-

Sanasto

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W XYZ

Huom.! Värjäystermit omassa sanastossaan

A D D

Additiivisesta sekoituksesta (järjestelmästä) puhutaan, kun puhutaan värivalon ja sähköisen värin sekoittumisesta. Additiivinen värijärjestelmä on käytössä mm. televisiossa. Valon kolme pääväriä ovat punainen, sininen ja vihreä (RGB). Päävärien sekoitus muodostaa valkoisen. Myös additiivinen värinmuodostus, lisäävä värinmuodostus.

A D J

Adjektiiviset värit - välillisesti värjäävät värit eli värit, jotka tarttuvat kuituihin ainoastaan joidenkin peitta-aineiden tai puretusaineiden avulla

A K R

Akromaattinen: erottelumenetelmä, jossa mustalla korvataan kolmiväriyhdistelmän pienimmän osavärin määrä

Akromaattiset värit - valkoinen ja musta

A N I

Aniliini: aminobentseeni, fenyyliamiini C6H5 · NH2Emäs, väri- ja läkeaineiden raaka-aine

Aniliinikynä - katso: kosmoskynä

A N T

Antraseeni C: 14H10 kivihiilitervan hiilivety, väriaineteollisuuden raaka-aine

A R S

Arseeni: Myrkyllinen alkuaine As, jonka sulfideja ovat mm. pigmentteinä käytetyt realgaari As4S4 ja auripigmentti As2S3

A S T

ASTM tai ASTM International, aiemmin American Society for Testing and Materials on ansainvälinen standardisoimisjärjestö, joka kehittää ja julkaisee erityyppisiä standardeja. Tunnetuin pigmenttien valonkeston määrittäjä. ASTM-asteikolla on neljä roomalaisin numeroin merkittyä tunnusta, joista I on erinomainen, II hyvä, III heikko ja IV huono. Nämä merkinnät löytyvät usein taiteilijaväreistä.

A U R

Auringon spektrin värit: värit, jotka näkyvät sateenkaaressa ja prismassa

B E Z

Bezoldin efekti: kun suurelle väripinnalle asetetaan erivärisiä pienempiä pintoja, väripinnat "imevät" väriä toisistaan. Tummalla pohjalla keltainen tähti näyttää kirkkaammalta kuin vaalealla, punaisella pohjalla vihreän ympyrän rajat hämärtyvät.

B R I

Brightness värin kirkkaus

B W S

BWS = Blue Wool Scale on kahdeksanasteinen asteikko, jolla ilmaistaan värin valonkestävyys. Asteikolla 7-8 on erittäin hyvä, 6 hyvä, 4-5 kohtalainen, 2-3 heikko ja 1 huono.

C A S

CAS-numero (CAS number, CAS registry number, CASRN) = Chemical Abstracts Service on jokaiselle kemialliselle yhdisteelle annettava tunnistenumero.

C H I

Chiaroscuro: maalaustaiteessa valojen ja varjojen yhteensulauttaminen asteittaisilla siirtymillä; "valohämy".

C H R

Chroma värin puhtaus / värikylläisyys

C I C

C.I. Constitution Number on viisi- tai kuusinumeroiden tunnusluku, joka on jokaiselle pigmentille omansa. Näiden tunnusten alle värit järjestetään niiden kemiallisen koostumuksen mukaan. Esimerkiksi monoatsopigmenttien numerot asettuvat 11000—19999 välille ja epäorgaaniset pigmentit 77000—77999 välille. Coloriassa on täydentyvä lista pigmenttien C.I.-numeroista ja C.I. -numero mainitaan kunkin pigmentin sivulla, jos se on olemassa.

CICP on lyhenne sanoista complex inorganic colour pigments eli kompleksiset epäorgaaniset väripigmentit. Nämä ovat synteettisesti aikaansaatuja metalliseoksia, joilla on samanlainen rakenne kuin luonnossa esiintyvillä epäorgaanisilla pigmenteillä, ja ne sisältävät vähintään kaksi eri metallia. CICP-pigmentit ovat loistavia valonkestoltaan ja niitä käytetään runsaasti teollisuudessa ja rakentamisessa. Värin kirkkaudeltaan ne eivät kuitenkaan usein ole yhtä voimakkaita kuin esimerkiksi substraattipigmentit.

C I E

CIELAB, CIELUV: standardoituja värinesitystapoja - värikoordinaattien numeeriset arvot vastaavat ihmisen värinhavaintokykyä

C I G

CIGN = Color Index Generic Name = C. I. on Colour Index International (CII):n antama nimi pigmentille. Näiden tunnusten alle värit järjestetään niiden sävyn mukaan. Tunnus koostuu kahdesta kirjaimesta ja numerosta. Ensimmäinen kirjain on joko N (Natural, orgaaninen värjäysaine(dye)) tai P (Pigment, pigmentti tai substraattipigmentti). Seuraavana tuleva kirjain kertoo, mistä väristä on kyse: Bk musta; W valkoinen; R punainen; V violetti; B sininen; G vihreä; Y keltainen; O oranssi; Br ruskea; M metalli. Esimerkiksi PB kertoo, että kyseessä on sininen ja PR kertoo, että kyseessä on punainen pigmentti. Tämän jälkeen on luku, joka yksilöi pigmentin. Esimerkiksi PW6 kertoo, että kyseessä on titaanivalkoinen. Näistä kirjain-numeroyhdistelmistä voi esimerkiksi päätellä, onko maalituubissa oikeaa kadmiumpunaista PR106 vai jotain saman sävyistä, mutta toista punaista pigmenttiä. Coloriassa on täydentyvä lista pigmenttien C.I.-numeroista ja C.I. -numero mainitaan kunkin pigmentin sivulla, jos se on olemassa.

