yleistä
mitä väri on?mistä väri tulee?
onko värien näkemiskyky muuttunut?
Our ability to see color is highly elaborate for the mere necessities of reproduction and survival.
C A Padgham & J E Saunders
Ihminen näkee maailman väreissä toisin kuin monet muut nisäkkäät.
Väri on valoa, valo on auringosta peräisin olevaa aaltomuotoista sähkömagneettista säteilyä. Jokaista värisävyä vastaa oma aallonpituutensa, joista pisin on punaisella ja lyhin violetilla; näkyvien värien ääripäiden jälkeen puhumme infrapunaisesta (pitempiaaltoisempaa kuin näkyvä valo; voidaan tuntea lämpönä) sekä ultravioletista (lyhytaaltoisempaa kuin näkyvä valo). Ihminen aistii värin, kun valo heijastuu jostakin värillisestä kohteesta silmän verkkokalvolle.
Ihmiset eivät näe väriä samalla tavalla: näkökyky ja värinerottamiskyky ovat kullakin erilaisia. Prosessi on kaikilla sama: aivot tulkitsevat silmän kautta tulevan impulssin ja muuntavat sen väriksi. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että värin havainnointi perustuu kolmeen tekijään: valoon (värin lähde), objektiin (kuinka se vastaa väriin) ja silmään (joka vastaanottaa värin).
Monet kokevat värin hyvin konkreettisena asiana: katsoessaan ympärilleen he ovat varmoja siitä, minkä väriset huoneen seinät ovat. Kuitenkin, jos huoneen seinien väriä tiedustelee kirkkaana aamuna, saa melko varmasti erilaisen vastauksen kuin hämäränä iltana. Summittainen vastaaminen saattaa onnistuakin, mutta tarkempi määrittely saattaa erota hyvinkin paljon kellon ajan - ja vuodenajan- mukaan. Värit näkyvät vain valossa ja muuttuvat valoisuuden mukaan. Väristä tekee konkreettisen se materia - siis maali - jolla se on siirretty seinään. Maalipurkin kyljestä voi varmistua lopullisesti seinän väristä. Mutta kuitenkin, jos huone on jatkuvasti erilaisessa valaistuksessa, voimmeko olla varma väristä? On ainakin kovin paljon helpompaa sanoa työkaverilleen: "Maalautin seinät vaaleansinisiksi" kuin "Maalautin seinät aamulla kirkkaan vaaleansinisiksi, varjon osuessa kohdalle hieman harmahtavimmiksi, keskipäivän aikaan hieman vihertäväksi vaalean siniseksi, iltapäivällä sähkölampun sytytettyäni melkeimpä turkoosiksi, illalla viereisen talon neonvalon välkkyessä purppurahtavaksi tummuvaksi harmaan vaalensiniseksi". Riittääkö meille tietoisuus väriaineen nimestä, vai onko väri sittenkin jotain, mitä näemme?
Värit auttavat meitä tunnistamaan tuotteita ja laatua. Värin merkitykset saattavat jäädä alitajuntaamme tehokkaammin, kuin mitä on ollut tarkoitus. Odotamme, kun valo on punainen; valmistaudumme, kun se on keltainen; menemme, kun väri on vihreä. Värien kokeminen ja tunnistaminen ja niihin liittyvät assosiaatiot ovat hyvin kulttuurisidonnaisia: Suomessa olemme tottuneet juomaan kulutusmaitoa punaisesta tölkistä, kevytmaitoa sinisestä ja rasvatonta vaaleimman sinisestä - miten käy, kun toimimme opittujen koodien avulla ulkomailla, jossa asiat eivät ehkä olekaan samalla tavalla.
On itse asiassa hyvin tunnettu lainmukaisuus, että jonkin meissä herättämät tunteet kiinnittyvät tahtomattamme niiden symboliin. Musta on meille surun väri; se herättää myös murheellisia vaikutelmia ja ajatuksia.Tämä tunnesiirtymä aiheutuu yksinkertaisesti siitä, että jonkin seikan ja sen symbolin ideat ovat mielessämme kovin läheisessä yhteydessä; sen seurauksena toisen herättämät tunteet sotkeutuvat toisen herättämiin."
mile Durkheim: Uskontoelämän alkeismuodot (1980)
Värisymboliikka - käsityksemme siitä, mihin väriin liitetään 'hyviä' ja mihin 'huonoja' ominaisuuksia - vaihtelee eri kulttuureissa ja eri aikakausilla. Jotkin väriin liittyvät sanonnat saattavat muuttaa täysin merkitystä jossakin toisessa kulttuurissa. Jossakin kulttuurissa punaisella kirjoitettu kirje viestii rakkaudesta, jossakin toisessa kulttuurissa punainen kirjoitus on loukkaavaa. Väreillä on kuitenkin merkitystä myös esimerkiksi eri tunnetilojen syntymisessä - toisilla värit vaikuttavat voimakkaammin, toisilla vaimeammin. Psykologiassa värejä ja värien kokemista on tutkittu monella eri tavalla ja tutkimustuloksia on pyritty käyttämään hyväksi esimerkiksi julkisten tilojen sisustuksessa. Jotkut uskovat väreillä olevan myös parantavia voimia - ja myös tuhoavia voimia. Värianalyyseillä pyritään paitsi löytämään omaan ihonväriinsä ja olemukseensa sopivia vaatteita, myös korostamaan omaa luonnetta ja kannattamiaan arvoja.
Huolimatta kulttuurikohtaisista värisymboliikasta, yhteistä useille kulttuureille on niiden pyrkimys järjestää värejä tiettyjen perusperiaatteiden mukaan. Valitut perusvärit liittyvät usein mm. alkuaineisiin, geometrisiin kuvioihin ja ilmansuuntiin. Eugne Chevreulin vuonna 1864 julkaistu värilista piti sisällään 14 400 luonnonväriä ja suuren joukon synteettisiä värejä. Värit pyritään nimeämään ja luokittelemaan - usein nimeäminen johtaa harhaan; taivaansinisestä puhuttaessa väriä pitää tulkita sen mukaan, kenen taivaasta puhutaan.
Yhtä kaikki - kiinnostus väreihin ei välttämättä vaadi teorioiden ymmärtämistä ja tulkitsemistaitoa. Näkemisellä pärjää pitkälle.