Värjäys: Tanacetum (Chrysanthemum)

[Compositae]

Tanacetum leucanthemum Päivänkakkara

Kts. Leucanthemum vulgare

Tanacetum parthenium Reunuspietaryrtti

Chamaemelum parthenium, Chrysanthemum parthenium, C. praealtum, Dendranthema parthenium, Leucanthemum odoratum, L. parthenium, Matricaria eximia, M. parthenium, Parthenium matricaria, Pyrethrum parthenium
reunuspäivänkakkara
[englanti feverfew, featherfew, featherfoil, bachelor's buttons, flirtwort, rainfarn, wild quinine, missouri snakeroot, prairie-dock, bachelor's button, wild chamomile englanti · iiri lus deartán · kymri wermod wen · ruotsi mattram, matram · tanska matrem · norja matrem · saksa Mutterkraut, falscher Bertram, Jungfernkraut, Mutterkamille, Mutterkrautwucherblume · hollanti moederkruid · ranska chrysanthème matricaire, grande camomille, leucanthème parthénium, partenelle, tanaisie matricaire, tanaisie parthénium · oksitaani camomilo · italia amareggiola, crisantemo partenio, erba-amara vera, matricale · espanja camelina de los huertos, crisantemo de jardin, flor de los santos, gamarza, hierba de Santa Maria, magarza, magarzuela, manzanilla de huerta, matricaria, migranela; altamisa, magorza · baski amagin belarra, emasa belharra, meagarza, San Juan lorck, txitxare-belar · katalaani camamilla, camamilla borda, camamilla pudent, camamilla segura, camamirla d'hort, herba de la mare, herba de la matriu, herba de Sant Antoni, segura · portugali alfinetes-de-senhora, alta-mija, alta-mira, artemisia-bastarda, artemixe-bravo, artemísia-bastarda-dos-ervanários, artemísia-das-ervanários, artemísia-dos-prados, catinga-de-mulata, erisimonda, malmaqueres-de-Santa-Maria, matricária, rainha-das-ervas · viro lõhnav neitsikummel · unkari őszi margitvirág · romania granat, spilcuțe · albania krizantema e virgjët · lätti meiteņu biškrēsliņš · liettua vistinis skaistenis · puola wrotycz maruna, złocień maruna · tsekki kopretina řimbaba, řimbaba obecná · slovakki králik ružový, rimbaba obyčajná · sloveeni beli vratič, materine drobtinice · kroaatti majčinski vratić · bulgaria дългодръжкова вратига, моминска маргаритка · serbia повратич, попадија · ukraina маруна дівоча, пижмо дівоча · venäjä поповник девичий · japani matorikaria, natsushirogiku, ナツシロギク, マトリカリア]

Reunuspietaryrtti on kotoisin Lounais-Aasiasta ja Balkanilta, mutta se on levinnyt viljelyn myötä melkein kaikkialle Eurooppaan, Aasiaan, Australiaan, Etelä-Amerikkaan ja valtaosaan Pohjois-Amerikkaa. Suomessa se ei ole kovin yleinen, mutta esiintyy satunnaisesti Suomen eteläosissa ja länsirannikolla karkulaiskasvina.

Lehdistä saa keltaista väriä.

Reunuspietaryrtin englanninkielinen nimi feverfew viittaa siihen, että kukkaa on käytetty lääkkeenä kuumeen alentamiseen. Sitä on käytetty myös vatsakipujen ja päänsäryn lievitykseen. Nykyäänkin sitä käytetään migreenilääkityksessä.

