Värjäyssanasto

Tällä sivulla on selitetty sekä suomenkielisiä värjäystermejä että latinan- ja englanninkielisten, usein värjäysohjeissa esiintyvien termien käännöksiä. Sivulla on sekaisin sekä värjäykseen käytettyjä aineita että erilaisten värjäystekniikoiden nimityksiä. Sanaston on tarkoitus olla apuna etenkin Coloriaston vanhojen värireseptien tutkijoille.

HUOM.! Jos värjäät luonnonväreillä, aluna ja viinikivi ovat oikeastaan ainoat suositellut puretusaineet (kasvipuretteiden lisäksi). Vanhojen reseptien tutkijoita varten tällä sivulla on suomennoksia myös sellaisille värjäyksessä käytetyille metallisuoloille (mm. kaikki raskasmetallit, kuten lyijy ja kromi), joita ei ole enää syytä käyttää - ja joita on haitallista tai vaarallistakin käyttää, ja joita ei välttämättä edes enää apteekista saa. Niiden myrkyllisyydestä ei ole välttämättä tällä sivulla erikseen varoitettu.

Lista on täydentyvä.

VÄRIAINETYYPIT
Acid Dyes - happovärit liuotetaan happamaan liuokseen; käytetään pääasiassa proteiinikuiduille (villa, silkki) ja polyamidille (nailon).
Basic Dyes - emäsväri tai kationiväri positiivisesti varautunut väri, joka sitoutuu negatiivisesti varautuneisiin kuituihin kuten akryyliin tai tanniinikäsiteltyyn puuvillaan; käytetty (nykyään) pääasiassa akryylikuitujen värjäämiseen
Direct Dyes - suoravärit ovat esiliukoisia väriaineita, jotka värjäävät selluloosakuituja kuten puuvillaa ja pellavaa ilman puretusta
Disperse Dyes - dispersiovärit ovat heikosti vesiliukoisia ja värjäys tapahtuu hienojakoisesta dispersiosta; käytetty pääasiassa asetaatti- tai polyesterikuitujen värjäämiseen
Mordant Dyes - peittavärit tarvitsevat puretusaineen, joka muodostaa metallikompleksin kuidun ja värin välille; käytetty pääasiassa villakuitujen värjäämiseen
Reactive Dyes - reaktiivivärit muodostavat kovalenttisen sidoksen kuituun, erityisesti puuvillaan ja muihin selluloosakuituihin; erittäin pesunkestävä; kts. reaktiivi
Solvent Dyes - liuotinvärit; veteenliukenematon väriaine, joka liukenee orgaanisiin liuottimiin: käytetty pääasiassa musteiden, muovien tai alkoholi- tai bensiinipohjaisten yhdisteiden värjäämiseen
Vat Dyes - kyyppivärit; käytetty pääasiassa puuvillan värjäämiseen; kts. kyyppi

Acetate of copper, acetite of copper kts. espanjanvihreä

Acetic acid kts. etikkahappo

Acetum commune kts. etikka

Acid of vitriol kts. rikkihappo

Acidum salis kts. suolahappo

Aerugo kts. espanjanvihreä

Allume di Rocca, alumen roccæ, alumen rupeum - erittäin puhdaslaatuinen luonnonaluna. Ilmeisesti tällaista alunaa valmistettiin ensimmäisen kerran nykyisen Syyrian alueella, ja sieltä sitä tuotiin mm. Eurooppaan. Sven Rinman kertoo kirjassaan Bergwerks lexicon 1788, että alumen rupeum on yleisnimi kaikelle alunalle, joita saadaan kivistä, mutta erityisesti roomanalunalle, jota saadaan alunakivestä (Alumen Rupeum, eller Alume di Rocca, kallas i allmänhet all den Alun, som utdrages af Bergarter, men i synnerhet den Rommerska, som fås af Alunsten.) (Ilmeisesti erotuksena esim. savesta, eri hiekoista, sorista ja murskatuista maa-aineksista saaduille, epäpuhtauksia runsaastikin sisältäville alunoille?) Kts. roomanaluna
Ranskaksi alun de roche, saksaksi rotzalaun
Kts. aluna

Alumiinitriformiaatti (aluminum triformate) eli muurahaishapon alumiinisuola (alumiinin ja muurahaishapon kaksoissuola) on proteiini- ja selluloosakuitujen huoneenlämmössä tapahtuvaan kylmäpurettamiseen soveltuva aine.

ALUNA kalialuna, kaliumaluniumsulfaatti (KAlSO₄)₂·12H₂O) kirkastaa kasvin omaa väriä; käytetään usein esipuretusaineena. Alunan kanssa on vältettävä alumiinikattilan käyttöä. Värjäysliemi ei saa kiehua. Käytetään noin 10% tekstiilin / langan painosta. Huom.! Luonnonvärjäyksessä ainoa suositeltava puretusaine.
Alunaa on käytetty esimerkiksi lääkkeenä ja värjäyksen apuaineena jo antiikin ajan kulttuureissa, ja sitä on valmistettu monella eri tavoin. Aiemmin alunaa valmistettiin monin tavoin luonnossa esiintyvistä alunaesiintymistä: alunakivistä, alunapitoisesta hiekasta, alunaliuskeesta. Nykyään aluna valmistetaan / puhdistetaan teollisesti. Euroopassa alunanvalmistus alkoi 1400-luvun puolessa välissä, siihen saakka alunaa tuotiin lähinnä Välimeren etelä- ja itäpuolelta. Muualla Euroopassa jäljiteltiin historiallisia valmistustapoja, mutta Ruotsissa kehitettiin 1600-luvun alussa oma tapa tuottaa alunaa alunaliuskeesta, ts. ruotsinaluna
kts. myös roomanaluna, ruotsinaluna

Aminic acid kts. muurahaishappo

Ammonia, Ammoniakki (NH₃) on emäksinen, voimakkaasti syövyttävä myrkky.

Ammoniumkloridi eli salmiakki (sal-ammoniac, sal armoniac) (NH₄Cl). Huom.! Salmiakkikarkeissa on ammoniumkloridia hyvin vähän. Isompina määrinä se on myrkyllinen ja voi aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Myös salmiakkipöly hengitettynä on ärsyttävää.

Aqua ardens - etyylialkoholi, etanoli

Aqua fortis, aquafortis kts. typpihappo

Aqua fortis, soap-boilers aqua-fortis kts. sooda

Aqua regia kts. kuningasvesi

Argol on puhdistamaton viinikivi

Arsenikki (arsenic, arsenicum) on ennen värjäyksessä käytetty apuaine. Arsenikin merkitys on resepteissä vähän epäselvä.
Berthollet (1791) kuvaa, että arsenikki myydään valkoisina kimpaleina, jotka ovat pinnalta jauhemaisia ja sisältä kristallisoituneena ja läpikuultavana. Ilmalle altistuessaan se muuttuu läpinäkymättömäksi ja puuterisoituu jauhoksi, mikä aiheutti aikanaan monia kuolettavia vahinkoja värjäämöissä.

ATSOVÄRIT (AZOVÄRIT) Jotkin atsovärjäysaineet puretetaan metallilla, jolloin väreistä tulee valon- ja kosteudenkestäviä. Kts. naftolit

Aurinkovärjäys kts. kylmävärjäys

Basic copper acetate kts. espanjanvihreä

BASIC DYES kts. emäksiset värit

Bark kuori, esimerkiksi puun kuori.

Puretusväri - kts. kationiset värit

BATIIKKI on vanha estovärjäysmenetelmä; vahaa tms. levitetään tekstiilille, jolloin väri ei imeydy peitettyihin kohtiin

Battery acid kts. rikkihappo

Bicarbonate of soda - Kts.ruokasooda

Blue copperas kts. kuparisulfaatti

Blue stone kts. kuparisulfaatti

Blue vitriol kts. kuparisulfaatti

Bowking, bucking - valkaisemattomien kuitujen keittäminen yhdessä kalkin tai soodan kanssa.

