-

Kromikeltainen, kromisitruuna, pariisinkeltainen, leipziginkeltainen

[englanti chrome yellow, Leipzig yellow , Cologne yellow, Paris yellow; new yellow · saksa Chrome gelb, Kölner Gelb, Königsgelb, Leipziger Gelb, Neugelb, Pariser Gelb, Postgelb, Zitronengelb, Zwickauer Gelb · ranska jaune de chrome · venäjä chromoswincowaja zoltaja · puola zlcie chromowa · italia giallo de cromo, giallo di colonia, giallo di lipsia, giallo di Parigi, giallo di Roma, giallo americano, giallo Baltimora, giallo brillante, giallo imperiale, giallo limone, giallo nuovo, giallo reale, giallo spooner · manksi buigh chroymagh]

[PY34 vaalea CI 77603, keskitumma CI 77600, syvä CI 77601]

Vihertävä keltainen tai oranssi. Kehitettiin 1797.

Epäorgaaninen kivennäisväri. Lyijykromaatti (PbCrO3) tai lyijy(II)kromaatti(VI) (PbCrO4) tai lyijysulfokromaatti (PbCrO4 · PbSO4). Saostetaan natrium- tai kaliumdikromaatti-ja lyijysuolaliuoksista (lyijysuolan liuosta (esim. lyijynitraattia tai -asetaattia) lisätään alkalikromaatin tai -dikromaatin liuokseen). Väri riippuu käytetystä lyijysuolasta. Hyvä värjäysvoima. Huono värinkesto (varsinkin ensimmäisissä kromipigmenteissä), peittävä. Uusia kromikeltaisia on stabilisoitu kemiallisesti. Erittäin myrkyllistä - karsinogeeninen. Ei ole normaaliväri.

Kromikeltaiset ovat pysyvämpiä öljyväreissä kuin vesiväreissä ja tummemmat sävyt ovat kestävämpiä kuin vaaleat, vaikka niillä onkin tapana tummua auringonvalolle altistuttuaan. Tummemmat sävyt muuttuvat ruskeiksi ajan myötä. Kaikki kromivärit mustuvat rikin vaikutuksesta ja keltaiset kromivärit lisäksi saattavat muuttua vihreiksi muihin orgaanisiin pigmentteihin sekoitettaessa.

Puhtaan kromikeltaisen tunnistaa siitä, että se liukenee suolahappoon kokonaan ja muodostaa punakeltaisen liuoksen. Jos jäljelle jää sakkaa, se on väriin lisättyä jatketta.

Historia

Kromi-mineraali havaittiin ensimmäisen kerran 1770 Siperian kultakaivauksilla, joskaan sitä ei tunnistettu. 1797 pariisilainen kemisti Louis Nicholas Vauquelin eristi luonnon lyijykromaatin ja nimesi mineraalin sen aikaansaamien värisävyjen perusteella kromiksi (tulee kreikan väriä tarkoittavasta sanasta). Vauquelinin tutkielmat edistyivät hitaasti kunnes Ranskassa avattiin uusi mineraalikaivos 1800-luvun alkuvuosina.

Vauquelin julkaisi tutkielmansa lyijykromaattien (erityisesti kromikeltaisen (2PbSO4 · PbCrO4)) valmistuksesta Annales de Chimie IXX -julkaisussa 1809. Kuitenkin jo vuodelta 1804 on jonkinnäköisiä todisteita mahdollisesta lyijykromaatin pigmenttikäytöstä; sitä on löytynyt myös joistakin noin vuoteen 1810 ajoittuvista maalauksista. Kromivärien tuotanto oli vähäistä siihen saakka, kunnes vuonna 1820 Pohjois-Amerikasta löytyi uusi kromikaivos ja suuremman luokan tuotanto saattoi alkaa.