Tanacetum vulgare Pietaryrtti

hautajaiskukka, juhannuskukka, kiroraaniheinä, kynsillinen, kynsillisen ruoho, madonsiemen-, nappikukka, pietarinkukka, pietarin ruoho, pietarruoho, puskuruoho; Johannexen ruohot (Kalm 1754)
Chrysanthemum vulgare, Pyrethrum vulgare, Tanacetum elatum
[englanti tansy, common tansy, alecost, bitter buttons, buttons, golden buttons · kymri tanclys · ruotsi renfana; battram, däsmegräs, ölgräs (Palmstruch 1803) · tanska rejnfan · norja reinfann · saksa Rainfarn, Bandwurmkraut, gänserich, gelbe Schafgarbe, gelber Ränfar, gelber Regenbogen, gemeiner Rainfarn, gewöhnliche Wucherblume, Goldknöppchen, Goldstengel, Knöpfchenkraut, Michelkraut, Moschuskraut, Muttergottesrute, Pferderaute, Rehfarn, Reiber, Revierblume, Roafling, Roanflwurz, Roßtee, strahlenlose Wucherblume, Tannkraut, Wilder Wermut, Wunderblume, Wurmkraut, Wurmsamen, Zippterkichla · hollanti boerenwormkruid · ranska tanaisie vulgaire, barbotine, camomille, herbe amère, herbe aux vers, herbe de saint Marc, sent-bon, tanacée, tanaisie, tanaisie commune · oksitaani barbotina, tanarida, tanasida, èrba amara, èrba de verm, èrbe dous bèrmis · italia daneda, erba del muschio, erba-amara selvatica, tanaceto, taneda · espanja altamisa, botoncito amargo, geranio de pluma, hierba lombriguera, hoja de palma, hoja de Santa Teresa, lombriguera, palma rizada, tana, tanaceto, tanarida · baski mota-belar, xixaribelarra · katalaani herba cuquera, herba de las verms, herba de les sangs, herba del encostipats, herba tana, talarides, tanacet, tanarida · portugali atanásia, atanásia-das-boticas, erva-da-nossa-senhora, erva-da-triaga, erva-das-lombrigas, erva-de-são-marcos, erva-dos-vermes, erva-lombriguera, incenso, joina-das-searas, tanaceta, tanaceto, tanásia · viro harilik soolikarohi · unkari gilisztaűző varádics · kreikka τανάκιτο · romania vetrice · albania bar krimbash, karajpeli · turkki · lätti parastais biškrēsliņš · liettua paprastoji bitkrėslė · puola wrotycz pospolity · tsekki vratič obecný · slovakki vratič obyčajný · sloveeni navadni vratič · kroaatti obični vratić · bulgaria вратига, обикновена вратига · serbia вратић, обични вратић, обични калопер · ukraina пижмо звичайне · venäjä пижма обыкновенная · japani yomogigiku ヨモギギク · korea ssuk guk hwa 쑥국화 · kiina jú hāo, 菊蒿 · lus na fraing, lus na righ]

Pietaryrtti kasvaa alkuperäisenä Euroopassa ja Aasian pohjoisosissa, ja on levinnyt Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikan pohjoisosiin ja Australian kaakkoisosiin. Suomessa pietaryrtti on koko maassa yleisenä kasvava alkuperäiskasvi.

Pietaryrtistä saadaan keltaisia ja vihreitä sävyjä. Pieniksi silputtuina (tuoreina) lehdet värjäävät villaa vihreäksi. Lehdet pitää kerätä ennen kukintaa.

Pietaryrtin kukinnot sisältävät luteoliinia ja apigeniinia (samoja väriaineita löytyy myös tunnetusta värikasvista, väriresedasta (Reseda luetola). Pietaryrtistä saatavalla keltaisella värillä on erinomainen valonkesto. Keltainen väri mainitaan kuitenkin harvemmin vanhoissa teksteissä.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) kerrotaan, että pietaryrtistä poimitaan vain lehdet, ei varsia. Kirjassa neuvotaan värjäämään vihreää (lähteeksi mainitaan Johan Linderin kirja Swenska Färge-Konst (ensimmäinen painos 1720) (raakasuomennos): "Lehdet leikataan palasiksi niiden ollessa tuoreita ja keitetään noin tunnin ajan padassa, ja kun niitä on keitetty näin kauan, ne otetaan tulelta. Kun seos on jäähtynyt, siihen lisätään lipeää tai heitetään tuhkaa, enemmän tai vähemmän. Sitten se lämmitetään uudelleen, ja lanka kastetaan siihen useita kertoja, jolloin siitä tulee vihreää." Lisäksi kirjassa mainitaan, että yhdessä resedan (Reseda luteola) kanssa pietaryrtillä voi värjät tummanvihreää.