Branning - kuitujen keittäminen vedessä vehnänleseiden kanssa. Kts. vehnänleseet

Brimstone kts. rikki

British alkali kts.sooda

Brown oil of vitriol kts. rikkihappo

Burnt lime kts. kalkki

Calsium carbonate kts. kalsiumkarbonaatti

Calcium hydroxide kts. kalsiumhydroksidi

Calcium hypochlorite kts. kalsiumhypokloriitti

Calcium oxide kts. kalkki

Carbamide - Kts. urea

Carbonat of potash kts. kaliumkarbonaatti

Carbonate of soda kts. sooda

Carbonate of white lead - Lyijykarbonaatti

Caustic vegetable fixed alkali kts. kaliumkarbonaatti

Cendre de varech kts.sooda

Cendres cuites kts. kaliumkarbonaatti

Cendres gravelées, cendres gravelles - viiniköynnöksistä ja viininjäännöksestä poltettu potaska, kts. kaliumkarbonaatti

Chalk kts. kalsiumkarbonaatti

Chamber lye eli "kamarilipeä" eli virtsa kts. urea

Chemic - indigosulfaatti, josta happamuus on poistettu soodalla.

Chemicking - kalkkikloridin lisääminen valkaisuprosessissa.

Chloride of lime = Calcium hypochlorite kts. kalsiumhypokloriitti

Citric acid kts. sitruunahappo

Copperas - rautasulfaatti
Copperas, blue - kuparisulfaatti
Copperas, green - rautasulfaatti

Copperas, white - sinkkisulfaatti

Cream of tartar - viinikivi

Creosote - kreosootti

Crocus martis kts. rautasulfaatti

Crystallized verdigris kts. espanjanvihreä

Crystals of soda, kristallisooda kts. sooda

Crystals of Venus kts. espanjanvihreä

Cypris vitriol kts. kuparisulfaatti

DIRECT DYES kts. suoravärit

DISPERSIOVÄRIT eivät liukene veteen. Niillä voi värkätä polyamideja, polyestereitä ja muita synteettisiä kuituja. Värit kehitettiin 1920-luvulla asetaatin värjäämiseen (silloinen nimi oli asetaattivärit). 1940-luvulla polyesterin käyttö lisääntyi ja värien varivalikoima kasvoi.

Effervescent vegetable fixed alkali kts. kaliumkarbonaatti

EMÄKSISIIN VÄREIHIN kuuluvat lähes kaikki ensimmäiset synteettiset värjäysaineet. Positiivisesti varautuneita värjäysaineita käytetään negatiivisesti varautuneihin kuituihin (villa, silkki, nailon, akryylikuidut).

Espanjanvihreä - nimitys väriaineina käytetyille kupariasetaateille. 1700- ja 1800-lukujen kirjallisuudessa sillä on saatettu viitata myös kuparin tai pronssin pinnalle hapen vaikutuksesta syntyvään patinaan, joka on kemiallisesti kuparikarbonaattia. Käytettiin ennen värjäysaineena etikkaesteriin liuotettuna.
1700-luvun ja 1800-luvun alun värjäysoppaissa espanjanvihreä esiintyy yleisenä värjäyksen apuaineena etenkin mustia värejä värjätessä.
Bertholletin (1791) mukaan distilloitua espanjanvihreää kutsutaan nimillä crystallized verdegris ja crystals of Venus, ja ne ovat hänen mukaansa täyttä kupariasetaattia toisin kuin espanjanvihreä, jossa asetaattia on vain osa.
Lue lisää: Coloria/Espanjanvihreä

Etikka on vedellä laimennettua etikkahappoa. Sitä syntyy myös viinin tai viinan hapettuessa. Kotitalousetikassa on tyypillisesti etikkahappoa n. 5%-10%, maksimissaan 12%. Sen pH on noin 3. (Vaihtelee etikan laimennussuhteen mukaan.)

Etikkahappo (CH₃COOH) (Acetic acid) Se on hyvin hapanta nestettä, joka on yli 25%-pitoisena syövyttävää (myös höyryjen hengitys vaarallista). Sitä valmistetaan hapettamalla etanolia. Laimentamattomana tai vähän laimennettuna sitä käytetetään kemianteollisuudessa, ja keskivahvaa etikkahappoa on käytetty myös värjäyksen apuaineena. Hyvin voimakasta, yli 80% tai vedetöntä etikkahappoa kutsutaan jääetikaksi. Kotitalousetikka on hyvin laimeaksi vedellä laimennettua etikkahappoa (n.5%-12%). Etikkahappo on haihtuva happo, joka ei yleensä vahingoita kuitua, minkä vuoksi se oli aiemmin värjäämöissä erittäin käytetty happo.

FAST DYES kts. reaktiivivärit

Ferrosulfaatti, ferrisulfaatti kts. rautasulfaatti, sulfaatti

Ferrous sulphate kts. rautasulfaatti, sulfaatti

ferrosyanidi (Fe(CN)₆) (prussiate) Ferrosyanideja, joiden E-koodi on E535 (natriumferrosyanidi), E536 (kaliumferrosyanidi) ja E538 (kalsiumferrosyanidi), käytetään paakkuuntumisenestoaineena suolassa, esimerkiksi maantiesuolassa.

Flores sulphuris - Kts. rikki

Flower of sulphur - Kts. rikki

Flowers of brimstone = flower of sulphur - Kts. rikki

Formic acid - Kts. muurahaishappo

Formylic acid - Kts. muurahaishappo

Gallic acid kts. gallushappo

Gallushappo (C₇H₆O₅ (gallic acid) esiintyy luonnon parkkiaineissa, tanniineissa.

Glaubersuola, Glauberin suola on natriumsulfaatin dekahydraatti (Na₂SO₄·10Hsub>2O). Glaubersuola on myös kauppanimi natriumsulfaatille, jota myydään lääketieteellisessä tarkoituksessa vatsan ja suoliston tyhjentämiseen. Värjäämisessä glaubersuolaa on käytetty edistämään väriaineen imeytymistä kuituun suora- ja rikkiväriaineilla värjätessä.

Glete (ruotsi) kts. lyijymonoksidi

Glöthe (saksa) kts. lyijymonoksidi

Goulard's powder kts. lyijyasetaatti

Gramsyyra kts. kromsyyra

Green copperas - rautasulfaatti

Grünspan kts. espanjanvihreä

HAPPOVÄREJÄ (acid dyes) käytetään villan, silkin ja joidenkin synteettisten tekstiilien värjäämiseen. Vesiliukoisia, voidaan käyttää suoraan tekstiiliin. Käsityömaiseen käyttöön sopivat keski- ja heikkohappoiset värit. Värjäysmenetelmät ovat yksinkertaisia ja apuaineet vaarattomia. Happoväreillä saadaan aikaan kirkkaita ja puhtaita sävyjä.

Helvetinkivi kts. hopeanitraatti

Hopeanitraatti l. laapis, helvetinkivi(AgNO₃) (Nitrate of silver) Syövyttävä ja myrkyllinen, valolle herkkä aine. Epäillään karsinogeeniksi. Käytetty mm. valokuvien kehittämisessä ja edelleen esim. kulmakarvojen värjäyspaketeissa. Aikanaan sillä on myös värjätty kuituja ja luuta mustaksi, sekä käytetty liinavaatteiden nimikoinnissa.

Husbloss, husblåss - kalaliima

Hydrochloric acid kts. suolahappo

Hydrogen carboxylic acid - Kts. muurahaishappo

Hydrosulfiitti kts. natriumditioniitti

IKAT= flammu-värjäys, -kudos, solmuvärjäys ->lue lisää

Ioniset nesteet, ionic liquids ovat suoloja, jotka ovat nestemäisessä olomuodossa poikkeuksellisen alhaisissa lämpötiloissa, jopa huoneenlämmössä. Ne koostuvat positiivisesti varautuneesta ionista (kationi) ja negatiivisesti varautuneesta ionista (anioni), ja toisin kuin tavalliset suolat, ne ovat usein erittäin epäsymmetrisiä, eivätkä kiteydy helposti (eli pysyvät nestemäisinä). Ionisia nesteitä käytetään yhdessä alunan kanssa: yhteiskäsittely ionisten nesteiden kanssa parantaa merkittävästi väriaineen imeytymistä ja värin voimakkuutta erityisesti matalammissa värjäyslämpötiloissa. Ioniset nesteet muuttavat villan rakennetta ja auttavat väriainetta pääsemään kuituun paremmin. Ionisten nesteiden käyttöä on tutkittu mm. artikkelissa Sustainable dyeing of wool with natural dyes using ionic liquids and alum mordant (2025).