C M Y

CMYK: lyhenne neliväripainatuksen osaväreistä syaani (Cyan), magenta (magenta), keltainen (yellow) ja musta (Key). Tärkeimmät yhdistelmät: C+M = sininen , M+Y = punainen, Y+C = vihreä.

C O L

Color balance väritasapaino

C R I

CRI - Color Rendering Index vertaa sitä, miltä värit vaikuttavat keinotekoisessa valossa verrattuna luonnonvaloon. Auringonvalo on 100 CRI, paras keinotekoinen valo on arvoltaan 90+CRI.

D A L

Daltonismi: värisokeus, vanha ilmaisu

D E N

Densiteetti: sävyn optisen tummuuden ilmaiseva mittaluku. Densiteetti 0,0 = valkoinen tai kirkas, densiteetti 1,0 = heijastaa tai läpäisee 10% valosta

Densitometri : tummuusmittari - värillisiä värejä voidaan mitata myös vastaväristen suotimien läpi; käytetään mm. filmien tummuusarvojen mittaamiseen

D I F

Diffuusi-sekoittuminen tarkoittaa samanaikaisten väriaistimusten sekoittumista; kaksi väriä muodostaa kauempaa katsottuna yhden värin. Esim. rasteroinnissa.

D I K

Dikromaattinen eli kaksivärinen. Värinäöstä puhuttaessa dikromaattinen värinäkö on suurimmalla osalla nisäkkäistä: niillä on silmän verkkokalvolla vain kahdenlaisia tappisoluja.

D I S

Disharmonia: huonosti yhteensopivien värien vaikutelma

Dispersiolakka: infrapunavalolla kuivattava vesiohenteinen lakka

D U O

Duotone: kaksivärikuva, jossa toisena osavärinä on yleensä musta

E U R

Euro-standardi-offset: laakapainomenetelmälle määritetty eurooppalainen väristandardi (DIN 16 539)

E X I

Exitation purity värin puhtaus / värikylläisyys

F L U

Fluoresenssi on yksi luminesenssin alalaji. Fluoresenssi-ilmiössä esine imee esim. näkymätäntä ultraviolettivaloa ja luovuttaa sen näkyvänä valona, jolloin fluoresoiva aine näyttää hehkuvan valoa. Ilmiön voi itse todeta mm. discoissa ja yökerhoissa, jossa käytetään ultraviolettivaloa (tai ns. mustaa valoa): hampaat hohtavat valossa voimakkaasti ja moni on jossain välissä joutunut hämmennyksen valtaan, kun valkaisevalla pesuaineella pestyt valkoiset alusvaatteet hohtavat päällysvaatteiden alla. Fluoresenssiin perustuu myös ns. optinen valkaisu niin pyykinpesussa kuin paperin valkaisussa: fluorisoivan aineen atomit virittyvät UV-valosta ja virityksen purkautuessa atomit purkavat sinertävää valoa, joka saa kellertävän lakanan näyttämään valkoiselta. Kotoa löytyvät hammastahnat ja valkaisevat pyykinpesuaineet yleensä toimivat näin.

Fluoresoivia maaleja ja asusteita käytetään mm. turvavaatteina, koska ne näkyvät hyvin. Fluoresoivista maaleista puhutaan usein fluoriväreinä tai hohtomaaleina. Fluoresoivien värien hohto voi olla hyvinkin vaikuttava, kun maali näyttää loistavan enemmän valoa kuin siihen osuu. Usein fluoresoiviin väreihin, maaleihin, asusteisiin ja esineisiin viitataan myös neonvärisinä, koska ne ikäänkuin hohtavat kirkkaina kuin neonvalot.

F O L

Folioväri, kirjanpainotermi. Se tarkoittaa painoväriä, joka kuivuu ainoastaan hapettumalla.

F O S

Fosforesenssi (fosforenssi) on yksi luminesenssin alalaji. Ilmiössä fosforoiva aine imee sähkömagneettista säteilyä ja säteilee viiveellä pienempienergisempää säteilyä. Esimerkki tällaisista esineistä ovat mm. lelukaupoissa myytävät tähdet ja muut kuviot, jotka hehkuvat jonkin aikaa sen jälkeen, kun valot sammutetaan.

