Värjäys: Rhus Sumakit, nystysumakit

[Anacardiaceae]

[smak, smakki
englanti sumac · saksa Sumach, Gewrzsumach, Färberbaum, Gerbersumach, Essigbaum · ranska sumac · italia sumacho, sommacco · espanja sumagre, zumaque · hollanti smack, sumach, sumak, zuurkruid · tanska sumak · viro sumahh · puola sumak · venäjä sumakh · slovakki sumach · tsekki sumach · kroatia ruj · slovenia octovec · bulgaria sumak · unkari szömörce, cserszömörce, cserzo szömörce · hindi kankrasing · bengali kankrasringi · tamili karkhadagachingi · telugu karkkararingi · albania cërmendell · kreikka roudi, soumaki · turkki sumak, somak · heprea sumak, sumaq · arabia summag · farsi somagh]

Kasvisukuun kuuluu noin 120 lajia pensaita ja pieniä puita subtrooppisella tai lauhkeilla vyöhykkeillä. Monet sumakit ovat myrkyllisiä, mutta niiden myrkyllisyys vaihtelee suuresti - ne kuitenkin saattavat aiheuttaa vaikeitakin ihotulehduksia. Rhus-sumakkisuvun kasvit ovat läheistä sukua Toxicodendron-sumakkikasveilla, joista monet on aiemmin luokiteltu Rhus-sumakkien sukuun.

Sumakit on tunnettu historiassa hyvinä ruskeiden, harmaiden ja ruskeiden lähteinä, ja joistakin on valmistettu myös punaista väriainetta sekä vernissoja. Monet vanhat oppaat eivät kuitenkaan erottele sumakkilajeja toisistaan, vaan ohjeissa puhutaan usein yleensä vain sumakista (sumach). Esim. Dictionarium Polygraphicum -kirjassa (1735) ja useissa muissa aikakauden kirjoissa annetaan useita ohjeita harmaan ja mustan värjäämiseksi sumakilla (ja sumakki on apuaineena useissa muissa väreissä). Voidaan olettaa, että kyseessä on sisiliansumakki (Rhus coriaria), mutta varmuutta ei ole. The Engineer's and Mechanics Encyclopædia (1836) määrittelee sumakin erityisesti värjäämisessä ja parkitsemisessa käytetyksi kasviaineeksi, jota saadaan Välimeren alueella luonnollisesti kasvavasta pensaasta - tämä myös viittaa siihen, että näiltä ajoilta peräisin olevissa värjäysoppaissa puhutaan todennäköisimmin sisiliansumakista.

Parkitusaineiden käyttö värjäämisessä -artikkelissa (Suomen nahkurilehti 10, 1918) kerrotaan, että mitä vanhempi kasvi, sen voimakkaampi parkkiainepitoisuus:

Parhaat sumakkilajit tulevat Siciliasta, Portugaliasta, Kreikasta ja Ameriikasta; vähempiarvoisia lajeja saadaan Tyroolista ja Unkarista. Sumakkia saadaan erään Rhus-sukuun kuuluvan pensaskasvin eri lajeista. Sitä valmistetaan lehdistä ja oksan kärkiosista. Kaupassa tavataan sumakkia oliivivihreän värisenä jauheena. Tätä tulee säilyttää kuivassa paikassa, koska se helposti imee kosteutta. Seuraus sumakissa löytyvistä kellertävistä ja punertavista väriaineksista on, että sitä voidaan käyttää ainoastaan tummiin ja väliväreihin. Tämän ohessa mainittakoon, että korjaamisen edellä käyvällä ajalla on suuri merkitys näiden väriainesten muodostumiseen. Nuoremmissa lehdissä ja oksissa on ainoastaan vähän väriainetta, vanhemmissa ja kypsyneimmissä tuntuva määrä enemmän. Nykyään poistetaan usein extraktista väri sopivalla tavalla, niin että sitä voidaan käyttää taniinin asemesta myöskin vaaleimpiin väreihin.

Rhus chinensis Kiinansumakki

Rhus javanica, Rhus similata, Rhus semialata; Rhus javanica var. chinensis
[englanti Chinese galls, Chinese sumac, nutgal sumac, nutgall tree · saksa Gallensumach · portugali falsa-aroeira, sumagre-da-China, árvore-do-sal · japani nuruse ヌルデ · korea bulk na mu 붉나무 · kiina wu bei zi (五倍子, yán fū mù 盐麸木 · dzongkha (Bhutan) robtangshing · sharchop-kha robtangshing · nepali bhakimlo · dzongkha (Bhutan) dharabshing · Galla chinensis]

Kiinansumakki kasvaa alkuperäisenä Kaakkois-Aasiassa ja on levinnyt Turkkiin.

Bhutanissa kasvin hedelmiä käytetään parkitsemiseen ja väriaineena.

Kiinansumakki on isäntäpuu Aphis chinensis-hyönteiselle, joka muodostaa toukkavaiheessa ympärilleen suurikokoisen ja epämääräisenmuotoisen kiinanväriomenan (vrt. Quercus infectoria). Kiinanväriomena on hyvin parkkiainepitoinen ja saattaa sisältää jopa 70% parkkiainetta.

