Värjäys: Viinikivi

winsteini, raakatartraatti

[englanti cream of tartar, tartar, argol · ruotsi vinsten · ranska crème de tartre · latina cremor tartari]

Viinikivi on orgaaninen happo, kaliumbitartraattia (kaliumvetytartraattia KHC₄H₄O₆). Viinihappoa, joka on yhdistynyt kaliumkarbonaatin kanssa. Viinikiveä ovat viinipullon pohjalla joskus esiintyvät pienet kiteet, jotka ovat vaarattomia, mutta tuntuvat suussa soralta. Harmaanruskea, vaikeasti liukeneva suolamassa saostuu viinitynnyriin rypälemehun käymisen yhteydessä. Viinikiveä on mm. leivinjauheissa. Teollisesti viinikiveä käytetään mm. peittausaineena värjäyksessä.

Viinikivi ei ole puretusaine, vaan puretuksen apuaine, jota käytetään (yleisimmin) yhdessä alunan kanssa villan värjäyksen apuaineena, eikä se ole värjäyksessä välttämätön. Sellukuitujen tai silkin värjäyksessä sitä ei käytetä (se vähentää silkin kiiltoa).

Viinikiveä käytetään apuaineena monesta eri syystä.

Viini helpottaa etenkin villan värjäystä muuttamalla värilientä hieman happamammaksi: mm. O'Neilin (1869) mukaan villa värjäytyy paremmin, jos värikylpy on lievästi hapan.

Viini auttaa väriä kiinnittymään tasaisesti ja estää villakuidun karhenemista, eli pitää villan pehmeänä.

Viinikivi saattaa muuttaa lopputuloksen väriä, erityisesti se voimistaa punaisten värien punaisuutta. Kokenillivärin (Dactylopius coccus) ohjeissa on usein viinikiveä, koska se muuttaa värin kylmästä magentanpunaisesta keskipunaisemmaksi. Myös krappivärjäyksissä (Rubia tinctoria) viinikivi auttaa tekemään kirkkaampia punaisia ja oransseja sävyjä. Viinikiveä on käytetty vahvistamaan myös keltaisia sävyjä.

Viinikivi on heikko happo, ja sitä on käytetty värjäyksessä poistamaan kalkin ja raudan vaikutusta. Viinikiveä ei käytetäkään rautapuretuksen kanssa, sillä se estää raudan sitoutumista kuituun. Sitä ei myöskään käytetä yleensä tummia, syviä tai murrettuja sävyjä värjätessä ja esimerkiksi puun kuorilla värjätessä. Se myös saattaa estää värjäytymistä; esimerkiksi suopursun (Rhododendron tomentosum) väriä viinikivi vaalentaa.

Packer (1830) huomauttaa, että alunalla on kyky lisätä viinikiven liukoisuutta, ja hän huomauttaa, että näitä kahta suolaa ei pitäisi koskaan käyttää yhdessä, "paitsi silloin, kun väri voi korostua ja kirkastua happojen vaikutuksesta, kuten kokenillin (Dactylopius coccus), krapin (Rubia tinctoria) ja kermeksen (Kermes ilicis ) tapauksessa".

Uudemmissa ohjeissa 1900-luvulta on usein mainittu, että viinikivi estää villan sähköistymistä ja huopumista.

Historia

Viinikivi syntyy viininvalmistuksen yhteydessä, joten sen käyttö on perinteisessä värjäyksessä on vähäistä alueilla, joissa viini ei ollut osa kulttuuria ja sitä ei ole ollut luonnostaan saatavilla. Käytännössä se on ollut osa värjäysperinnettä Euroopassa ja Lähi-Idässä, mutta ei juurikaan muualla. Amerikkalaisten alkuperäiskansojen värjäysperinteeseen viinikivi ei alunperin kuulunut, mutta uudisasukkaiden värjäysperinne tuli eurooppalaisista tavoista ja resepteistä, joten tavallaan myös Pohjois-Amerikka on kuulunut satojen vuosien ajan "viinikivialueeseen".

Viinikivestä tuli apteekkituote jo 1600-1700-luvuilla, ja tuolloin sen käyttö alkoi keskieurooppalaisten värjäysreseptien myötä levitä laajemmalle - kuten Suomeen. Se on erittäin yleisesti käytetty apuaine eurooppalaisissa värjäysohjeissa 1700-luvulta lähtien.

Nykyisen värjäysharrastuksen myötä viinikiven käyttö on laajentunut yhä, mutta on edelleen harvinaisempaa esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa.

Nimiä

Argol on puhdistamatonta viinikiveä. Se on luonnollista kertymää, joka muodostuu viinikivestä viinin käymisen ja kypsymisen aikana tynnyrin seinämiin. Se on kovaa, kiteistä, usein ruskehtavaa tai violettia soramaista, epäpuhdasta kaliumtartraattia. Kun se puhdistetaan saadaan puhdasta kaliumtartraattia, joka on valkoista hienoa jauhetta. Suomeksi molempia kutsutaan yleisnimellä viinikivi. Englanniksi, ja etenkin vanhoissa värjäysoppaissa, cream of tartar viittaa puhdistettuun viinikiveen ja argol puhdistamattomaan.