F T A

Ftalosyaniinit: (heliogeenivärit) ovat sinisiä ja vihreitä aineita. Niihin on sitoutunut jokin keskusmetalliatomi (esim. nikkeli tai kupari). Erittäin värjääviä yhdisteitä, kestävät valoa, kuumuutta, happoja ja emästä. Paino-, tekstiili- ja muoviväri.

F R E

Fresko tuoreelle kalkkilaastipinnalle tehty seinämaalaus. Värit muodostavat lujan ja kristallimaisen, vedessä vaikeasti liukenevan pinnan yhdistyessään kemiallisesti laastin ainesosiin. Tekniikkaa käytettiin vanhalla ja keskiajalla, suosituksi se tuli erityisesti Italiassa renessanssin aikana.

G U E

Guericke-ilmiö (Guericke's light-and-shadow-phenomena) jos neutraalisti valaistussa huoneessa on värivalopiste, jonka eteen laitetaan jokin objekti, objektin varjosta tulee vastavärinen. Esim. kynttilänvalosta syntyvä varjo saattaa olla sininen. Ilmiö on saanut nimensä saksalaisen fyysikko Otto von Guericken (1602-1686) mukaan. Guericke oli varhainen sähköilmiöiden tutkija.

H A L

Halokromaattisuus (halochromism) = aine vaihtaa väriä pH:n muuttuessa. Se on tärkeä pH-indikaattoreiden ominaisuus.

H A R

Harmaatasapaino kolmen värillisen osavärin keskinäinen suhde - muodostaa värittömän harmaasävyn

H E L

Heliogeenivärit (ftalosyaniinit) ovat sinisiä ja vihreitä aineita. Niihin on sitoutunut jokin keskusmetalliatomi (esim. nikkeli tai kupari). Erittäin värjääviä yhdisteitä, kestävät valoa, kuumuutta, happoja ja emästä. Paino-, tekstiili- ja muoviväri.

H E M

Hemationi kuparilla värjätty punainen lasimassa, josta on valmistettu mm. mosaiikkeja ja astioita.

H E R

Heraldiset värit (tinktuurat) kulta (keltainen), hopea (valkoinen), punainen, sininen, musta , vihreä ja purppura

H S B

HSB (Hue=sävy/väri, Saturation=värin voimakkuus eli värikylläisyys, Brightness=värin kirkkaus) HSB-väriavaruudessa värit määritellään niiden värisävyn, värikylläisyyden ja kirkkauden perusteella.

H S V

HSV (Hue=sävy/väri, Saturation=värin voimakkuus eli värikylläisyys, Value=värin kirkkaus) HSV-väriavaruudessa värit määritellään niiden värisävyn, värikylläisyyden ja kirkkauden perusteella.


H U E

Hue sävy; vastaa valon hallitsevaa aallonpituutta.

H Y A

Hyaliittilasi on mustaksi värjätty ns. laavalasi

I D E

Identtinen harmonia muodostuu sävyistä, jotka ovat lähellä toisiaan

I N F

Infrapuna (infrapunasäteily) on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on 0,7µm-1mm. Silmä ei näe säteilyä, mutta se voidaan tuntea lämpönä. Infrapunasäteilylämmitystä käytetään mm. teollisuudessa maalien ja lakkojen kuivattamiseen.

I N T

Interferenssi ilmiö, jossa heijastuneet valoaallot sammuttavat tai vahvistavat toisiaan. Esim. valkoisen valon hajonta spektriksi (diffraktio) on interferenssi-ilmiö.

I R I

Irisointi, iridisointi (iridescence) on optinen ilmiö, jonka seurauksena väripinnassa näkyy sateenkaarimainen väri. Ilmiön voi nähdä esimerkiksi kovakuoriaisten kuorissa, perhosen siivissä, cd-levyn pinnassa ja saippuakuplassa. Joskus irisointia kuvataan helmiäishohtona.

K A L

Kalsinointi tarkoittaa veden poistamista aineesta sitä kuumentamalla. Kalsinoiminen usein muuttaa pigmentin sävyä. Esimerkiksi raakakipsi sisältää yli 20% kidevettä, ja kun sitä haihdutetaan kalsinoimalla väritön raakakipsi muuttuu valkoiseksi hemihydraattipulveriksi. Keltaokra muuttuu kalsinoimalla punaiseksi. Maavärejä voi kalsinoida vaikkapa kuumentamalla niitä paistinpannulla (jota ei sitten kannata käyttää ruoanlaittoon enää sen jälkeen, vaikka maavärit eivät myrkyllisiä olekaan).

K A O

Kaoliini posliinisavi

K A R

Karnaatio (lat.) maalaustaiteessa ihmisen ihonväri

Karotenoidit kasvi- ja eläinmaailman punaisia tai keltaisia väriaineita esim. ksantofylli C40H56O2, karotiini C40H56

K E L

Kelvin lyh. K; lämpötilan yksikkö

K E M

Kemiluminesenssissa kaksi ainetta reagoivat keskenään, jolloin elektronien hetkellisesti virittynyt tila purkautuu näkyvänä valoa. Kemiluminesenssiä hyodynnetään muun muassa asevoimissa käytettävissä valotikuissa ja verenjälkien löytämiseksi poliisitutkinnassa. Sama ilmiö on myös ns. disco-tikuissa, jotka aktivoidaan taittamalla, jolloin tikkujen kaksi ainesosaa pääsevät sekoittumaan. Samoja valotikkuja käytetään myös armeijassa ja joskus myös merkkitikkuina merenkäynnissä.