Tanniinia on käytetty musteena.

Rhus copallinum

Schmaltzia copallina, Sumacus copallina, Toxicodendron copallinum
[englanti dwarf sumac, flameleaf sumac, mountain sumach, shining sumach, winged sumac, wing-rib sumac · ruotsi korallsumac · saksa geflügelte Sumac, Kopalsumach · ranska copal, sumac ailé, sumac flamboyant · italia sommaco velenoso · puola sumak garbarski · venäjä сумах копаловый]

Pohjois-Amerikassa kasvavasta sumakista saadaan rusehtavaa kopaalivernissaa (copal varnish).

Rhus coriaria Parkkisumakki, sisiliansumakki (sumakki)

Rhus amoena, Toxicodendron coriaria; Rhus coriaria var. longifolia, R. coriaria f. longifolia, R. coriaria var. zebaria, R. heterophylla, R. ornifolia, R. sumac, R. variifolia
[englanti tanner's sumach, sumach, dyer's sumach, elm-leaved sumac, inko plant, sicilian sumach, tanner's plant; Coriars Sumach, Leather Sumach (Gerarde 1597) · saksa Gerbersumach, echte Essigbaum, Sumachgewächse, Sizilianischer Zucker; Smack, Sumach (Gerarde 1597) · hollanti sumak · ranska bois de cerf, change, corroyère, rhou, rouvre des corroyeurs, sumac de Provence, sumac des corroyeurs, sumac des tanneurs, vinaigrier; rhus, le somagh persan; redoul, roure · oksitaani redoû · italia sommacco di Sicilia, sommacco siciliano; somacho (Gerarde 1597) · espanja zumaque, zumaque de tenerias; sumagre (Gerarde 1597) · aragonia zumaquera · baski zumakea · katalaani sumac · galitsia sumagre, sumagreira · portugali açumagre, sumagre, sumagre-aromático, sumagre-dos-curtidores, sumagreira, sumagreiro · unkari szömörce, cserszömörce, cserzo szömörce · kreikka ρούδι, Ρούδι βυρσοδεψικό · albania shqeme · turkki sumak · heprea og habburseka'im הַבֻּרְסְקָאִים אוֹג · arabia summag; sumach; tumtum (Materia Indica 1826) · persia sumak (Materia Indica 1826) · bengali kankrasringi · kroaatti ruj, mirisavi ruj · bulgaria сумак · ukraina сумах дубильний · venäjä сумах дубильный, сумах кожевенный · Fluida, Rhoë (Gerarde 1597)]

[NBr6]

Sisiliansumakki kasvaa alkuperäisenä Välimeren ympärysmaissa.

Sisiliansumakista saadaan parkitusaineena käytettyä sumakkia ja kuivatuista ja murskatuista oksista sumac yellow -värjäysainetta. Sumakkia, joka on valmistettu kuivaamalla ja jauhamalla sisiliansumakin pääjuuresta lähtevät taimet, on kutsuttu nimellä gambuzza; se sisältää gallotanniinia ja myrisetiiniä.

Sisiliansumakki on todennäköisesti juuri se sumakki, johon viitataan useissa 1700- ja 1800-luvun Euroopassa julkaisuissa värjäysoppaissa sumakkina (sumach). Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] -kirjassa sumakki määritellään jauheeksi, jota saadaan joko parkkisumakista tai peruukkipensaasta (Cotinus coggygria) (joka kirjassa tunnetaan edelleen nimellä Rhus cotinus). Kirjan mukaan puuvillapainannassa sumakkia käytetään tinapuretuksella keltaisen, rauta-asetaatin avulla harmaan tai mustan ja sinkkisulfaatin avulla keltaruskean värin painamiseen.

Ainsley (1826) mainitsee, että oksien kuorta on käytetty keltaisena värjäysaineena ja juuren kuorta ruskeana värjäysaineena. Tekstin mukaan sumakki muistuttaa eniten väriomenaa: yksinään se antaa heikon vaaleanruskeasta vihertävään vivahtavan sävyn värjättävään, mutta jos puuvillakuitu puretetaan alumiiniasetaatilla (printers' mordant), sillä voi värjätä hyvää ja kestävää keltaista.

Kirjassa The Natural Organic Colouring Matters (1918) kuvaillaan sumakin valmistus: juuri ennen kukintaa kasvin nuoremmat oksat irrotetaan, kuivataan auringossa ja lopulta hakataan, jotta lehti- ja kukkaröyhyt saadaan irti. Kirjan mukaan sumakkia viedään joskus lehtien muodossa, mutta useimmin jauheena, ja se sisältää noin 25% tanniinia (joskus jopa 27-32%).

Artikkelissa On Sumach (Scientific American 4, 7.10.1854) kerrotaan, että pohjois-Euroopassa ja Triestessä myyty sumakki ei ole parempaa "kuin meidän pohjoinen sumakkimme [Amerikassa]"; sen sijaan Tirolissa kasvanut on hieman parempaa, ja Sisiliassa, Syyriassa, Espanjassa ja Portugalissa viljelty sumakki on ylivoimaista Triestessä kaupattuun sumakkiin verrattuna - ja huomattavasti tyyriimpää.