Iron kts. rautasulfaatti, sulfaatti

Isinglass - kalaliima

Kali - Kts.sooda

Kalisaippua eli suopa, soopa (potassium soap, soft soap). "Normaalisaippuan" valmistuksessa käytetään natriumsuoloja, mutta suovasta puhutaan, jos valmistukseen käytetään kaliumsuoloja. Mäntysuopa ei ole suopa, vaan mäntysaippua; se valmistetaan mäntyöljystä ja natronlipeästä ja natriumkarbonaatista (sooda).

Kaliumferrisyanidi (C₆N₆FeK₃) (red prussiate of potash, prussian red, potassium ferricyanide) Käytetään mm. pigmenttien valmistukseen ja valokuvauskemikaalina. Punaista.

Kaliumferrosyanidi (K₄[Fe(CN)₆]) (potassium ferrocyanide, prussiate of potash) Myrkytön, käytetään myös elintarvikkeissa E536. Keltaista.

Kaliumkarbonaatti (K₂CO₃) (potaska, pearlash, potash). Valmistetaan monenlaisten kasvien, Suomessa erityisesti koivun tuhkasta (vrt. englannin pot ash, ruotsin pottaska, pyttytuhka), joka liuotettiin vedessä ja kuivatettiin, jolloin orgaaniset aineet tuhoutuivat. Liotuksen jälkeen harmaa potaska puhdistettiin vielä kalsinoimalla sitä, jolloin se muuttui valkoiseksi. Sekä puhdistamatonta että puhdistettua potaskaa on kutsuttu suomessa tuhkalipeäksi (samaa lipeää, jolla valmistetaan mm. lipeäkala) ja englanniksi nimellä pearl ash, ruotsiksi pärlaska, drufaska, dräggaska; muita nimiä mm. gravelée.
Eri kasveista saatavat potaskat eroavat emäksisyydeltään. Berthollet (1791) mainitsee, että potaska on ollut kaupallinen tuote etenkin Venäjällä ja Ruotsissa, jossa metsää on paljon.
Syövyttävää! Ei saa käyttää tina-, rauta- tai kuparipuretteiden yhteydessä.

Kaliumnatriumtartraatti (C₄H₄O₆KNa) on viinihapon kalium- ja natriumsuola. Kaliumnatriumtartraattia on käytetty mm. joidenkin metallikompleksien eli substraattipigmenttien (eli ns. lakkavärien) valmistuksessa. Käytetään elintarvikkeissa happamuudensäätöaineena, jolloin sen E-koodi on E 337.

Kalkki l. poltettu kalkki, sammuttamaton kalkki (CaO) (calcium oxide, quicklime, burnt lime); emäksistä (pH-arvo on 13).

Kalkkimaito on kalsiumhydroksidin suspensio, eli veteen epätäydellisesti sekoittunutta kalsiumhydroksidia. Seos on erittäin emäksistä (pH~12.5).

Kalsiumhydroksidi (Ca(OH)₂) (kalsiumhydraatti, sammutettu kalkki, calcium hydroxide, slaked lime). Erittäin emäksinen ja syövyttävä aine, jota valmistetaan sekoittamalla poltettua kalkkia (kalsiumoksidi) ja vettä.

Kalsiumhypokloriitti (Ca(ClO)₂) on kalsium- ja hypokloriitti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään pääasiassa valkaisuaineena ja vesien desinfiointiin. Ensimmäinen ns. kaupallinen klooripohjainen valkaisuaine.

Kalsiumkarbonaatti (liitu), käytetään värjäyksessä muuttamaan värisävyjä. Jos värjäysvesi on pehmeää, liidun lisääminen muuttaa veden kovaksi. Erityisesti sitä on käytetty bresiljavärjäyksessä (liitulisä on muuttanut väriä kirkkaamman punaiseksi) ja krappivärjäyksessä (kalkkilisäyksellä saadaan punaisempia värejä).

Kalsiumoksidi kts. kalkki

Kalsiumoksikloridi - Kts. kalsiumhypokloriitti

Kamarilipeä eli virtsa kts. urea

Kammarlut (ruotsi) eli virtsa kts. urea

Karbamidi - Kts. urea

Karbonyylidiamidi - Kts. urea

KATIONISET eli EMÄKSISET VÄRIT (basic dyes) ovat vanhimpia synteettisiä väriaineita. Alussa niillä värjättiin mm. puuvillaan ja nahkaan haaleita värejä, mutta 1950-luvulla huomattiin emäksisten värien ja polyakryylin yhteensopivuus ja väriskaala kasvoi laajaksi. Kts. väriainetyypit

Kaustinen sooda kts. natriumhydroksidi

Kiinnittäminen (värjätessä) - Kts. purettaminen

KITON -nimi esiintyy usein tekstiilien ja värjäyksen yhteydessä. Kiton oli eräiden myynnistä jo poistuneiden CIBA-Geigyn happovärituotteiden nimi.

Kloorivetyhappo kts. suolahappo

Kramsyyra, krampsyyra kts. kromsyyra

Kreosootti, koliterva, karboliterva; yleisnimitys puusta, kivihiilestä tai kreosoottipensaan pihkasta valmistetuille kemiallisille aineille. Yleisimmin kreosootilla tarkoitetaan puunsuojaukseen käytettykä kemikaalia, joka on ympäristöhaittojen vuoksi ollut Suomessa kielletty muutoin kuin teollisuudessa ja ammattikäytössä (esim. ratapölkyt, puhelinpylväät). Vanhoissa englanninkielisissä värjäys- tai musteohjeissa mainittu creosite voi olla käytännössä melkeinpä mitä vaan ainetta, joka on valmistettu puun tai kivihiilen jätteestä.

KROMIKOMPLEKSIVÄREILLÄ eli METALLIKOMPLEKSIVÄREILLÄ on kromivärien hyvä kesto, mutta kromivärien haitat on eliminoitu. Ympäristöhaitat vähentyvät olennaisesti. Sameahkoja värejä.

KROMIVÄREILLÄ saadaan hyvin tummia sävyjä, vaaleammat sävyt ovat 'sameita'. Kromisuola on haitallinen ja kromivärit ovatkin jäämässä pois käytöstä.

KROMIHAPPOINEN KALI eli kaliumdikromaatti (K₂Cr₂O₇) on oranssia ja kiteistä.

Kromsyyra mainitaan useissa vanhoissa värjäysohjeissa. Se kuvataan kauniiksi punakeltaiseksi jauheeksi ja on todennäköisimmin kromihappoista kalia, myrkyllistä.

Kuningasvesi (aqua regia) on väkevän suolahapon ja typpihapon syövyttävä seos, yleensä suhteessa 3:1. (Se on yksi harvoista hapoista, jotka syövyttävät kultaa ja platinaa.)

Kupariasetaatti kts. espanjanvihreä

Kuparisulfaatti: muuttaa värin sävyä vihreään / ruskeaan (n.10% tekstiilin painosta); yleensä käytetään alunaesipuretuksen kanssa; vaatii käyttäjältä suojautumista.