K H R

Khroma (kreikk.) väri

K O L

Kolorimetri värin mittauslaite, värimittari; kolorimetrin avulla voidaan mitata muutoksia värissä, laite erottaa ne paremmin kuin silmä. Käytetään esimerkiksi veden epäpuhtauksien mittaamiseen sekä teollisuudessa tuotteiden värisävyn samanlaisena pitämiseen.

Kolorimetria värien mittausoppi

Koloristi taidemaalari, jonka teoksissa värillä on erityinen vaikutus

K O M

Komplementtiväri täydennysväri; väri ja sen komplementtiväri muodostavat additiivisessa sekoituksessa (valo) yhdessä valkoisen ja subtraktiivisessa sekoituksessa (pigmentti) harmaan. Päävärit ovat punainen, sininen ja keltainen. Näiden päävärien komplementtivärit syntyvät sekoittamalla kahta muuta pääväriä. Komplementtiväripareja ovat keltainen ja violetti, punainen ja vihreä, sininen ja oranssi.

K O N

Kontrasti on värisävyjen suhde toisiinsa - kahden väripinnan eroaminen toisistaan. Puhtaitten värien kontrasti (värisävyjen rinnastus) on voimakkain päävärien kesken; valöörikontrasti (vaalean ja tumman rinnastus); kulöörikontrasti (kylmän ja lämpimän kontrasti); komplementtivärien eli vastavärien kontrasti; simultaani- eli samanaikaisuuskontrasti; kvaliteetti- eli kylläisyyskontrasti; kvantiteetti- eli määräkontrasti (kunkin värin määrä verrattuna toiseen väriin). Polaarikontrasti tarkoittaa äärikontrastia (mm. vastavärit, kylmä-lämmin jne.)

K O S

Kosmoskynä l. aniliinikynä on aniliiniväriä sisältävä kopiokynä. Sen jälki on violettiin vivahtava.

K R A

Krappilakat värilliset yhdisteet, jotka muodostuvat alitsariinin ja metallisuolojen tai -oksidien reaktioissa.

K R E

Kresoli - hydroksitolueeni; metyylifenoli CH3 · C6H4 · OH fenoleja tervassa; kivihiilitervasta saatava kellanruskea neste, käytetään mm. muovi- ja väriteollisuudessa

K R O

Kromaattinen muisti vastavärien välillä peräkkäinen jälkikuva; värin katsomisen jälkeen ilmestyy sen vastaväri)

Kromaattiset materiaalit ovat materiaaleja, jotka muuttavat väriä tai läpinäkyvyyttään ulkoisten tekijöiden aiheuttamana. Kromaattisia materiaaleja kutsutaan puhekielessä myös kameleonttimateriaaleiksi. Värimuutos voi johtua lämpövaihtelusta (termokromaattiset), mekaanisesta kuormituksesta (pietso- tai mekanokromaattiset; esimerkiksi tekstiilin väri muuttuu venyttäessä) tai mekaanisesta kitkasta (tribokromaattiset), valon määrän vaihtelusta (fotokromaattiset), sähkövirttasta (elektrokromaattiset) ja magneettikentästä (magnetokromaattiset). Terveydenhuollon puolella on käytettävissä biokromaattisia materiaaleja, jotka reagoivat esimerkiksi viruksiin, entsyymeihin,proteiineihin tai peptideihin. Kemialliskromaattisiin materiaaleihin kuuluu useita ryhmiä: halokromaattiset reagoivat happamuuteen, solvatokromiset liuottimiin, hygrokromaattiset kosteuteen, hydrokromaattiset veteen, kaasukromaattiset nimensä mukaan kaasuihin.

Kromaattiset värit koko väriskaala

Kromofori väri (kreikk. khroma) + kantaja (kreikk. foros) - atomiryhmä, joka aiheuttaa yhdisteiden värillisyyden.

Kromopsia (kreikk. kromatopsia) Näkövamma, jossa tietyt värit tajutaan epätäydellisinä tai värittömät esineet tajutaan värillisinä.

K U D

Kudosvärjäystä käytetään lääketieteellisissä tutkimuksissa. Lähes kaikki kudosvärjäyksessä käytetyt värit tulevat tekstiiliteollisuudesta. Kudosvärjäys itsessään on pienenä markkina-alueena riippuvainen tekstiiliteollisuudesta. Usein värjäysainetta on kallista valmistaa vain kudosten värjäystarpeisiin, joten jos jokin kudosvärjäykseen käytetty väriaine on tekstiiliteollisuudelle tarpeetonta, sen valmistus yleensä lakkautetaan. Esimerkiksi Alcian blue-värin tuotanto on lähes lakkautettu.