Peruskromikeltainen tuli markkinoille 1830-vuoden tienoilla ja sen lisäksi myös kolme erilaista kromikeltaista, joita kaikkia kutsuttiin sitruunankeltaiseksi (lemon yellow). Pysyvin näistä kirkkaankeltaisista oli strontiumkromaatti. Niiden erinomainen peittovoima ja halpa hinta teki niitä erinomaisia vaihtoehtoja turnerinkeltaiselle ja orpimentille. Sen käyttö levisi nopeasti. Kromikeltaisen myynti-ilmoitus löytyy mm. Helsingfors Tidningar -lehdestä 66, 18.8.1832. Vuonna 1837 julkaistussa farmakopeian täydennysosassa (A New Supplement to the latest Pharmacopoeias of London...) mainitaan, että kromikeltaista käytetään kullan värin maalaamiseen.

Kromikeltainen saavutti nopean suosion. Manufacturer and builder -lehden vuonna 1869 julkaistussa artikkelissa Chrome-Yellow Paint mainitaan, että kromiyhdisteistä valmistetut maalit olivat tuolloin yksi käyttökelpoisimpia ja yleisempiä maaliväriaineita: The compounds of the metal chromium are among the most useful and most common of the substances used in the manufacture of paints. Samassa artikkelissa huomautetaan, että yksi sen etu on, että toisin kuin monia muita väriaineita, sitä voidaan valmistaa hyvin pieniäkin määriä kerralla. Kromikeltainen oli pitkään tärkein keltainen painoväri etekin suuren valonkestävyytensä vuoksi.

Kromikeltaista käytettiin myös tekstiilien värjäämiseen. Vuonna 1830 julkaistussa The Dyer's Guide kirjassa mainitaan, että vuonna 1820 M. Lassaigne julkaisi prosessin kromikeltaisella värjäämiseen, jonka jälkeen siitä on tullut "jo maassa yleistä". Myös Helsingfors Tidningar (66, 18.8.1832) kromikeltainen mainitaan mainoksessa / ilmoituksessa värjäysaineena: Ingredienser till färgning af Chromgult, på tyg eller garn, en wacker och mot solens werkan alldeles oföränderlig gul färg, hemte tryckt omständelig beskrifning på färgningssättet hos C. Appelgrén, å Universitets Apotheket.

Nimiä

Leipzininkeltainen

Pariisinkeltaiseksi nimitetään kromikeltaisen lisäksi myös kromikeltaisen ja täyteaineiden (mm. bariumsulfaatti, natriumsulfaatti, liitujauho) seosta. Tällainen erilaisin täyteainein jatkettu kromikeltainen tunnetaan myös "uusi keltainen" -nimellä, New yellow.

Wieninkeltainen

Käyttö

Kromikeltaista on käytetty lähinnä maalipigmenttinä, mutta sillä on myös värjätty vaatteita. Scientific American -lehden artikkelissa The Art of Dyeing No.2. (17, 1855) mainitaan, että kromikeltainen oli tuolloin yleisin keltainen väriaine puuvillavaatteissa: Yellow can be dyed with various substances; the most common on cotton at the present time, is produced by the bi-chromate of potash and the acetate or nitrate of lead. Kromikeltaisella värjätyt vaatteet eivät yleensä olleet myrkyllisiä kantajalleen, mutta värjäreille kromikeltainen oli paha myrkky. Sitä on käytetty pigmenttiaineena myös keraamisissa tuotteissa, emaleissa, kirjapainoissa ja muovien värjäämiseen. Joskus kromikeltaista löytyy myös turva-tulitikuista.

Van Gogh käytti kromikeltaista mm. auringonkukkatauluissaan.

Amerikkalaiset koulubussit on maalattu keltaisella vuodesta 1939. Kromikeltainen - tarkemmalla nimikkeellään National School Bus Chrome Yellow - otettiin käyttöön, koska se oli kustannustehokas maali. Keltaiseksi bussit haluttiin turvallisuussyistä: keltainen erottuu muun liikenteen joukosta hyvin.

Lienee sanomattakin selvää, että Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lyijykromaatin käyttö elintarvikkeisiin (tai edes mihinkään elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevaan materiaaliin) on kielletty, mutta mm. Intiassa kromikeltaista saattaa edelleen löytyä ruoastakin. Sitä on lisätty esimerkiksi kurkumaan tuomaan sille väriä (ja muuttamaan ainetta painavammaksi - jolloin siitä saa painon mukaan toimivassa maustekaupassa enemmän rahaa). Sisäisesti nautittuna kromikeltainen voi aiheuttaa halvauksen, anemiaa; lapsille henkistä taantumista ja aivovaurioita sekä raskaana oleville naisille keskenmenon.

