Aventuriini
[englanti aventurine · saksa Halbedelsteine]Aventuriini on kvartsia sisältävä (vihreä, sininen, harmaa, oranssi, keltainen...) puolijalokivi - ei mineraali. Suurin osa vihreistä ja sinivihreistä aventuriineista saadaan Intiasta. Myös Lapista saadaan kromikiilteen vihreäksi värjäämää aventuriinikvartsiittia. Espanjasta ja Venäjältä on mainattu kermanvalkoisia, harmaita ja oransseja kiviä. Aventuriineja mainataan myös mm. Tansaniasta, Brasiliasta ja Itävallasta.
Aventuriinikivet sisältävät usein vihreää micaa (vihreä kromi-mica eli fuksiitti), joka antaa niille metallinhohtoisen kiillon. Kun kiveä kääntää, se välkähtelee. Tälle ilmiölle, kiven kiiltelylle, on englanninkielessä nimikin: aventurescence. Keltaiset, punaiset ja muut sävyt syntyvät, kun kivessä oleva mica värjäytyy esim. rautaoksideilla.
Lähteitä lukiessa on vähän epäselvää, kumpi sai nimensä ensin, aventuriinikivi vai sitä muistuttava aventuriinilasi. Aventuriini-nimi on jokatapauksessa tullut Italian kautta: a ventura merkitsee 'sattumalta' tai venturina, 'onnekas vahinko'. Noin 1620 Giovanni Darduin (1586-1654) keksi Muranossa aventuriinilasin, jossa useat pienet kuparipalaset muodostavat lasiaineen massan ja aiheuttavat sille killtävän, kullanoloisen pinnan - ilmeisesti keksintö oli täysi vahinko. (Vincenzo Miotti valmisti 1677 samankaltaista kullanhohtoista lasia, jota valmisti yksinoikeudella Venetsian dogelle; nämä kaksi lasia usein sekoitetaan toisiinsa, mutta kyseessä on eri asia.) Lasia valmistettiin suurina köntteinä, jotka sitten leikattiin pienempiin osiin, joita käytettiin jalokivien korvikkeena esimerkiksi koruissa ja koriste-esineissä. Lasiainetta valmistettiin Muranossa yli vuosisadan ajan ja sitä vietiin jopa Kiinaan saakka - mutta 1700-luvun lopulle tultaessa lasinvalmistustaito oli unohdettu. Suuren helmitehtaan omistaja, Pietro Bigaglia (1786-1876), keksi kuitenkin valmistuskeinon uudelleen 1800-luvun puolessa välissä: hän ei valmistanut aventuriinilasia puhaltamalla vaan ujutti pieniä aventuriinisuikaleita lasimuotteihin. Vasta parikymmentä vuotat myöhemmin esiteltiin puhallettava aventuriinilasi. Aventuriinikivi muistuttaa kovasti tätä lasia, siitä nimi.
Aiemmin kiveä nimitettiin Englannissa myös Intian jadeksi (Indian jade).
Aventuriinia ei mainita usein kansan uskomuksissa tai uskonnollisissa tavoissa, mutta kvartsia on käytetty useissa kulttuureissa erilaisten rituaalien suorittamiseen. Aventuriinia on pidetty onnenkivenä.
Aventuriinia on käytetty korukivenä. Sitä löytyy mm. Fabergen kuuluista jalokivimunista. Mm. Pietarin Hermitage-museossa on nähtävissä suuri, muinainen, kirkkaanvihreästä aventuriinista valmistettu malja.
New Age -ihmiset pitävät aventuriinia apuna henkisiin ongelmiin (suruihin, väsymykseen) ja ylipäätään kivi liitetään henkisyyteen. Oranssin aventuriinin uskotaan tasapainoittavan ja auttamaan myönteiseen ajatteluun. Vihreää aventuriinia pidetään erityisesti fyysisen kehon parantajana ja kipujen lievittäjänä. Aventuriinia on käytetty apuna myös mm. allergioiden, tulehduksien ja kuumeen hoitoon.
Mitä aventuriiniin liittyy...?
· elokuussa syntyneiden synnyinkivi· 8. hääpäivä
[Kivet -sivulle]