K Y L

Kylläisyys värien sävykkyyden lisääntyminen (kuinka "värikäs" tai puhdas väri on). Kohtaa, jossa värihiukkasten lisääminen ei enää vaikuta väriin kutsutaan Kylläisyyspisteeksi.

K Y Y

Kyyppiväriaineet (saks. Kufe amme) Väriaineita, joita on pelkistettävä värittömäksi yhdisteeksi rautavitriolilla tai hyposulfaatilla, jotta ne voitaisiin liuottaa alkaliliotusta (kyyppiä) varten. Tekstiilissä, joka kastetaan liuotteeseen ja joka sitten saa kuivua ilmassa, muodostuu väriaine hapettumisen vaikutuksesta. Esim. indigo on kyyppiväriaine.

L A B

L*a*b*- värijärjestelmä kehitettiin ihmisillä tehtyjen havaintokokeiden perusteella 1930-luvulla, saksalais-ranskalais-englantilaisesta yhteistyötä. Labin kolme kanavaa ovat: L (värin kirkkaus, kuten mustavalkokuvassa), a (värisävyjen muutos punaisesta vihreään) ja b (värisävyjen muutos sinisestä keltaiseen). Monet pitävät sitä tärkeimpänä värimallina mm. siksi, että se on laitteistoriippumaton.

L A K

Lakkavärit kts. substraattipigmentit.

L A S

Lasuuriväri kuultoväri; maalattavan materiaalin pinta jää näkyviin

L E U

Leukoväriaine pystyy muuttumaan kahden kemiallisen muodon välillä. Toinen muodoista on väritön (kreikan leukos, valkoinen). Muutos voi olla toistuva tai pysyvä. Pysyvä muutos syntyy esimerkiksi indigolla värjätessä. Sininen indigo ei luontaisesti liukene veteen lainkaan, joten se pitää ensin pelkistää värittömäksi leukoindigoksi. Kun langat laitetaan leukoindigoon, ne näyttävät väriliemessä haalean vaaleankeltaisilta, ja saavat sinisen värinsä vasta, kun ne on nostettu väriliemestä pois, kun väriaine yhdistyy hapen kanssa ja palautuu veteen liukenemattomaan muotoonsa.

L I G

Lightness värin vaaleus

L U M

Luminenssilla tarkoitetaan yleisesti ilmiötä, jossa esine varaa näkymätöntä energiaa ja vapauttaa sen valona, eli esine näyttää hohtavan. Luminenssi-ilmiöihin kuuluvat mm. fosforesenssi/ fosforenssi ja fluoresenssi.

L Y S

Lysterivärit käytetään saviesineiden valmistuksessa, polton jälkeen väreihin tulee metallinhohtoinen kiilto

L Ä M

Lämpimyys-kylmyys: lämpimät värit aiheuttavat lämpimän ja kylmät kylmän tuntemuksen. Kylminä väreinä pidetään yleensä sinertäviä (ja vihreitä) sävyjä, lämpiminä punaisia (ja oransseja/keltaisia) sävyjä.

M O N

Monokromaattinen, yksivärinen.

M U R

Murretut värit ovat värejä, jotka on saatu aikaan sekoittamalla väriin sen vastaväriä tai mustaa

N E O

Neon (neos=uusi) on kaasumainen alkuaine, joka löydettiin 1898. Ranskalainen Claude valmisti ensimmäisenä punaiset neonväriputket 1910. Kun sähköpulssi kulkee lasiputkeen suljetun neonin läpi, se hehkuu kirkkaan oranssinpunaisena. Claude sai patentin neon-valoilleen vuoden 1915 alussa. Kymmenen vuotta myöhemmin ensimmäiset siniset neonvalot (sisälsivät argonia ja elohopeaa) pystytettiin Lontooseen. Hieman myöhemmin vihreät neonvalot valmistettiin laittamalla sininen neonvaloputki keltaisen lasin sisään. Vasta 1933 käyttöön tuli fluoresentit putket ja enemmän värejä. Usein fluoresoiviin väreihin, maaleihin, asusteisiin ja esineisiin viitataan neonvärisinä, koska ne hohtavat perusvärejä kirkkaampina.

N E U

Neutraalivärit harmaasävyt

N E W

Newtonin renkaat kahden läpinäkyvän lasin kosketuspinnalle muodostuvia värirenkaita. Kun kosketuspintojen keskinäinen etäisyys on suunnilleen yhtä suuri kuin valon aallonpituus, interferenssi muodostaa renkaat.

N Ä K

Näkyvä valo on sähkömagneettista säteilyä, aallonpituudeltaan 0,4 -0,7 µm. "Näkymätöntä" valoa on mm. infrapuna- ja ultravioletti säteily.

Näköpurppura (rodopsiini) on verkkokalvon sauvasoluissa esiintyvä punainen aine, joka antaa kyvyn nähdä hämärässä. Valossa silmän näköherkkyys vähenee, kun näköpurppura hajoaa valkuaisaineeksi ja keltaiseksi pigmentiksi (retineesi). Pimeässä näköpurppura alkaa uudelleen muodostua. A-vitamiinin puutteessa hämäränäkö heikkenee.