Kalm (1754) mainitsee pietaryrtin yhtenä kasveista, joita pohjanmaalaisen Kalajoen pitäjän asukkaat käyttävät vihreän värjäämiseen. Myös Palmstruchin kasvikirjassa (1803) mainitaan, että kasvilla voi värjätä vihreää, mutta tapaa ei kerrota tarkemmin.

Lönnrot mainitsee pietaryrtin teoksessaan Flora Fennica toistaen Linderin (Samzeliuksen) reseptin: Lehdet pieneksi hakattuina tuoreeltaan ja keitettynä painavat villaisen vaatteen vehreäksi. Pitää keittoliemeen sekoittaa tuhkalipeätä ja sitte uudelleen kiehauttaa, ennenkun aine kastetaan siihen.

Myös Kotiteollisuus-lehdessä 1942 julkaistun artikkelin Kasviväriaineiden keruusta ja niillä värjäämisestä mukaan "Kasvista käytetään ainoastaan lehdet, mieluimmin tuoreina. Väri on vihertävän keltainen."

Pietaryrtti on myrkyllinen. Se sisältää tujonia, jota saattaa olla kasveissa hyvinkin vaihtelevia määriä. Tujonimyrkytyksen oireita ovat kouristelu, huimaus ja päänsärky, ja jopa kuolema. Tujonia on käytetty matolääkkeenä ja mm. reumaoireiden hoitoon, ja sillä on myös abortoiva vaikutus. Pietaryrtti on mainittu kotimaisena lääkeaineena Peter Ervastin julkaisussa Finlands inhemska Läkemedel (1840), joka mainitsee, että suomalaiset ovat antaneet kukkia maitoon sekoitettuna lapsille matohoitona. Tujoni vaikuttaa voimakkaimmin nieltynä, mutta myös höyrymuodossa hengitysteihin joutuessaan. Jos pietaryrtillä värjää, tilan pitää olla hyvin ilmastoitu ja värjärin käytettävä mielellään kunnon hengityssuojainta. Jotkut eurooppalaiset ja amerikkalaiset luontosivustot kehottavat käsittelemään pietaryrttiä hanskat kädessä.

Pietaryrtti on ollut tärkeä lääkekasvi. Sitä on käytetty sisäisesti vatsakipuihin ja matoja karkottamaan, ulkoisesti reumaan ja paiseiden hoitoon. Keskiajan Euroopassa kukkia tungettiin korviin ja nenään pitämään rutto loitolla. Tätä vanhaa rohtokasvia ei suositella enää lääkkeenä käytettäväksi, koska eri pietaryrttikasvannot sisältävät hyvinkin poikkeavia määriä myrkkyä, ja ulkoisesti on mahdotonta päätellä, kuinka myrkkypitoinen pietaryrtti on, ja mikä olisi sopiva annostus. Vanhoista teksteistä näkyy viitteitä siihen, että kukkivaa pietaryrttiä on vältelty - joskaan syy ei käy ilmi. Vanhat ohjeet koskevat pietaryrtin lehdillä värjäämistä ennen kukintaa, mikä sinänsä ei ole poikkeavaa, koska suurimmasta osasta värikasveja paras väri saadaan ennen kasvin kukintaa. Mutta keltaisista kukkapalluroista saatua keltaista väriä ei ole värjäysohjeissa juurikaan noteerattu, vaikka siitä saatu keltainen on voimakasta ja puhdasta, ja kestoltaan useita Suomen luonnon keltaisia parempi.

Pietaryrttiä on käytetty iät ajat hyönteisten karkottamiseen. Kerrotaan, että Englannissa kalastajat sitoivat pietaryrttiä hattujensa ympärille pitääkseen itikat loitolla. Pietaryrtin keltaisia kukkia on myös ripoteltu säilytettävän lihan ympärille: ne ovat pitäneet ötökät loitolla ja auttaneet lihaa säilymään pidempään. Hautajaiskukka-nimityksensä pietaryrtti lienee saanut siitä, että sitä aseteltiin myös kuolleen alle ennen hautausta, jotta ruumis säilyisi mätääntymättä maahan panemiseen saakka. Sitä laitettiin usein myös arkkuihin ja sitä istutettiin aikanaan varsin yleisesti hautausmaille.