutta and Madras, 1918.
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.
Juho Vainion Säätiö: Flavonoideista suoja sydäntauteja ja syöpää vastaan [www 14X02]
The Art of Dyeing No.2., Scientific American 17, 1855
Black Oak Bark in Tannin, Scientific American 25, 17.12.1864