O P A

Opalesenssi (opalescence) objektin (tai esimerkiksi ilmakehän) optinen ominaisuus, kun aineen hyvin pienet heijastavat osaset saavat sen näyttämään maitomaiselta ja helmiäishohtavalta. Ilmiö on saanut nimensä opaali-kivestä, jossa se näkyy hyvin. Cambridgen sanakirja selittääkin ilmiön näin: the quality of reflecting light and changing colour like an opal.

O P T

Optinen sekoittuminen tarkoittaa näköaistin aiheuttamaa värivaikutelmien yhdistymistä. Esimerkiksi hyrrää pyörittäessä sen värit näyttävät yhdistyvän.

Optiset valkaisuaineet eli optiset kirkasteet ovat aineita, jotka fluoresoivat sinistä ja siten saavat harmaankellertävät tuotteet vaikuttamaan valkoisemmilta. Käytetään mm. pesuaineissa ja saippuoissa.

P A I

Paikallisväri: objektin todellinen väri päivänvalossa.

P A S

Pastellivärit ovat hyvin vaaleita (ns. vauvavärit); niissä ei ole lainkaan mustaa

P I G

Pigmentti on värihiukkanen, joka antaa värille sen sävyn tai tuottaa jonkun optisen ominaisuuden. Se tarkoittaa hienojakoista, liukenematonta jauhetta, joka voi olla läpikuultava tai peittävä. Puhekielessä sana pigmentti venyy usein tarkoittamaan mitä tahansa väriainetta. Esimerkiksi myös kasviväreistä puhutaan pigmentteinä, mutta oikeammin olisi puhua väriaineista tai värjäysaineista, sillä orgaaniset kasvivärit ovat veteen liukenevia. (Niistä voi tehdä pigmenttejä yhdistämällä ne metalliin tai muuhun liukenemattomaan aineeseen, jolloin puhutaan substraattipigmentistä.) Englanninkielessä nämä kaksi erotetaan toisistaan selvästi: pigment tarkoittaa maalaukseen yms. käytettävää pigmenttiä ja dye värjäykseen käytettävää värjäysainetta. Toisaalta pigmentiksi kutsutaan myös kasvien ja eläinten eri kudosten väriaineita, esimerkiksi ihmisellä melaniini on ihon luonnollinen pigmentti.

P O L

Polarisaatio yhdessä tasossa tapahtuva aaltoliike.

Poltettu pigmentti, esim. poltettu sienamaa, kertoo, että pigmentin sävy on aikaansaatu kuumentamalla. Kuumennus haihduttaa pigmentistä esimerkiksi vettä tai hiilidioksidia, jonka seurauksena väri muuttuu. Maaväreistä voi tehdä poltettuja versioita vaikkapa kuumentamalla niitä paistinpannulla (jota ei sitten kannata käyttää ruoanlaittoon enää sen jälkeen, vaikka maavärit eivät myrkyllisiä olekaan).

P O T

Potaska - puutuhka (pot-ashes), kaliumkarbonaatti K2CO3

P R I

Primaarivärit ovat värejä, joita ei saa sekoittamalla muita värejä (sininen, keltainen, punainen)

P R O

Prosessivärit neliväripainatuksen osavärit syaani, magenta, keltainen ja musta

P U H

Puhtaus: sävyllisen värin puhtaus suurenee, mitä vähemmän mustaa siinä on. Väri on puhtain spektrissä. Likaisesta väristä puhutaan puhtaan värin vastakohtana - se on tumma ja synkkä väri.

P U R

Puretus värjäyksessä keino, jolla kangas/materiaali saadaan vastaanottavaiseksi värille (kts. värjäys)

P Ä Ä

Päävärit vaihtuvat sen mukaan, millaisesta värijärjestelmästä puhutaan. Myös eri filosofit ovat tarjoilleet pääväreiksi erilaisia värejä. Yleisesti pääväreiksi nimetään pigmenteistä puhuttaessa primaarivärit punainen, keltainen, sininen tai painovärit syaani, magenta, keltainen ja musta; valosta puhuttaessa RGB-järjestelmän punainen, vihreä ja sininen.

R A D

Radiaalinen harmonia on yksisävyharmonia

R A S

Rasvavärit ovat veteenliukenemattomia värejä (esim. orleaani, saflori, sahrami), joita on käytetty erilaisten rasvojen, mm. margariinien, värjäämiseen

R G B

RGB "valon päävärit", joiden additiivisesta sekoituksesta syntyy valkoinen: punainen, vihreä, sininen (Red, green, Blue). Tärkeimmät yhdistelmät: R+G = keltainen, G+B = syaani, B+R = magenta. Rgb-järjestelmä on käytössä esim. televisiossa ja digitaalisissa päätelaitteissa. Ruudun jokainen pikseli sisältää punaisen, vihreän ja sinisen elementin, väriarvo muodostuu siitä, kuinka paljon väriä tulee esiin. Väriarvo määritellään luvuilla 0-255 (0=väriarvoa ei lainkaan, 255= väriarvo suurimmillaan); jos värejä ei ole lainkaan, lopputulos on musta, jos kaikki värit ovat "suurimmillaan" lopputulos on valkoinen. RGB-väriarvot määritellään usein heksadesimaaleina. Mahdollisia väriyhdistelmiä on 16 777 216.