Kuparrööki, kuparööki (käännösväännös ruotsin sanasta kopparrök - Vanhalla termillä on useampia merkityksiä ja se voi eri käyttöyhteyksissä tarkoittaa eri aineita, yleensä metallisulfaatteja (vitriolit, vihtrillit, vitrillit), joihon myös sekä ranskan couperos että englannin copperas viittaa. Suoraan käännettynä kopparrök tarkoittaa kuparin savua, ja se lienee ollut yhteisnimitys metallisulfideille, joita on syntynyt masuunissa kuparimalmin sulatuksen yhteydessä. Suomenkielisissä teksteissä harvemmin näkee värimääreitä kuparrööki-sanan yhteydessä, mutta esimerkiksi vanhoissa ruotsinkielisissä resepteissä voi lukea mm. hvit kopparrök (sinkkisulfidi), grön kopparrök (rautasulfidi) tai blå kopparrök (kuparisulfidi), mikä puoltaa sitä, että ruotsinkielessä kopparrök on tarkoittanut yleensäkin sulfaattia (vitriolia).
Sven Rinmanin kirjassa Bergwerks lexicon (1788-1789) mainitaan, että käsityöläisten keskuudessa kuparrööki käsitetään puhtaasti rautavihtrilliksi: Kopparrök (Kupferrauch). Därmed förstås ibland handtverkare och uti receptböcker for hvarjehanda färgningar, eller betningar, intet annat än ren järnvitriol. Värjäysohjeissa se todella onkin useimmiten tarkoittanut rautasulfaattia (kuten myös englanninkielen copperas).
Joissakin murteissa se on tarkoittanut myös joko kuparin patinaa tai espanjanvihreää. Rautasulfaattijauhe ja kuparin patina ovat hyvin samannäköisiä aineita, molemmat vaaleita sinertävän vihreitä jauheita.
Monissa suomalaisissa maalausohjeissa kopparrök on Panu Kailan mukaan suomennettu väärin kuparisulfaatiksi. Kaila mainitsee mm. kirjassaan Kesällä töitä teki maalari (2008), että kuparrööki on sinkkisulfaattia. Hän nostaa esiin, että Jac. Berzelius mainitsi kopparrök-nimen sinkkisulfaatin myyntinimenä Lärbok i Kemien -kirjan 1822 painoksessa, mutta vuoden 1788-89 painoksessa sitä ei mainita; sen sijaan kerrotaan, että jotkut kutsuvat kuparin sulatuksen yhteydessä masuunin seinämiin kertyvää sinkkioksidia ("sinkkikukka") kuparröökiksi: Vid fulnugnar, där kopparkieserne smältas, sublimera sig öfverst på hyttmuren gula flores, som ock af några kallas kopparrök; men innehålla ganska litet svafvel och än mindre vitriol. Där zinkiske blenden äro malmen följaktige, finnes denne art af kopparrök vara en oren zinkblomma, med föga spår til svafvel, eller vitriolsyra, hvarföre den rätteligen hörer til Ugnsgallmeja, men ej til kopparrök.
Joissakin teksteissä ruotsin kopparrök on suomennettu virheellisesti noeksi.
kts. rautasulfaatti
kts. espanjanvihreää
kts. kuparisulfaatti
kts. sinkkisulfaatti

Kylmäpuretus tarkoittaa puretusta, jossa puretusliemen lämpötilaa ei kuumenneta. Kylmäpuretuksessa käytetyin puretusaine on alumiinitriformiaatti.

Kylmävärjäys tarkoittaa värjäystä, joka suoritetaan lämmittämättä värilientä. Kuumuuden sijaan värjäys tapahtuu ajan avulla. Värjättävät esipuretetut kuidut suljetaan väriaineiden ja veden kanssa ilmatiiviiseen lasipurkkiin ja jätetään värjäytymään mielellään lämpöiseen paikkaan. Lämmön vuoksi prosessista on käytetty myös nimiä purkkivärjäys ja aurinkovärjäys, vaikkakaan väriliemen altistaminen suoralle auringonvalolle ei ole suotavaa (auringon lämmölle kylläkin). Värjäytyminen tapahtuu viikkojen aikana. Jos värjättävä kuitu ei kestä lämpöä, se pitää myös purettaa kylmässä, kts. kylmäpuretus.

Kylpyväri kts. kyyppi

KYYPPIVÄREJÄ (engl. vat) käytetään selluloosakuitujen värjäämiseen. Hyvä valon- ja säänkesto ja kestää myös laitospesun. Batiikissa värit ovat olleet suosittuja, koska jotkut värit voidaan värjätä 35 asteen lämpötilassa. Värjäystä varten väriaine kyypattiin (eli pelkistettiin) vesiliukoiseksi. Pelkistimenä käytettiin mm. mädäntynyttä virtsaa, hiilihydraatteja (mm. jauhoa, hunajaa) ja apuaineina potaskaa, soodaa ja kalkkia. Leukomuodossaan, eli väriliemessä ollessaan, materiaali on keltainen, mutta muuttuu hapettuessaan oikean väriseksi. Kyyppiväreihin kuuluvat antrakinonityyppiset (teollisuuden käyttämät, hyväkestoiset ja kirkkaat värit), indigotyyppiset, indigosol-värit eli leukokyyppivärit (vain vaaleita, myydään leukomuodossa).
Vähemmän käytettyjä termejä kyypille ovat kylpyväri ja pelkistysväri.

Laapis kts. hopeanitraatti

Lapis Calaminarus - sinkkikarbonaatti
Lapis Causticus - kaliumhydroksidi
Lapis Haematites - hematiitti
Lapis Imperialis laapis, kts. hopeanitraatti
Lapis Infernalis - kasvipohjainen kaliumkarbonaatti
Lapis Lunaris - sulatettu hopeanitraatti Lapis Septicus - kaliumhydroksidi

Lead(II) acetate, lead acetate, lead diacetate kts. lyijyasetaatti

Lead sugar kts. lyijyasetaatti

Leivinjauhe on tavallaan "jalostettua" ruokasoodaa. Ruoanlaitossa ruokasooda vaatii aina jotain hapanta (esim. etikka) toimiakseen. Leivinjauheessa hapan ainesosa on jo valmiiksi, usein esim. viinikiveä. Leivinjauheella ei ole tiettyä kemiallista kaavaa tai nimitystä, koska sen koostumus vaihtelee.

Leseet kts. Vehnänleseet

Leukoväriaine pystyy muuttumaan kahden kemiallisen muodon välillä. Toinen muodoista on väritön (kreikan leukos, valkoinen). Muutos voi olla toistuva tai pysyvä. Pysyvä muutos syntyy esimerkiksi indigolla värjätessä. Sininen indigo ei luontaisesti liukene veteen lainkaan, joten se pitää ensin pelkistää värittömäksi leukoindigoksi. Kun langat laitetaan leukoindigoon, ne näyttävät väriliemessä haalean vaaleankeltaisilta, ja saavat sinisen värinsä vasta, kun ne on nostettu väriliemestä pois, kun väriaine yhdistyy hapen kanssa ja palautuu veteen liukenemattomaan muotoonsa.

Liitu kts. kalsiumkarbonaatti

Lime kts. kalkki

Lipeä, lipeäkivi:
natronlipeä kts. natriumhydroksidi
tuhkalipeä kts. kaliumkarbonaatti

Litharge, lithargium, kts. lyijymonoksidi

Liuotinväri - kts. väriainetyypit

LUONNONVÄRIT - kasveista saadut värjäysaineet -->lue lisää

Lyijyasetaatti l. lyijydiasetaatti, lyijy(II)asetaatti (lead(II) acetate, lead acetate, lead diacetate, plumbous acetate, sugar of lead, lead sugar, salt of Saturn, Goulard's powder). Ennen teollista aikaa lyijyasetaattia valmistettiin liottamalla lyijyä tislatussa etikassa, jota saatiin oluesta tai viinistä ja sitten haihduttamalla liuos, jotta jäljelle jäi vain valkoinen jauhe. Bertholletin (1791) mukaan lyijyasetaatti syventää värejä ja muuttaa ne pysyvämmiksi, mutta samalla vähentää niiden kirkkautta. Hän suosittelee lyijyasetaatin käyttöä etenkin painettujen pellavatuotteiden puretusaineena. Myrkyllinen, haitallinen, ei nykykäytössä.

Lyijyhilse kts. lyijymonoksidi

Lyijykarbonaatti (Carbonate of white lead)

Lyijymonoksidi: α-lyijymonoksidi on pääasiassa pigmenttinä käytettyä lyijyhilsettä (litharge) (PbO) ja β-lyijymonoksidi on pääasiassa pigmenttinä käytettyä massikoa (massicot).

Marine acid = hydrochloric acid kts. suolahappo

Martial vitriol kts. rautasulfaatti

Meal water - miedosti hapan vesi, joka valmistetaan keittämällä vehnänleseitä; joukkoon lisätään hapanleipää tai muuta hapanta, joka edelleen muuttaa lientä vähän happamammaksi. Tällaista pehmennettyä vettä pidettiin erittäin hyvänä värjäykseen.

Metaanihappo - Kts. muurahaishappo

Methanoic acid - Kts. muurahaishappo

Milk of lime kts. kalkkimaito

Mineral alkali kts.sooda

Mujuttaminen oli etenkin Itä-Suomessa käytetty termi värjäämisestä.