Punainen viinikivi syntyy punaviinin valmistuksen yhteydessä. Se on sakkaa, joka kertyy punaviinipullon pohjalle. Valkoisen ja punaisen viinikiven erottaminen toisistaan oli yleistä vielä 1700-luvun värjäysohjeissa. Kirjassa The whole art of dying (1705) huomautetaan, että jotkut värjärit käyttävät vain valkoista viinikiveä, eivätkä koske punaiseen; toiset taas käyttävät punaista viinikiveä erityisesti viininpunaisiin ja rusehtavan punaisiin väreihin. Oikeasti aineilla ei ole mitään eroa. Punainen viinikivi syntyi punaviinin valmistuksen yhteydessä, mutta kemiallisesti ja vaikutukseltaan se on sama aine kuin valkoinen viinikivi.

Ohjeita

Useissa nykyresepteissä viinikiveä käytetään noin 5% kuidun kuivapainosta (WOF). Alla muutamia tiivistelmiä vanhojen reseptikirjojen puretusohjeista:

Hellot, The Art of Dyeing Wool, Silk, and Cotton 1789 (alunperin ranskankielisestä L’Art de la Teinture (Pariisi, 1750)
Aluna + viinikivi -puretus villalle; kirkastaa punaisia ja keltaisia
Take 12 pounds of alum and 8 pounds of cream of tartar to every 100 pounds of wool…
Alunaa 12% ja viinikiveä 8% villan painosta
Vesi lämmitetään n. 70–80 °C
Villaa puretetaan 1–2 tuntia
(Värjäys väriresedalla (Reseda luteola tai krapilla (Rubia tinctoria)

Berthollet, Éléments de l’art de la teinture 1791
La laine est mordancée avec l’alun et la crème de tartre; on la plonge ensuite dans le bain de garance, qu’on tient à une chaleur modérée. Cette préparation donne les rouges les plus vifs et les plus brillants.
Aluna + viinikivi -puretus villalle; kirkastaa krapin punaista väriä
Alunaa 15% + viinikiveä 5–7%
(Värjäys krapilla (Rubia tinctoria 60–70°C)

Haigh, The Dyer’s Assistant, 1778
For a full and bright yellow, alum and tartar are to be used in the mordant. Take eight pounds of alum and four pounds of tartar to every hundred pounds of wool. Boil the wool one hour in this liquor, and let it remain in it till cold. Then dye it with weld, keeping the heat below the boil, which gives the clearest yellow.
Aluna + viinikivi -puretus villalle; kirkastaa ja syventää keltaisia värejä
Aluna 10% + viinikivi 5%
(Värjäys väriresedalla (Reseda luteola tai väriherneellä (Genista tinctoria)

Smith, The Manual of Wool Dyeing, 1790
Two ounces of tartar to one pound of alum will give a good and fair mordant for all bright colours upon wool. - villan määrä?

Dufay, Mémoire sur l’art de la teinture, 1793
On emploie l’alun et le tartre blanc pour mordancer la laine destinée aux jaunes les plus vifs. … Proportion ordinaire: quinze pour cent d’alun et six pour cent de tartre.
Aluna 15% + viinikivi 6%

Bancroft, Philosophy of Permanent Colours, 1813
The wool having been duly scoured, is alumed in the usual manner, with one part of alum and half as much cream of tartar to the weight of the wool. This mordant gives a fuller body to the subsequent colours, and is essential to the bright reds from madder.
Aluna 10% + viinikivi 5%
(Värjäys krapilla (Rubia tinctoria)

Bemiss, The Dyer’s Companion, 1815
Aluna + viinikivi -puretus villalle; värien kirkastaminen; erityisesti kirkkaanpunaisten värjäys, bright and lively
Aluna 12–15% + viinikivi 6–8%
Kokenillivärjäykseen: aluna n.8% + viinikivi n.8% (1 osa alunaa, 1 osa viinikiveä, 12 osaa villaa): For a bright scarlet, alum the wool first, using alum and cream of tartar in equal parts, one pound of each to every twelve pounds of wool. The wool must be well worked in the liquor, then dyed with cochineal, and raised with the tin solution.
(Värjäys väriresedalla (Reseda luteola, kokenillilla (Dactylopius coccus) tai krapilla (Rubia tinctoria)

Bowman, The Practical Handbook of Dyeing and Calico Printing, 1849
The alum and cream of tartar mordant is almost universally employed for the finest wool yellows, particularly those of weld.
(Värjäys väriresedalla (Reseda luteola tai keltapuulla/fustiikilla (Maclura tinctoria)

Napier, A Manual of Dyeing, 1853
For yellow shades from fustic or weld, the alum and cream of tartar mordant is preferred. Take 8 per cent alum and 4 per cent cream of tartar. The wool is entered at 150 degrees and brought slowly to the boil.
Aluna 8% + viinikivi 4%

Crace-Calvert, Cochineal red, 1876
Alum mordant with cream of tartar produces the clearest scarlet shades. The proportion commonly employed is ten per cent alum and five per cent cream of tartar on the weight of wool.
Aluna 10% + viinikivi 5%