R U S

Ruska syntyy, kun lehtivihreän peittämät karotenoidivärit pääsevät esiin.

S A L

Salpietari - (lat. salpetrae "kallion suola") monien maa-alkalimetallien ja alkalimetallien nitraattien yhteisnimitys

S A T

Saturation värin voimakkuus, värin puhtaus, värikylläisyys

S C H

Schmelzvärit ovat kankaan koristelussa käytettäviä kirkasvärisiä lasijauheita

S E K

Sekundaarivärit ovat primaariväreistä (punainen, sininen, keltainen) sekoittamalla aikaansaatuja värejä eli välivärejä: oranssi, violetti ja vihreä

S H A

Shade kirkkauden vähentäminen lisäämällä mustaa eli mustalla taitettu värisävy; myös yleisesti tarkoitetaan värisävyä

S I D

Sideaine, sidosaine on aine, joka sitoo pigmentin väriaineeseen. Ilman sideainetta maali olisi pelkkää väripölyä.

S I M

Simultaanikontrasti vierekkäisen värien reagointi toisiinsa; sympatia tai antipatia

S P E

Spektri on energian jakauma allonpituuksittain; näkyvän valon spektri näkyy esim. sateenkaaressa.

Spektrofotometri on mittalaite, joka mittaa sitä kuinka paljon valoa pinta heijastaa kullakin aallonpituudella.

S T I

Stilbeeni - difenyylieteeni, mm. diatsoväriaineiden lähtöaine

S U B

Substraattipigmentti on orgaaninen väriaine, joka muodostaa jonkun muun aineen (yleensä metallin) kanssa pigmentin. Suomeksi saatetaan puhua myös värilakoista tai kasvilakoista, mutta tässä yhteydessä ilmaisulla ei tarkoiteta lakkamaisuutta, vaan lakka-sana on väännön englanninkielisestä substraattipigmenttiä tarkoittavasta lake-sanasta. Substraattipigmenttejä on valmistettu jo historiallisina aikoina, kun kasviväristä on valmistettu maalia esimerkiksi kirjankuvittamiseen. Suuri osa 1900-luvulla kehitetyistä kirkkaista pigmenteistä on substraattipigmenttejä, mm. isoindoliinit, kinakridonit ja bentsimidatsolit.

Subtraktiivisesta sekoituksesta (järjestelmästä) puhutaan esim. maalien sävyttämisen yhteydessä. Päävärejä ovat sininen, punainen ja keltainen. Puhtaiden päävärien sekoituksesta tulee harmaa tai musta - kotikokeiluissa käytännössä kuitenkin usein ruskea.

S W O

SWOP, Standards for Web Offset Printing Yhdysvalloissa käytössä oleva painoväriluokittelu

S Ä V

Sävy: värin valoisuus verrattaessa sitä valkeaan tai mustaan

T E R

Termokromaattiset (thermochromic) eli lämpöherkät pigmentit reagoivat lämpötilan muutokseen vaihtamalla väriä. Tyypillinen esimerkki tällaisista värisovelluksista on muki, joka vaihtaa väriään, kun siihen kaadetaan kuumaa juomaa. Värimuutos voi olla palautuva (kuten edellä mainittu muki) tai pysyvä. Yleisimmät lämpöherkkyyden toimintaperiaatteet perustuvat leukoväriaineisiin ja nestekiteisiin. Leukoväriaineet mahdollistavat väriä muuttavien painotuotteiden ja tekstiilien tekemisen.

Tertiaarivärit ovat murrettuja värejä; kahden välivärin sekoituksesta syntyneitä värejä.

T E T

Tetrakromaattinen paletti Tetrachrome palette eli neljän värin paletti. Mm. luolamaalauksessa käytettyä palettia voi kutsua tetrakromaattiseksi: punaokra (hematiitti), keltaokra (limoniitti), musta (hiili; pyrolusiitti), valkoinen kalkki (kaoliini)

Tetrakromaattinen värinäkö eli nelivärinäkö tarkoitaa kykyä muodostaa värejä neljälläerilaisella silmän verkkokalvon tappisolutyypillä. Nelivärinäköisiä ovat mm. suuri osa kaloista ja sammakkoeläimistä. Normaalisti näkevillä ihmisillä on yleensä trikromaattinen eli kolmivärinäkö, mutta pienellä osalla ihmisistä on tetrakromaattinen värinäkö.

