Värien havainnointi

Manlio Brusatin esittää kirjassaan "Värien historia" kaavan siitä, miten värien havaitseminen useissa kulttuureissa kehittyy. Ensimmäisinä opitaan havaitsemaan musta ja valkoinen, sitten punainen, sitten vihreänkeltainen ja keltavihreä, sitten sininen, ruskea ja lopulta purppura, vaaleanpunainen, oranssi ja harmaa.

Perusteita

Värien fyysinen havainnointi on ollut kiistakapulana siitä saakka, kun ilmiötä alettiin tutkia. Tässä kuitenkin perusteita:

Ihmisen silmä vastaanottaa valoa. Silmä tulkitsee valon eri sähkömagneettiset pituudet väreiksi (väriaisti). Valona näkyvä sähkömagneettinen säteily heijastuu esineen pinnasta silmään ja muodostaa verkkokalvolla ylösalaisen kuvan esineestä. Silmä muodostaa siitä hermoimpulsseja, joiden varsinainen tulkinta tapahtuu aivoissa.

Silmän verkkokalvolla sijaitsevat valon aistimiseen erikoistuneet solut. Silmän valoherkät solut on nimetty sauvasoluiksi ja tappisoluiksi, joista tappisoluilla on värihavainnoissa tärkeä osa. Tappisoluissa on kussakin yhtä pigmenttiä: punaista 64%, vihreää 32% ja sinistä 2% tappisoluista.

Kukin tappisolu on herkkä tietyllä aallonpituusvälillä (punainen on herkin keltaisen valon aallonpituudella). Sinistä pigmenttiä sisältävät solut ovat herkimmillään valolle, jonka aallonpituus on noin 445 nm, eivätkä pysty havainnoimaan aallonpituudeltaan 520 nm ylittävää valoa. Vihreää ja punaista pigmenttiä sisältävät solut pystyvät sen sijaan havainnoimaan kaikkia valonpituuksia. Vihreää pigmenttiä sisältävien solujen herkkyyshuippu on aallonpituuden 535 nm ja punaista pigmenttiä sisältävien solujen 575 nm kohdalla. [kts. valo]

Valohavaintojen tuottamat hermoärsykkeet eivät kulkeudu aivoihin suoraan, vaan muodostavat ensin verkkokalvon hermosolukerroksessa erotussignaalit (vihreä-punainen ja keltainen-sininen).

Vastaanottaja

Värin havainnointiin vaikuttaa fyysisen tilan lisäksi henkilön ikä, mieliala ja mielenterveys. Esimerkiksi useilla skitsofreniaan sairastuneilla on havainnoitu epänormaalia värihavainnointia. Pienet lapset, jotka opettelevat värien erottamista toisistaan, ovat yleensä mieltyneet punaiseen tai oranssiin. Monet psykologit uskovatkin, että henkilön väriin suhtautumista tutkimalla saadaan paljon tietoa henkilön psyykkisestä mielentilasta.

Kulttuurien erot

Värihavannointi kehittyy ympäristön tarpeisiin ja eri kulttuureissa eri tavalla. Länsimaissa värit ajatellaan (havaitaan) usein perussävyinä, joiden kontrastisuus ja tummuusaste vaihtelee. Ukrainassa puolestaan vaaleansinistä pidetään eri sävynä kuin tummansinistä - molemmille väreille on olemassa omat sanansa. Joillakin aavikkojen paimentolaiskansoilla saattaa olla useampia nimityksiä ruskealle tai beigelle.

1990-luvun loppupuolella huomattiin, että on ainakin kaksi erilaista geeniä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka punasävyisenä maailman havaitsee: jotkut yksinkertaisesti näkevät maailman punaisempana kuin muut. Siten voidaan olettaa, että on mahdollista, että eri kansat ja kulttuurit eri aikakausilla todellakin havaitsevat värit eri tavalla geeniperimästään johtuen.

Värisokeus

Värisokeus on täydellinen tai osittainen värinäön menetys. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei ihminen kykene erottamaan tiettyjä värejä toisistaan. Osittaista värisokeutta on kahdenlaista: puna-vihreä ja sini-keltasokeus, josta edellä mainittu on huomattavasti yleisempi. Täydellistä värisokeutta poteva näkee kaiken harmaasävyisenä.Värisokeus on perinnöllistä, eikä ole parannettavissa.

Joidenkin lähteiden mukaan kaukaasialaisista miehistä noin kymmenesosa on puna-vihreä värisokeita.

Värin tuttuus

Silmät eivät ole välttämättä ainoa tapa kokea valoa. Tutkimuksissa on osoitettu, että ihmisen kehossa tapahtuu fyysisiä reaktioita, kun hän on - silmät sidottuna - erilaisissa värivaloissa. Siis: iho näkee monivärisesti.

Näköharhat

Näköharhoiksi kutsutaan virheellisinä välittyneitä näköaistimuksia.
Värien ja muotojen avulla on helppo aikaansaada yksinkertaisia optisia harhoja. Silmä täydentää kuvan; jos esimerkiksi neliöstä jätetään näkyviin vain sen neljä kulmapistettä, silmä muodostaa niiden pohjalta kuitenkin kokonaisen neliön. Samoin silmä täydentää kontrasteja - harmaa neliö näyttää tummemmalta valkoisella pohjalla kuin mustalla pohjalla.

Eläimet

Apinoilla on yhtä hyvä värinäkö kuin ihmisillä, linnuilla jopa parempi. Perhoset näkevät vain sinisen ja vihreän värin.