Muriate Mikä tahansa kloridi, mutta etenkin kaliumkloridi.
Muriate of tin kts. tinakloridi

Muriatic acid kts. suolahappo

Muurahaishappo (metaanihappo) on voimakas happo, joka laimentamattomana syövyttää jopa metallien läpi ja on myrkyllistä hengitettynä. Laimennettunakin yli 10% muurahaishappo on voimakkaasti ihoa syövyttävää ja silmiä vaurioittavaa. Sitä käytetään edelleenkin väriaine- ja värjäysteollisuudessa. Luonnossa sitä löytyy pieniä määriä mm. nokkosesta ja kuusenneulasista. Muurahaishappoa ei luokitella ympäristölle vaaralliseksi, mutta se on haitallista vesieliöille. Muurahaishapon käyttö värjäyksen apuaineena alkoi vähentyä viimeistään 1930-luvulla.

Muurahaishapon alumiinisuola kts. alumiinitriformiaatti

NAFTOLIT ELI ATSOVäRIT (punaisrt, keltaiset), ennen reaktiivivärejä oli ainoa vaihtoehto punaisten ja keltaisten värjäämiseen. Hyvä valonkesto, voimakkaat värit.

Natriumbikarbonaatti - Kts. ruokasooda

Natriumditioniitti (hydrosulfiitti) on voimakas pelkistin. Käytetään mm. kyyppivärjäyksessä väriliemen pelkistämiseen, myös tekstiilien ja paperin valkaisemiseen. Itsestään kuumeneva; voi syttyä palamaan. Kehittää myrkyllistä kaasua hapon kanssa.

Natriumhydroksidi (NAOH), lipeä, lipeäkivi natronlipeä, kaustinen sooda. Erittäin syövyttävä emäs.

Natriumkaliumtartraatti kts. kaliumnatriumtartraatti

Natriumkarbonaatti - Kts. sooda

Natriumsulfaatti on rikkihapon natriumsuola (Na₂SO₄). Teollisen käytön lisäksi sitä on käytetty myös värjäyksen apuaineena. Lääkeainekäytössä se on ollut mm. suoliston tyhjentämisessä ennen tähystystä, ja tällöin sitä on myyty kauppanimellä glaubersuola.

Natriumsulfidia (NaS) on käytetty apuaineena etenkin rikkiväriaineilla värjättäessä: silloin sen tehtävä on ollut liuottaa väriaine veteen.

Natriumvetykarbonaatti - Kts. ruokasooda

Natriumkloridi eli tavallinen suola, pöytäsuola. Merestä saatava merisuola ja suola-aavikoilta ja kallioperästä saatava vuorisuola ovat molemmat pääosin natriumkloridia, jossa on esimerkiksi sävyeroja aiheuttavia pieniä, muista mineraaleista johtuvia epäpuhtauksia.

Natron - Kts.sooda

Nitrate of silver kts. hopeanitraatti

Nitric acid kts. typpihappo

Nitrohydrochloric acidkts. kuningasvesi

Nitro muriatic acid kts. kuningasvesi (vanha termi, syn. nitrohydrochloric acid).

Nordhausen acid kts. rikkihappo

Oil of Rue - Ruta-suvun kasveista saatu öljy.

Oil of Tartar - konsentroitu kaliumkarbonaatti K₂CO₃ kts. kaliumkarbonaatti

Oil of Tartar per Deliquium - veteen liuotettu kaliumkarbonaatti kts. kaliumkarbonaatti

Oil of vitriol kts. rikkihappo

OKSAALIHAPPO (C₂H₂O₂ · H₂O) on "kasvisuolaa", joka yhdessä alunan kanssa antaa värjätessä punaisen värin. Oksaalihappoa voidaan myös sellaisenaan käyttää korvaamaan puretusaineina käytettyjä metallisuoloja; oksaalihappo sopii parhaiten proteiinikuitujen puretteiksi.

Painaminen tarkoitti 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka värjäämistä. Vanhoista teksteistä on luettavissa, että painaminen-sanaa käytettiin ennen muuta kotona värjäämisestä, kun taas ammattivärjäri värjäsi. Mikään kiveenhakattu sääntö tämä ei kuitenkaan ole.

Paine = väriaine

Panskröönä, panskanvihreä kts. espanjanvihreä

Parkkihappo kts. tanniini

Pearlash kts. kaliumkarbonaatti Saatiin polttamalla potaskaa uunissa, jolloin epäpuhtaudet saatiin pois.

Peel ohut kuori; esimerkiksi omenan kuori

PEITTAUS kuituaineen käsittely metallisuoloilla (=peitta) värjäyksessä ja väripainannassa

PEITTAVÄRIT happamat ja liukoiset värit, jotka sisältävät vapaita hydroksyyli- ja karboksyyliryhmiä. Peitta-aineiden kanssa ne kiinnittyvät liukenemattomiksi värilakoiksi. Peittavärejä ovat useimmat luonnonväri (kaikki puuväriuutteet ja mm. alitsariini) sekä joukko atsovärejä (ns. kromitusvärit).

Pelkistysväri kts. kyyppi

Pesusooda - Kts.sooda

PIGMENTTIVÄRIT ovat orgaanisia tai epäorgaanisia yhdisteitä, jotka eivät liukene veteen. Niitä käytetään paljon kankaanpainannassa.

Plumbous acetate kts. lyijyasetaatti

Poltettu kalkki kts. kalkki

PONCEAU-VÄRIAINEET villan värjäykseen käytetyt atsoväriaineet. Happamalla glaubersuolaa sisältävällä värikylvyllä saatiin aikaan keltaisia, kellanpunaisia ja verenpunaisia värejä

Potash, pot-ash kts. kaliumkarbonaatti

Potaska kts. kaliumkarbonaatti

Potassium carbonate kts. kaliumkarbonaatti

Potassium ferricyanide kts. kaliumferrisyanidi

Potassium ferrocyanide kts. kaliumferrosyanidi

Potassium soap kts. kalisaippua

Potassium sodium tartrate kts. kaliumnatriumtartraatti

Potassium tartrate kts. viinikivi

Prussian red kts. kaliumferrisyanidi

Prussiate kts. ferrosyanidi

Prussiate of potash kts. kaliumferrosyanidi

Punainen viinikivi kts. viinikivi

PURETTAMINEN tarkoitetaan värjättävän tekstiilin käsittelyä erilaisilla metallisuoloilla, jotta väriaine kiinnittyisi kuituun. Puretusaine estää värin irtoamista kankaasta ja eri puretusaineiden avulla saadaan aikaiseksi myös erilaisia värisävyjä. Jotkut kasvivärit - esimerkiksi monet sammalet ja jäkälät - eivät tarvitse lainkaan puretusaineita. Jos puretusaineita on liikaa, langat voivat haurastua.
Nykyään suositeltavia puretusaineita ovat aluna ja rautasulfaatti. Saatavilla, mutta ei suositeltu: kuparisulfaatti, tinakloridi. Aiemmin luonnonvärjäyksessä käytettiin laajasti myös mm. lyijy- ja kromisuoloja.
Metallisuolojen käytön voi jossain määrin korvata esikäsittelemällä kuitu tanniineilla (sellukuidut) tai oksaalihapolla (proteiinikuidut).

Purettamisen apuaineina on käytetty myös muita aineita, jotka eivät sellaisenaan ole puretusaineita (vaikka joissakin teksteissä niin väitetäänkin), mm.:
glaubersuola SUOLA
etikka HAPPO (viimeisessä huuhteluvedessä kirkastaa sävyjä)
parkkihappo, tanniini HAPPO
natriumkloridi (suola)a
ammoniakki EMÄS / ALKALI
sooda EMÄS / ALKALI
ruokasooda EMÄS / ALKALI
urea EMÄS / ALKALI
jne.

Puretusväri - kts. väriainetyypit

Purkkivärjäys kts. kylmävärjäys

Puuetikka (pyroligneous acid) on puusta kuivatislaamalla valmistettua etikkahappoa. Pyrolyysissä eli kuivatislauksessa kiinteä aine hajotetaan hapettomassa tilassa kovassa lämpötilassa. Sitä on käytetty (vähäisessä määrin) värjäyksen apuaineena.

Pyrogallushappo, pyrogalloli (C₆H₆O₃) valmistetaan gallushappoa kuumentamalla.

