Punainen rautaoksidi

Punamulta, punaokra

heleänpunainen, hematiitti, kolkotar, persianpunainen, pompeijinpunainen, pozzuolipunainen, poltettu okra, espanjanpunainen, Nürnberginpunainen, pariisinpunainen, sinettisavi, sinopenpunainen

[englanti red ocher, red ochre, Antwerp red, barn red, bole, burnt ochre, hematite, light red, natural red iron oxide, Paris red, Persian gulf oxide, poliment, Pompeian red, Pozzuoli red, quick rouge, raw red, ruddle, Spanish brown, Spanish red, mineral purple, angel red · arabia al-maghrah · espanja almagra, almagre · katalaani ocre vermel · latina rubrica, sinopsis · kreikka μίλτος, míltos · italia majolica, morellone, rosso di Norimberga, rosso di Prussia, sanguigna, terra rossa di Spagna, terra rossa di Venezia; almagro, ematite, colcotar, oligisto micaceo, rosso ercolano, rosso Inglese, rosso Pompeiano, rosso di Venezia, sinopia rubrica, terra rossa di Verona · ranska Ocre Rouge · saksa rote Erden, Pompejanischrot, Persischrot, Spanischrot, Ochsenblut, Oxidrot · hollanti rode oker · manksi cray yiarg · japani benigara · nahuatl nochetzli · intia geru; (Länsi-Intia) kavi, kyavi · xido de ferro vermelho · sinopia pontica (Plinius) · brunus, bularminium]

[PR102, CI 77491]

Kuva: Iconofile.com

Epäorgaaninen luonnon punainen maaväri, jonka sävy vaihtelee koostumuksen mukaan. Rautaoksidi (rauta(III)oksidi) (Fe₂O₃), jossa yleensä noin 70% rautaa. Paraslaatuisissa punaisissa okrissa on 95% punaista rautaoksidia.

Maasta kaivetun punaisen rautaoksidin rakenne vaihtelee: se voi olla multamaista tai mineraalimaisina paakkuina – kyseessä on aivan sama pigmentti, vain eri muodossa. Katso myös savi- ja rautaoksidipitoisesta multamaisesta rautamalmista liettämällä saadut:
punaliitu (bolus)
punamulta

Hematiittia (esiintyy luonnossa rakeisena rautahohteena, suomuisena rautakiilteenä ja hienojakoisena punamultana). Hematiitti-sana tulee kreikan verta tarkoittavasta sanasta hema - hematiitti on siis "verikivi".

Punaisen rautaoksidin värinpeitto vaihtelee. Värisävyt vaihtelevat suuresti epäpuhtauksien myötä. Yleensä pigmentti sisältää noin prosentin lyijyä, puoli prosenttia kuparia ja kymmenen prosenttia luonnon kvartsia. Punaista rautaoksidia saadaan myös keltaokrasta hehkuttamalla sitä yli 180°C (vrt. englanninpunainen).

Maapallo ei ole ainoa paikka, mistä punaista rautaoksidia löytyy: punainen planeetta Mars näyttää punaiselta, koska sen pinta on punaista rautaoksidia.

Historia

Yhdestä maailman vanhimmista sivilisaation jäänteistä, Çatal Hüyükista, on löydetty merkkejä punaisen okran käytöstä meikkivärinä. Myös egyptiläiset naiset punasivat huulensa punaisella okralla. Punamultaa ja muita maavärejä on käytetty myös ihomaalina alkuperäiskansojen rituaaleissa ja juhlissa.

Punaista rautaoksidia on käytetty jo kivikauden luolamaalauksissa myös Suomessa (mm. Etelä-Savossa sijaitsevan Astuvansalmen kalliomaalaukset, n. 3000 eaa); kampakeraamisen ajan Suomessa ruumiit värjättiin punamullalla samoin kuin pienet savesta valmistetut patsaat.

Punaokraa on pidetty useissa kulttuureissa suojelevana tai voimia antavana värinä. Neoliittisen ajan metsästäjäihmiset uskoivat punaisen olevan kaikkein tärkein väri ja sillä uskottiin olevan elämän voimaa - joissakin hautakaivauksissa on löytynyt useita kiloja punaista okraa. Punaista okraa käyttivät hautamenoissaan mm. neandertali-ihmiset; kuolleiden ruumiisiin oli sivelty punaista okraa ikäänkuin niihin olisi yritetty laittaa verta (=elämää).