T I N

Tinktuurat (heraldiset värit) kulta (keltainen), hopea (valkoinen), punainen, sininen, musta , vihreä ja purppura [lat. tingere = liottaa]

Tint saturaarion vähentäminen lisäämällä valkoista eli valkoisella taitettu värisävy; myös yleisesti tarkoitetaan värisävyä

T O N

Tone kirkkauden ja saturaation vähentäminen lisäämällä valkoista ja mustaa eli harmaalla taitettu värisävy

Toner voidaan suomentaa sävytteeksi tai musteeksi. Muste-merkityksessään se ei ole kuitenkaan synonyymi kirjoitusmusteelle (ink), vaan tarkoittaa jauheita, joita käytetään lasertulostimissa ja valokopiokoneissa.

T O Y

Toyo-painovärit Aasian maissa käytössä oleva painoväriluokittelu

T R I

Trikolori Ranskan puna-valko-sinisen lipun nimitys

Trikromaattinen eli kolmivärinen. Normaalisti näkevällä ihmisellä on kolmivärinäkö eli trikromaattinen värinäkö. Ihmisellä on puna-, sini- ja viherherkkiä tappisoluja, jotka aistivat kolmea perusväriä, joista aivot muodostavat kaikki muut värit. Joillakin ihmisillä värinäkö saattaa olla myös tetrakromaattinen, ja aistittavien värien määrä on silloin suurempi.

U L T

Ultraviolettivalo (ultraviolettisäteily) on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on näkyvää valoa lyhyempi, 10-400 nm. Ultravioletilla on voimakkaita kemiallisia ja biologisia vaikutuksia. Sitä käytetään mm. taideväärennösten paljastamiseen. UV-A (320-400 nm) on lähellä näkyvää valoa. Siihen viitataan usein mustana valona ja siinä on vähiten ultraviolettisäteilyä. UV-B (290-320 nm) sijaitsee keskispektrumissa ja muuttaa esim. ihon ergosterolia D-vitamiiniksi. UV-C (160-290 nm) on ultraviolettivalosta lyhintä ja se kykenee tappamaan yhden solun organismeja. Tätä lyhemmät aallonpituudet tuottavat ilmaan otsonia.

V A L

Value värin vaaleus

Valööriharmonia on yhden värin tummuusero; tummuusaste

V A T

VAT-väriaineet eli kyyppivärit, erityisesti puuvillan värjäykseen sopivat väriaineet. Kts. värjäyssanasto omassa sanastossaan

V A S

Vastavärit punainen-vihreä, keltainen-violetti, sininen-oranssi; kun vastavärit sekoittaa, pitäisi syntyä keskiharmaata; todellisuudessa kuitenkin ruskeaa

V E S

Vesilasivärit - epäorgaaniset pigmenttiväriaineet, jotka kalivesiliuoksen kanssa muodostavat lähinnä kivi-, tiili- ja rappauspintojen maalaamiseen soveltuvia väriaineita (esim. noki, ultramariini, okra, sinkkivalkoinen, liitu, magnesia)

V I H

Vihtrilli, vitrilli (saks. vitriol; lat. vitrius=lasitus) on nimitys toisarvoisten metallien sulfaateille, joissa on 5-7 molekyyliä kidevettä

V Ä L

Välivärit ovat samoja kuin sekundaarivärit - primaariväreistä (punainen, sininen, keltainen) sekoittamalla aikaansaatuja värejä: oranssi, violetti ja vihreä

V Ä R

Väriaisti värien erottamiskyky

Väridynamiikka on värien keskenäinen vuorovaikutus; oppi värien vaikutuksesta ihmisten mielentilaan ja hyvinvointiin

Värien sekoittaminen kts. Värien yhdistäminen ja sekoittaminen

Värikomparaattori (tintometer) - laite, joka vertaa värejä toisiinsa.

Värikonstanssi - koemme esineiden värit muuttumattomina, vaikka valaistuksen spektraaliset ominaisuudet vaihtelisivat voimakkaastikin. Esimerkiksi punaiseksi mieltämämme nojatuoli on mielessämme punainen, vaikka hämärässä se näyttäisikin ruskealta tai harmaalta.

Värilakka kts. substraattipigmentti.

Värilämpötila on valonlähteen värisävyä vastaava lämpötila. Se mitataan kelvineissä (K). Värilämpötilalla on huomattava merkitys esim. värivalokuvauksessa. Värilämpötila vaihtelee vuodenajan, leveyspiirin ja korkeuden mukaan. Esim. vuoristossa värilämpötila voi olla paljon korkeampi kuin laaksossa. Mitä keltaisempi valo, sen vähäisempi värilämpötila. Auringonvalo on noin 5 500 K ja hehkulamppujen sävy 2 500 - 3 000 K.

Värioppi valon aallonpituusjakaumaan ja ihmisen värinäkökykyyn perustuva tieteenala.

Värisokeus täydellinen tai osittainen värinäön menetys. Osittaista värisokeutta on kahdenlaista: puna-vihreä ja sini-keltasokeus, josta edellä mainittu on huomattavasti yleisempi. Täydellistä värisokeutta poteva näkee kaiken harmaasävyisenä. Perinnöllinen.

Värjäystermit katso värjääminen: sanasto

Y Ö

Yövärit on painotekniikan termi, joka tarkoittaa painovärejä, joilla on pidempi kuivumisaika: eivät kuivu yön aikana painokoneessa.