Pyroligneous acid kts. puuetikka

Pöytäsuola - Kts. natriumkloridi

Quicklime kts. kalkki

Rautasulfaatti, rauta(II)sulfaatti tummentaa värejä (n.2% tekstiilin painosta); lisätään värjäyksen loppuvaiheessa (max. n. 15-20min). Toimii parhaiten sellukuitujen yhteydessä. Liian pitkä rautakylpy haurastuttaa villalankoja.
Rautasulfaatin vanhoja nimityksiä ovat mm. vitrioli, vitrilli, vihtrilli, vihteri; vihreä vitrilli; englanniksi (green) vitriol, ruotsiksi (grön) viktril, viktriol, vitriol)
Pakarisen (1930) mukaan rautasulfaatin edeltäjinä on käytetty suosta nostettua [rautapitoista] mutaa, ruostuneista nauloista huuhdottua vettä, lähteen pinnalle kohonnutta ruostetta, tahkottaessa tahkon alla olevaan altaaseen valunutta tahkovettä yms.
Ennen teollista valmistusta rautasulfaatit usein sisälsivät epäpuhtauksia. Bertholletin (1791) mukaan Goslarista saatu rautasulfaatti sisälsi yleensä sinkkiä ja Unkarista ja Saksista saatu hieman kuparia. Hänen mukaansa Englannin ja Ranskan rautasulfaatit olivat puhtaampia, mutta sisälsivät joskus alunaa.

REAKTIIVIVÄRIT eivät kiinnity kankaan pintaan niinkuin useimmat väriaineet, vaan niistä tulee osa kankaan molekyylejä. Ts. reaktiiviväri muodostaa kovalenttisen sidoksen kuituun, erityisesti puuvillaan ja muihin selluloosakuituihin. Liukenee veteen. Käytetään etenkin pellavan, puuvilla, ja viskoosin värjäykseen ja painantaan. Ei kestä happoja.

Red prussiate of potash kts. kaliumferrisyanidi

Red tartar kts. viinikivi

Rikki, tulikivi (S) (brimstone, sulfur, sulphur). Rikki on hajuton, mutta syttyy helposti palamaan ja silloin syntyy haisevaa rikkidioksidia (SO₂). Sublimoitu rikki (flores sulfuris, "rikkikukka") tarkoittaa rikkiä, joka puhdistettu muuttamalla kiinteä rikki kaasumaiseksi ja takaisin kiinteäksi; näin valmistettu rikki on hienojakoisempaa, hyvin kirkkaan keltaita jauhetta. Se sisältää jopa 30% amorfista, ei-kristallista rikkiä. Käytetty värjäyksen apuaineena ja pigmenttien valmistuksessa.

Rikkihappo, vitrilliöljy, vihtrilliöljy (H₂SO₄). Voimakkaasti syövyttävä, veteen täysin liukeneva epäorgaaninen neste. Käytetty värjäyksessä, mm. Saxon Green -värin ja muiden indigopohjaisten väriaineiden valmistamiseen sekä happoväreillä värjättäessä. Käytetään edelleen väriaineiden valmistamiseen.
Vihtrilliöljy (oil of vitriol) -nimitys tulee siitä, että ennen rikkihappoa valmistettiin polttamalla rauta(II)sulfaattiheptahydraattia (vihreä vihtrilli) tai kupari(II)sulfaattipentahydraattia (sininen vihtrilli). Näin syntyi vettä ja rikkitrioksidia, jotka reagoidessaan muodostivat öljymäistä rikkihappoa.

RIKKIVÄREJÄ (mustaa ja tummansinistä) käytetään etenkin teollisuusväreinä. Joskus ne ovat edullisempia kuin reaktiivivärit.

RIKKIKYYPIVÄRIT ovat rikkivärien ja kyyppivärien välimuoto: ne eivät liukene veteen, niillä värjätään kuten kyyppiväreillä. Värit ovat sameita.

Rind, kuori; käytetään useiden kovien hedelmien kuorista, mutta myös esim. sitruunan kuoresta

Rochellesuola kts. kaliumnatriumtartraatti

Roomanaluna, Roman alum, Roman allum on alunaa, jota aikanaan valmistettiin Tolfassa lähellä Roomaa. Roomanaluna valmistiin keittämällä alunakiven (alunsten) nimellä tunnettua alunamalmia, joka ei sisältänyt lainkaan rautaa, minkä vuoksi se oli erityisen arvostettua värjäreiden keskuudessa. Roomanalunalla oli hieno vaaleanpunainen tai punertava sävy, joka tuli sen sisältämästä hienojakoisesta kipsijauheesta. Sven Rinman kertoo kirjassaan Bergwerks lexicon 1788, että alumen rupeum on yleisnimi kaikelle alunalle, joita saadaan kivistä, mutta erityisesti roomanalunalle, jota saadaan alunakivestä (Alumen Rupeum, eller Alume di Rocca, kallas i allmänhet all den Alun, som utdrages af Bergarter, men i synnerhet den Rommerska, som fås af Alunsten.) (Ilmeisesti erotuksena esim. eri hiekoista, sorista, savesta ja murskatuista maa-aineksista saaduille, epäpuhtauksia runsaastikin sisältäville alunoille?) Roomalaiseksi alunaksi kutsuttiin myös muualla kuin Rooman lähettyvillä valmistettua raudatonta, puhdasta alunaa; mm. Ruotsissa valmistetut puhtaimmat alunalaadut myytiin myyntinimellä Romersk alun.
Kts. aluna, Allume di Rocca, alumen roccæ

Rouen green kts. espanjanvihreä

Roukaaminen, kalaverkkojen värjäys; joskus termiä on käytetty myös muusta värjäyksestä.

Ruokasooda on natriumvetykarbonaattia (NaHCO₃). Sitä käytetään yleisesti ruoanlaitossa ja leivonnassa. Huom.! Ruokasooda on eri aine kuin (emäksisempi) sooda! Katso myös leivinjauhe.

Ruotsinaluna - epäpuhdasta alunaa, joka saattaa sisältää useita erilaisia metallijäännöksiä. Useissa vanhoissa ohjeteksteissä erotetaan alunoita niiden tuottamis- tai markkinointipaikan mukaan, mutta on vaikea löytää ristiriidatonta tietoa aineiden ominaisuuksista. Ruotsinaluna on todennäköisesti viitannut alunaliuskeesta valmistettuun alunaan. Alunaliuske sisältää useita metalleja, se on luonnossa tummanruskeaa, ja koska se usein sisältää rautaa, se on poltettuna punaista. Skandinaviassa alunaliuskeesta on havaittu uraania, sekä huomattavan suuria pitoisuuksia vanadiinia, molybdeeniä ja nikkeliä. Alunaliuskeesta valmistettu aluna on todennäköisesti sisältänyt erilaisia metalliepäpuhtauksia, jotka ovat vaikuttaneet värjäystulokseen.
Ruotsissa keksittiin alunan valmistaminen alunaliuskeesta 1600-luvun alussa. Valmistus alkoi 1637 Andrarumissa, Skånessa; se levisi useille muille paikkakunnille, ja siitä tuli yksi Ruotsin varhaisia suuria teollisuudenaloja. Alunaliusketta kuumennettiin, huuhdeltiin lämpimässä vedessä ja saostettiin. Ruotsissa valmistettiin alunaa näin 1900-luvun alkuun saakka.
Kts. aluna

Sal ammoniac, sal-ammoniac, sal ammoniacus on ammoniumkloridia eli salmiakkia kts. ammoniumkloridi

Sal armoniac, salarmoniac, sal armoniacum, sal armoniak; sal armenak kts. ammoniumkloridi

Sal mirabilis kts. natriumsulfaatti

Salmiakki kts. ammoniumkloridi

Salpietari kts. typpihappo

Salt - Kts. natriumkloridi (suola)

Salt green kts. espanjanvihreä

Salt of Saturn kts. lyijyasetaatti

Salt of soda = natriumkarbonaatti sooda

Salt-petre kts. typpihappo

Sammuttamaton kalkki kts. kalkki

Sammutettu kalkki kts. kalsiumhydroksidi

Seignettesuola kts. kaliumnatriumtartraatti

Shima (jap.) kuvioraidoitus

Sievesi - laimennettua typpihappoa

Silfverglitt, silfverglett kts. lyijymonoksidi

Silver nitrate kts. hopeanitraatti

Sinikivi vanha indigon nimitys. Indigo myytiin kuluttajille 1700- -1800-luvulla ja vielä paikka paikoin 1900-luvun alkupuoliskollakin kiinteinä kivimäisinä möykkyinä.