Kampakeraamisella ajalla myös Suomessa ruumiit värjättiin punamullalla. Germaanikulttuureissa punainen on ollut kunnioitusta herättävä väri (sana "taika" (saks. zauber - taufr) on sukua anglosaksalaiselle punaista okraa tarkoittavalle sanalle teafor).

Egyptiläiset käyttivät hematiittikiviä amuletteina; kivi toi onnea kuninkaiden ja tuomareiden puheille menijöille ja esti sotureita haavoittumasta. Mm. Tutankhamonin haudasta löytyi pieni maalirasia, joka sisälsi jauhettua kipsiä, orpimenttia, hematiittia ja malakiittia. Hematiittia käytettiin myös temppeleiden ja pyramidien sisätilojen maalaukseen.

Sineteissä punaista okraa käytettiin jo 2500 eaa.

Antiikin aikaan punaisia okravärejä käytettiin ennenkaikkea keramiikan valmistuksessa. Pliniuksen mukaan punaokraa löydettiin Pontosta, Sinopen kaupungista (lat. sinopsis, rubra), roomalaiset noutivat punaista okraansa myös Elban saarelta. Pliniuksen mukaan punaokra oli hyvin samantapaista kuin sinooperi, jota saatiin Lemmon saarelta. Myös freskojen maalaamisessa hematiitti oli olennainen väri: erityisesti minolaiset, etruskit ja kreikkalaiset käyttivät sitä seinämaalauksiinsa.

Intiassa ja Kiinassa hematiittia on käytetty maaliaineena jo varhain: yleensä maata jauhettiin kiveä vasten ja siihen sekoitettiin eläin- tai kasviliimaa. Länsi-Intian rannikolla kavi-taiteessa, seinämaalauksissa, ainoana pigmenttinä käytetään paikallista, tumman punaista okraa (kavi).

Keskiajalla ja renessanssin aikaan maalarit käyttivät punaisia maapigmenttejä freskomaalauksen lisäksi myös tempera- ja (renessanssiajalla) öljymaalaukseen. Barokkimaalausten pohjamaalauksista on löytynyt punaista rautaoksidia. Renessanssin aikaan hematiittia alettiin valmistaa myös liitumuodossa, boluksena.

Puhdasta hematiittia on valmistettu keinotekoisesti viimeistään keskiajalla kalsinoimalla rautasulfaattia.

Länsimaissa maavärit olivat tärkeimpiä väriaineita kaikessa maalaustaiteessa ennen synteettisten värien keksimistä. Nykyisin hienoksi jauhettua hematiittia (rouge) käytetään mm. jalokivien kiillotukseen.

Japanissa puiset rakennukset on maalattu yli kolmesataa vuotta benigara-pigmentillä, johon on sekoitettu lamppumustaa ja öljyjä.

Nimiä

Punaiselle okralle annetut nimitykset ovat melko epätarkkoja. Monet ovat saaneet nimensä sen mukaan, mistä niitä on kaivettu tai valmistettu (esim. englanninpunainen, intianpunainen, persianpunainen), mutta monet ovat alkaneet merkitä vain tiettyä värisävyä (esim. intianpunainen - sinertävänpunainen). Nimistä ei myöskään voida päätellä, onko väriaine luonnonokraa vain synteettisesti valmistettua, sillä niitä on myyty samoilla nimillä.

Almagra on Andalusiasta, Espanjasta kaivettava syvä tummanpunainen okra, joka vivahtaa violettiin. Antiikin ihmiset tunsivat sen nimellä sil atticum. Sitä myydään Indian red -nimellä hopeankiillotusaineena.

Armenian bole kts. Bolus

Englanninpunaiseksi kutsuttiin myös luonnon punaokraa, jota raastamalla saatiin tiilenpunainen väri, mutta yleisemmin englanninpunaisella viitataan yhteen synteettisen rautaoksidin sävyyn.
Lue lisää englanninpunaisesta

Intianpunaisella tarkoitettiin aiemmin Intiasta Eurooppaan tuotua purppurahtavaa punaista (vaaleasta tummaan), myöhemmin alkoi tarkoittaa keinotekoisesti valmistettua rautaoksidia, johon on viitattu myös nimellä caput mortuum. Myös persialaista (persianpunainen, Persian red) ja englantilaista tummaa, lähes purppuranpunaista punaokraa on myyty intianpunaisena.
Lue lisää intianpunaisesta

Jeweler's rouge on hyvin hienojakoista rautaoksidia. Sitä on käytetty kiillottamaan metalliesineitä ja etenkin metallikoruja. Tässä tarkoituksessa punainen rautaoksidi tunnetaan myös nimellä rouge. Nimi voi viitata myös marspunaiseen eli keinotekoiseen punaiseen rautaoksidiin.