Vuonna 2014 Euroopan unionissa alettiin suunnitella kromivärien kieltämistä täysin, myös taiteilijaväreistä.

Muuta

Vaikka joidenkin tietojen mukaan kromikeltaista ei huolita taiteilijavärilistaan, koska se ei kestä valoa, ilmaa, öljyä eikä kalkkia, useissa taiteilijavärilistauksissa se kuitenkin näkyy. Kromaatit ovat ainoita halpoja taiteilijavärejä, joilla on peittokykyä.

Lue myös Aldous Huxleyn Chrome Yellow -kirja.

Muita kromikeltaisia: sinkkikeltainen, strontiumkromaatti, bariumkromaatti, kompleksinen sinkkipotaskakromaatti

Ohjeita

[! Ohje on vanha ja sisältää myrkyllisiä aineita. Valmistus kotioloissa on vaarallista.]

Lyijyasetaatista ja kaliumdikromaatista valmistetaan liuos. Kaliumdikromaattiliosta lisätään lyijyasetaattiliuokseen, kunnes kaikki lyijy on saostunut. Tuloksena syntyy keltaista lyijykromaattisakkaa, joka painuu nopeasti liuoksen pohjalle. Se kerätään, pestään huolellisesti ja kuivataan. Liuosten pitää olla kylmiä ja kuivaamistilassa ei saa olla huoneenlämpöä korkeampaa lämpötilaa, jotta aikaan saataisiin oikein kirkasta keltaista. Jos halutaan punertavampaa kromikeltaista, lyijykromaattiin lisätään hienoa kalkkiseosta ja seos keitetään. Aikaansaatu värisakka pitää pestä huolellisesti. Öljyyn sekoitettuna kromikeltainen on erittäin peittävää ja sen laimennukseen voidaan käyttää raskassälpää.
[Kai]

Lähteitä / lukemista
Tariang, Uma Tiwari Adulteration of Food - A Deep Rooted Social Evil [www.boloji.com | 31XII03]
Packer, Thomas Chapter VI. On Dyeing Cotton And Silk. Chromate of lead for yellow on silk or cotton kirjassa The Dyer's Guide Being a Compendium of the Art of Dyeing Linen, Cotton, Silk, Wool, Muslin, Dresses, Furniture, &c. &c., Lontoo 1830
Rennie, James (ed.) A New Supplement to the latest Pharmacopoeias of London, Edinburgh, Dublin, and Paris, Forming A Complete Dispendatory, Conspectus, and Dictionary of Medical Chemistry, Giving All the Old and New Names, Including the New French and American Medicines, and Poisons; with Symptoms, Treatment, and Tests; as Well As Herbs, Drugs, Compounds, Veterinary Drugs, With the Pharmacopoia of the Vetenary College, Nostrums, Patent Medicines, Perfumery, Paints, Varnishes, And similar articles kept in the Shops; With Their Compositions, Imitations, Adulterations, And Medicinal Uses, Being a General Book of Formulæ and Recipes For Daily Reference in the Laboratory and at the Counter. London: Baldwin and Cradock. 1837.
Virusmäki, Paavo Graafinen tietokirja. WSOY, Porvoo 1960
The Art of Dyeing No.2. , Scientific American 17, 1855
Chrome. Scientific American 40, 22.6.1850
Chrome-Yellow Paint., Manufacturer and builder 1, 1869
Chrome-Yellow Paint Practically tested. Manufacturer and builder 5, 1869
A New Chrome Yellow. Scientific American, 2.1.1860
New Chrome Yellows. Manufacturer and builder 12, 1869
To Obtain Different Shades of Chrome-Yellow. Manufacturer and builder 2, 1869
Till salu finnes (ilmoitus, mainos) Helsingfors Tidningar 66, 18.8.1832
Artikkelit Coloriastossa: kromikeltainen