Sininen aluna, sinialuna ei ole alunaa, vaan joko rauta- tai kuparisulfaattia. Vaikka rautasulfaatti on väriltään vihreää ja kuparisulfaatti sinistä, sinialuna on ainakin vanhoissa värjäysresepteissä viitannut yleisemmin rautasulfaattiin.
kts. rautasulfaatti
kts. kuparisulfaatti

Sininen vitrioli – kts. , sulfaatti

Sinkkisulfaatti, sinkki vihtrilli, valkoinen vitrioli on rikkihapon sinkkisuola. Se on väritöntä ja liukenee veteen. Sinkkisulfaattia on käytetty värjäyksen ja maalauksen apuaineena. Sitä on käytetty mm. puun kyllästämiseen ja vaaleissa keittomaaleissa rautasulfaatin sijaan.

Sitruunahappo on orgaaninen happo, jota esiintyy luonnossa muun muassa sitrushedelmissä. Sitruunoiden sitruunahappopitoisuus on 5–6%. Sitruunamehun pH hyvin alhainen 2.2. Sitruunamehua on käytetty värjäyksessä pH:n säätelyyn. Sitä on käytetty myös erityisesti lakkakirvalla värjättäessä apuna voimakkaamman värin saamiseen.

Slaked lime = sammutettu kalkki, kts. kalsiumhydroksidi

Soap-boilers ley kts.sooda

Soda ash - kts.sooda

Sodium bicarbonate - kts.ruokasooda

Sodium carbonate - kts.sooda

Sodium chloride - kts. natriumkloridi (suola)

Soft soap kts. kalisaippua

SOLMUVÄRJÄYS kangas solmitaan tai siihen tehdään langalla tiukkoja solmuja. Väri ei pääse imeytymään tiukasti solmittuihin kohtiin.

Solvent dye - kts. väriainetyypit

Sooda (pesusooda) eli natriumkarbonaatti (Na₂CO₃) on emäksinen hiilihapon natriumsuola, emäs. Muutamista puisista ja kuivatetuista värikasveista väri irtoaa paremmin, jos pH:n nostaa soodan avulla; värin irrottamisen jälkeen liemen voi useimmissa tapauksissa palauttaa neutraaliksi tai hieman happamaksi etikan tai sitruunahapon avulla. Soodalla voi vaikuttaa myös väriin, esim. bresiljapuun se muuttaa punaisesta vaaleanpunaiseksi. Jos villaa värjätään emäksiseksi muutetussa liemessä (ei suositeltavaa!), sen pitää tapahtua kylmävärjäyksenä tai hyvin matalassa lämpötilassa, koska kuuma+emäs on hyvin vahingollinen yhdistelmä villalle. Monet väriaineet, joiden sävyä muutetaan soodalla, ovat niin alttiita pH-muutoksille, että jos pH:ta yritetään laskea värjäyksen jälkeen villalle suotuisaksi hieman happaman puolelle, muuttuu myös väri. Siksi soodaa ei kannata käyttää värisävyjen muuttamiseen enää värjäysvaiheessa. Huom.! Sooda on eri aine kuin ruokasooda!
Nykyään sooda valmistetaan teollisesti, mutta aiemmin sitä saatiin erityisesti meren rannalla kasvavista kasveista ja levistä. Berthollet (1791) mainitsee parhaaksi laaduksi Espanjan rannikolla kasvavan barillan. Levästä saatu sooda on sekoitus soodaa ja merisuolaa, ja tunnetaan nimellä cendre de varech.

Soopa, suopa - kts. kalisaippua

Spirit of salt kts. suolahappo

Spiritus vini - etyylialkoholi, etanoli

Sugar of lead kts. lyijyasetaatti

Sulfaatti - rikkihapon suola (vitrioli, vitrilli, vihtrilli) kts. rikkihappo
kts. rautasulfaatti
kts. kuparisulfaatti
kts. sinkkisulfaatti

Sulfur, sulphur kts. rikki

Sulfuric acid kts. rikkihappo

Sulphat of copper kts. kuparisulfaatti

Sulphat of iron kts. rautasulfaatti

Sulphat of zinc kts. sinkkisulfaatti

Sumakki (sumach) on yleisnimitys sumakkikasvien (Rhus sp. eli nystysumakit) tai Toxicodendron-sumakkien suvuille ja niistä saatavalle happamille, parkkihappopitoiselle aineelle. Varsinkin aiemmin sumakilla voitiin tarkoittaa myös muista kasveista saatuja parkkihappopitoisia aineita. Näitä kasveja olivat mm. peruukkipensas (Cotinus coggygria), myrttikoriaria (Coriaria myrtifolia), sianpuolukka (Arctostaphylos uvaursi), mastiksipistaasi (Pistacia lentisus), haisujumaltenpuu (Ailanthus glandulosa) ja tamariskit (Tamarix sp.). Sumakkia saadaan useista kasvin osista, mm. lehdistä, kuoresta ja juurista. Sumakki tunnetaan myös etenkin Välimeren ja Lähi-Idän keittiön mausteena: maustesumakki on useimmiten jauhettuja marjoja, mutta joskus myös kukkia.

Suola - Kts. natriumkloridi

Suolahappo = vetykloridihappo = kloorivetyhappo (acidum salis, marine acid, muriatic acid, spirit of salt, hydrochloric acid) HCl on voimakkaasti syövyttävä vahva happo, vetykloridin vesiliuos.

Suopa, soopa - kts. kalisaippua

SUORAVÄRIT ovat vesiliukoisia värejä. Niillä voi värjätä purettamatta puuvillaan tai selluloosakuituja. Ne kiinnittyvät kuituun vetysidoksella. Väriaineista ne ovat yksinkertaisimpia, mutta värin pesunkesto ei ole hyvä.

Surihaku (japani) - vaatteiden koristelu kultailulla tai hopeoinnilla

Table salt - Kts. natriumkloridi (suola)

Tahkovesi - Tahko oli iso pyöritettävä hiontakiekko, jolla terotettiin esimerkiksi kirveitä ja puukkoja. Tahkoa saattoi käyttää veden kanssa. Joissakin tahkoissa oli oma astia, johon tahkovesi kerättiin. Tätä metallipitoista vettä käytettiin joskus maaseudulla värjäyksessä tarvittavan raudan saamiseksi, mutta sitä ei pidetty niin laadukkaana kuin rautasulfaattia.

Tanner's bark, tanners bark, tanbark - termi voi viitata mihin tahansa parkkina käytettyyn puun kuoreen, mutta joissakin vanhoissa resepteissä se viittaa pääasiassa tammen kuoreen, ja joskus mädäntyneeseen tammen kuoreen, jotka sisältävät paljon tanniineja.

Tanniini = parkkihappo; aine, jota on käytetty nahkojen parkitsemiseen. Nahka parkitaan eli käsitellään tanniineilla, jotta se muuttuisi muun muassa säilyvämmäksi ja käsiteltävämmäksi. Tanniinia voi käyttää myös värjäämisessä korvaamaan puretusaineina käytettyjä metallisuoloja. Tanniinit soveltuvat etenkin selluloosakuitujen purettamiseen. Tanniineja esiintyy useissa kasveissa, mutta sitä löytyy erityisen paljon esim. joidenkin puiden kuorista. Eurooppalaisista puista etenkin tammi on ollut tärkeä tanniinin lähde, ja se onkin antanut nimensä tanniinille (lat. tannum = tammen kuori). Tanniinit ovat flavonoideja, jotka myös värjäävät voimakkaasti. Tanniinia löytyy vaihtelevia määriä myös mm. viinistä, teesäa, metsämarjoista, granaattiomenasta...