Persianpunainen (Persian red, Persian gulf red, gulf red) oli alunperin Persiasta tuotua punaokraa. Sitä mainattiin mm. Ormuzin saarelta Persianlahdelta. J. Järvelän "Maalarin aine- ja ammattioppi" -kirjan (WSOY 1956) mukaan persianpunaksi kutsuttiin hematiitista jauhamalla saatua melko puhdasta rautaoksidipunaa.

Poltettu okra burnt ochre on kalsinoitua keltaista tai punaista okraa. Keltainen okra muuttuu kuumennettaessa punaiseksi; punaisesta okrasta saa viomakkaammin kuumentamalla esiin violettiin vivahtavia sävyjä. Näitä on kutsuttu mm. nimillä morellisuola (Morelle salt), colcothar ja caput mortuum.

Pompeijinpunainen (Pompeii red, Pompeian red) on punaisen maavärin nimi, jota on esiintynyt pompeijilaisissa rakennuksissa. Se kuvataan sekä hyvin voimakkaaksi oranssinpunaiseksi että syväksi rusehtavanpunaiseksi. Monet väittävät, ettei Pompeijin rakennuksissa käytettyä punaisen värin rakennetta ole vieläkään tunnistettu; pompeijinpunaiseksi on nimitetty myös sinooperia ja vuohen verta. Joidenkin tarinoiden aito mukaan pompeijinpunainen valmistettiin erityisistä marjoista, eikä sitä voi enää valmistaa, koska raaka-aineena käytetyt marjat tuhoutuivat Vesuviuksen purkautuessa 79. Tämä kuitenkin lienee vain urbaanilegenda - Pompeijin rakennuksista on mm. sinooperin ohella löytynyt myös punaista rautaoksidiväriä, johon nimi pompeijinpunainen yleisimmin liitetään.

Pozzuolinpunainen (Pozzuoli red) oli aiemmin Pozzuolista kaivettu luonnon punainen rautaoksidi, lämmin vaaleanpunertava sävy. Nykyään viitataan sekä luonnon että synteettisiin punaisiin maaväreihin.
Lue lisää Terra di Pozzuoli.

Luonnon punaista rautaoksidia kutsutaan joskus myös preussinruskeaksi (Prussian brown) tai preussinpunaiseksi (Prussian red), mutta yleensä preussinruskealla viitataan poltettuun preussinsiniseen.

Raddle-väriä on käytetty lampaiden merkitsemiseen, kts. raddle.

Sinopenpunainen - Sinope oli muinainen kaupunki nykyisen Turkin alueella (Anatoliassa?) Paflagoniassa Mustan meren rannalla. Sieltä mainattiin punaista rautaoksidia, sinopenpunaista. Nimitys on aiheuttanut joskus sekaannusta - sinooperi -nimitys on hyvin lähellä sitä. Roomalaiset kutsuivat luonnon punaista okraa nimellä sinopia (sinope, sinoper) ja joskus sinooperilla viitataan edelleenkin rautaoksidipunaisiin.

Spanish brown, Spanish red oli Espanjasta tuotettua kellertävän ja lämpimän punaista rautaoksidia. Nykyäänkin sitä kaivetaan mm. Heroe Sostoan kaivoksilla Malagassa. Spanish red nimellä tunnetaan myös kokenilli, jota espanjalaiset toivat ensimmäisenä Eurooppaan Uudesta Maailmasta.

Terra rossa (italiaksi "punainen maa") on etelä-Euroopassa esiintyvää punaruskeaa okraa; savea, jota usein muodostuu kalkkikiveen.

Terra cotta on poltetusta umbrasta ja luonnon rautaoksidista ja kalkista sekoitettu pigmentti, jolla jäljitellään terrakotta-saven sävyä.

Venetsian punainen (Venetian red) oli alunperin luonnon osittain hydratoitua rautaoksidia, mutta 1900-luvulla sisälsi jopa 90% kalsiumsulfaatteja- tai karbonaatteja. Kaunis, vaaleahko lämminsävyinen punainen.

Käyttö

Käytetään taiteessa kaikilla välineillä, mutta synteettiset punaiset rautaoksidivärit ovat käytännössä korvanneet luonnonokrat suurimmassa osassa taideväriaineita, koska keinotekoinen väriaine on tasalaatuisempaa.

Katso myös

Okrat