Värjäys: Cotinus Peruukkipensaat

[Anacardiaceae]

Cotinus coggygria Peruk-pensas, peruukkipensas, Fisettipuu

[Rhus cotinus, Cotinus coriaria
englanti Venetian sumach, Hungarian sumach, young fustic, burning bush, smokebush, smoketree, Turkish sumac, Venetian smoke tree, Venetian sumach, Venice sumach, dyer's sumach, fringe tree, fustet, fustel; Venice Sumach, Silken Sumach (Gerarde 1597) · saksa Europäischer Perückenstrauch, Fisetholz, Fustel, Gelb Sandel, Gelbholz, Gelbholzbaum, Gelbholzsumach, Gemeiner Perückenstrauch, Gräberbaum, Grüner Perückenstrauch, Humach, Perückenstrauch · ranska Arbre à perruque, Arbre à perruques, Barbe-de-Jupiter, Coquecigrue, Fustet, Marabout, des teinturiers, Sumac fustet · Coggygria, Coccygria; (Plinius:) Cotinus; Cotinus Coriaria; Scotinus; Farblauff; Coccuria Plinÿ (Gerarde 1597)]

Peruukkipensas sisältää fisetiiniä. The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan ensimmäisenä väriaineen eristi Chevreul, joka antoi tuolloin sille nimeksi fustin. Väriaine on hyvin voimakasvärinen, mutta haalistuu nopeasti. Kirjan mukaan kromipuretuksella villa värjäytyy fisetiinillä punaruskeaksi, alunapuretuksella ruskeanoranssiksi ja tinapuretuksella kirkkaan punaoranssille.

Peruukkipensaan lehtiä on käytetty jossain määrin parkitukseen Etelä-Euroopassa, ja etenkin Italiassa (mistä englanninkielinen kutsumanimi Venetian sumach). Juurista ja versoista saadaan keltaista värjäysainetta, jota edelleen usein kutsutaan nimellä young fustic. Väriaine ei kuitenkaan ole varsinaista fustiikkia, jota saadaan keltapuusta (Maclura tinctoria). Useissa vanhoissa kirjoissa vanha ja uusi fustiikki erotetaan toisistaan, mutta kaikista vanhoista resepteistä ei välttämättä tiedä, kummasta on kyse. Reesin Cyclopædia (1819) kuitenkin erottaa ne toisistaan: siinä mainitaan, että "ranskalaisten fustet tai fustel on aivan erilainen kuin meidän fustiikkimme: siitä saa hienon oranssin villaan, mutta väri häviää ilmassa erittäin helposti."

Pohjois-Amerikassa kasvin juurista ja varresta on valmistettu keltaoranssia värjäysainetta.

Peruukkipensasta käytettiin sekä värjäykseen että substraattipigmentteihin jo 1400-luvun Italiassa.

The British Cyclopaedia -tietosanakirjassa (1838) mainitaan, että "nykyateenalaiset" käyttivät puuta rikkaan keltaisen värin värjäykseen.

Artikkelissa On Sumach (Scientific American 4, 7.10.1854) mainitaan, että kolmea sumakkilajia käytetään värjäyksessä: Rhus Glabrum, Rhus Coriæria ja Rhus Cotinus (l. Cotinus coggygria). Artikkelissa kerrotaan, että vain kahta ensinmainittua käytetään parkitsemiseen, mutta myös "venetsiansumakki" on tärkeä värjäysaine, jolla värjätään Euroopassa erityisesti kultaisia ja oranssinkeltaisia sävyjä. Amerikassa kasvia viljellään kasvihuoneissa ja sitä myydään koristekasviksi.

Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] -kirjassa (1847) sumakki määritellään jauheeksi, jota saadaan joko parkkisumakista (Rhus coriaria) tai peruukkipensaasta (tosin kirjassa se tunnetaan edelleen nimellä Rhus cotinus). Kirjan mukaan puuvillapainannassa sumakkia käytetään tinapuretuksella keltaisen, rauta-asetaatin avulla harmaan tai mustan ja sinkkisulfaatin avulla keltaruskean värin painamiseen.