Parkkisumakki mainitaan myös Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905), jossa sitä neuvotaan käyttämään mustan ja harmaan värjäykseen.

Parkkisumakkia on käytetty myös sekä lääkkeenä että mausteena. The British Cyclopaedia -kirjassa (1838) mainitaan, että muinoin parkkisumakkia käytettiin mausteena suolan sijaan.

Rhus cotinus l. Cotinus coccygria Peruk-pensas, peruukkipensas, Fisettipuu

Kts. Cotinus

Rhus glabra Silosumakki

Schmaltzia glabra, Toxicodendron glabrum; Rhus albida, R. angustiarum, R. aprica, R. arbuscula, R. arguta, R. asplenifolia, R. atrovirens, R. auriculata, R. borealis, R. calophylla, R. carolinense, R. caroliniana, R. cismontana, R. coccinea, R. elegans, R. elegantula, R. hapemanii, R. ithacensis, R. laevicaulis, R. longula, R. ludoviciana, R. macrothyrsa, R. media, R. nitens, R. occidentalis, R. oreophila, R. petiolata, R. pulchella, R. pyramidata, R. sambucina, R. sandbergii, R. sanguinea, R. sorbifolia, R. tessellata, R. valida Greene, Turpinia glabra
[englanti smooth sumach, American sumach, Pennsylvania sumach, scarlet sumac, scarlet sumach, upland sumach, white sumac · tanska gladde sumak · saksa kahler Sumach, Scharlachsumach · ranska sumac glabre, sumac velouté, sumac à bois glabre · italia sommacco glabro · espanja zumaque liso · portugali sumagra-escarlate, sumagre-laranja, árvore-do-vinagre · puola sumak szkarłatny · venäjä сумах гладкий, сумах голый, сумах обыкновенный]

Silosumakki kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikassa ja Meksikon pohjoisosissa. Sen lehtiä ja jossakin määrin myös kuorta käytetään parkitusaineena ja nahan värjäämiseen (keltaiseksi).

Kalm mainitsee kirjassaan Norra Amerikanska Färge-Örter (1763), että silosumakin hedelmällä värjätään oranssinpunaista, ja että kypsistä hedelmistä valmistetaan mustaa mustetta.

The British Cyclopaedia -tietosanakirjassa (1838) mainitaan, että puisevaa kuorta on käytetty puretusaineena punaisia värejä värjätessä. Saman kirjan mukaan kasvin lehdistä saa punaista värjäysainetta ja oksista sekä marjoista yhdessä keitettynä saadaan musteenkaltaista mustaa väriä. Sumakkia käyttivät mm. Missourijoen lähellä asuvat intiaanit.

Artikkelissa On Sumach (Scientific American 4, 7.10.1854) kerrotaan, että kolmea sumakkilajia käytetään värjäyksessä: Rhus Glabrum, Rhus Coriæria ja Rhus Cotinus (kts. peruukkipensas (Cotinus coggygria)). Artikkelin mukaan vain kahta ensin mainittua (parkkisumakki ja silosumakki) käytetään parkitsemiseen; maalaisvärjärit käyttävät Pohjois-Amerikassa kasvavaa silosumakkia runsaasti ja jonkin verran sitä käytetään myös parkitsemiseen. Jutussa mainitaan myös, että pohjoisessa kasvanut sumakki ei ole niin laadukasta kuin maan eteläosissa kasvatettu, joka on myös hinnakkaampaa.

The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan silosumakki sisältää noin 25% tanniinia ja värjää nahan paljon tummemmaksi kuin parkkisumakki (R. coriaria).

Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) mainitaan, että silosumakin marjoja, kuorta ja juuria voi käyttää värjäykseen. Kirjassa on ohje villan värjäämiseksi tumman keltaruskeaksi silosumakin kypsillä marjoilla ja alunapuretuksella (kestävä väri). Jälkipurettamalla rautasulfaatilla saatu väri vaihtelee tummanharmaasta mustaan riippuen raudan määrästä; rautapuretettujen lankojen valonkesto on hyvä ja pesunkesto kohtalainen. Puuvillaan samoille metodeilla saadaan kirjan mukaan vaaleanruskea tai hiekan väri ja tumman harmaa, ja kummallakin värillä on kohtalainen valonkesto.

Rhus trilobata Haisusumakki

[englanti three-leaved sumac, skunkbush, skunkbush sumac, sourberry, squawbush · bo-bo-e, su-vi]

Navajot valmistivat kasvista ruskeita ja mustia värejä. Haisusumakista saadaan myös vihreää ja keltaista.

Rhus typhina Samettisumakki, virginiansumakki

Rhus hirta
[englanti staghorn sumac, velvet sumac, Virginian sumach]

Samettisumakki sisältää noin 10-18% tanniinia. Pohjois-Amerikan intiaanit keittivät sumakin marjoista mustaa pigmenttiväriä naamioita varten. Pohjois-Amerikassa sumakista on valmistettu myös ruskeaa väriainetta.