Tartar kts. viinikivi

Tartaric acid kts. viinihappo

Tinakloridi: kirkastaa keltaisia, punaisia ja oransseja (n.2% tekstiilin painosta, alunaesipuretuksella n.1%); vaatii käyttäjältä suojautumista; liian suuri määrä tuhoaa langan. Ei suositeltavaa värjäyksessä enää nykypäivänä. Vältettävä päästämistä ympäristöön.
Tina(II)kloridia on käytetty väriaineiden valmistuksessa orgaanisessa synteesissä pelkistimenä. Sillä on E-koodi [E512], mutta Suomessa sen käyttö on sallittu vain säilykeparsassa.

Tulikivi kts. rikki

Typpihappo (salpietarihappo) (latina aqua fortis) HNO₃ on väritön, voimakkaasti syövyttävä happo ja vahva hapetin. Sievesi on laimennettua typpihappoa ja se oli aikanaan yleinen aine kotitalouskäytössä.

Urea eli virtsa-aine. Teolliseen käyttöön sitä valmistetaan synteettisesti, ja se itseasiassa oli ensimmäinen synteettisesti valmistettu orgaaninen yhdiste (1828). Nykyistä synteettistä ureaa käytetään laajalti teollisuudessa - myös mm. kosmetiikassa erityisesti kasvovoiteissa. Synteettinen urea on valkoista kiteistä jauhetta, joka haisee ammoniakille. Se liukenee veteen. Ureaa on käytetty jonkin verran myös värien valmistuksessa ja värjäyksessä.
Ennen kuin synteettinen urea ja ammoniakki tulivat saataville, värjäykseen (ja mm. villan muokkaukseen ja pesemiseen) käytettiin virtsaa, jota kerättiin sekä ihmisiltä että eläimiltä. Virtsan käyttö villan käsittelyyn ja värjäykseen on tunnettu jo aikojen alusta ja kaikkialla maailmassa. Pliniuksen mukaan kamelinvirtsa oli käyttötarkoitukseen parasta. Muinaisessa Pompeijissa villan käsittelijät asettivat liikkeidensä eteen astioita, joihin toivoivat ohikulkijoiden tyhjentävän rakkonsa. Mm. tweedin valmistuksessa on käytetty virtsaa ja on sanottu, että aidon tweedin tunnistaa sen hajusta. Fermentoituessaan virtsa muuttuu ammoniakkiliuokseksi. Ensimmäisen vuosisadan Roomassa virtsasta valmistettiin ammoniakkijauhetta, jota kutsuttiin nimellä struvite.

Valkoinen viinikivi kts. viinikivi

Valkoinen vitrioli – kts. sinkkisulfaatti

Vaskenruoste kts. espanjanvihreä

VAT-väriaineet eli kyyppiväriaineet, erityisesti puuvillan värjäykseen sopivat väriaineet. Värjäämisen jälkeen tekstiili altistetaan ilmalle, jolloin värjäysaine hapettuessaan muuttuu liukenemattomaan muotoon.

Vegetable fixed alkali kts. kaliumkarbonaatti

Vehnänleseitä (bran) on käytetty värjäyksen apuaineena monin eri tavoin. Vanhimmista värjäysohjeista löytyy neuvoja vehnänleseliemen käytöstä tekstiilien puhdistamisessa ennen puretusta, ja mainintoja, että vehnänlesekylpy myös auttaa alunaa ja väriainetta pureutumaan kankaaseen paremmin.
Vehnäleseiden käyttäminen väriliemen fermentoinnissa on tunnettu hyvin varhain historiassa; tätä on käytetty erityisesti krappivärjäyksessä. Vehnänleseitä on todennäköisesti käytetty myös nostamaan väriliemen pH-arvoa hieman, koska (fermentoimaton) vehnänleseliemi on lievästi emäksinen. Vehnänleseitä on käytetty myös imemään väriliemestä epäpuhtauksia sekä todennäköisesti myös ensin vapautuvia väriaineita puhtaamman sävyn saavuttamiseksi, erityisesti punaisen värjäämisessä.
O'Neillin (1860) mukaan krappivaaleanpunaisia valmistettiin lisäämällä väriliemeen suuria määriä vehnänleseitä (värjäystapa oli käytössä pitkään, kunnes turkinpunaisen värjääjät huomasivat, että värisävy saadaan aikaiseksi hapoilla ja tinasuoloilla). Artikkelissa Santo &al.: Yellow Dyes of Historical Importance todetaan, että vehnänleseet ja viinikivi olivat merkittävässä asemassa kirkkaankeltaisia värisävyjä valmistettaessa. Potaska-krappi-vehnänleseseos on ollut tärkeä apuaine värimorsingolla värjäämisessä. Vehnänleseitä on käytetty ns. garancine-punaisisten sekä sinipuulla värjätyn mustan puhdistamiseen.
Alumiiniasetaattipuretuksessa vehnänleseliemi auttaa saamaan kirkkaampia värejä. Selluloosikuitujen puretuksen jälkeen kuidut voi käsitellä joko kalsiumkarbonaatilla tai vehnänleseillä, joka auttaa väriä kiinnittymään paremmin. Vehnänleseitä on käytetty myös puretuksen jälkeen poistamaan ylimääräinen puretusaine, sekä estovärjäyksessä poistamaan ylimääräinen tärkkelys tekstiilistä.
Prosessoimaton vehnänlese on tarkoitukseen parasta.
Vanhoissa julkaisuissa niminä myös hvetekli, hveteli, nisunryyni, nisunklijdi; brannum, brennium; grain husk, bran fiber, horse bran; bren

Verdigris, verdegris kts. espanjanvihreä

Vetykloridihappo kts. suolahappo

Wihreäaluna, vihreä aluna kts. rautasulfaatti, sulfaatti

Vihreä vitrioli kts. rautasulfaatti, sulfaatti

Vihteri kts. rautasulfaatti

Vihteröljy kts. rikkihappo

Vihtrilli kts. sulfaatti

Vihtrilliöljy kts. rikkihappo

Viinihappo eli 2,3-dihydroksibutaanidihappo on orgaaninen happo, jota löytyy esim. viinirypäleistä. Viinihappoa käytetään värisävyjen muuttamiseen, ja se antaa hieman erilaisia sävyjä kuin viinikivi. Viinihappo toimii erityisesti eläinkuitujen kanssa ja sitä ei juurikaan käytetä sellukuitujen värjäyksessä.

VIINIKIVI on orgaaninen happo, kaliumbitartraattia (kaliumvetytartraattia KHC₄H₄O₆) (latina cremor tartari, englanti cream of tartar). Viinihappoa, joka on yhdistynyt kaliumkarbonaatin kanssa. Viinikiveä ovat viinipullon pohjalla joskus esiintyvät pienet kiteet, jotka ovat vaarattomia, mutta tuntuvat suussa soralta. Harmaanruskea, vaikeasti liukeneva suolamassa saostuu viinitynnyriin rypälemehun käymisen yhteydessä. Viinikiveä on mm. leivinjauheissa. Teollisesti viinikiveä käytetään mm. peittausaineena värjäyksessä.
Viinikivi ei ole puretusaine, vaan puretuksen apuaine, jota käytetään (yleisimmin) yhdessä alunan kanssa villan värjäyksen apuaineena, eikä se ole värjäyksessä välttämätön. Sellukuitujen tai silkin värjäyksessä sitä ei käytetä (se vähentää silkin kiiltoa).
Viinikiveä käytetään apuaineena monesta eri syystä. Se auttaa väriä kiinnittymään tasaisesti ja estää villakuidun karhenemista, eli pitää villan pehmeänä. Se saattaa kirkastaa värejä ja voimistaa etenkin punaisia ja keltaisia värejä ja heikkona happona vähentää kalkin ja raudan vaikutusta.
Punainen viinikivi syntyy punaviinin valmistuksen yhteydessä. Se on sakkaa, joka kertyy punaviinipullon pohjalle. Käytännössä väriainetta lukuunottamatta samaa ainetta kuin valkoinen viinikivi.
Lue lisää: viinikivi

Virtsa kts. urea

Vitriol kts. rikkihappo

Vitriol of iron kts. rautasulfaatti

Vitriol of zinc kts. sinkkisulfaatti

Vitrioli kts. sulfaatti
Sininen vitrioli kts. kuparisulfaatti
Vihreä vitrioli – ferrosulfaatti, kts. rautasulfaatti
Valkoinen vitrioli kts. sinkkisulfaatti

White copperas kts. sinkkisulfaatti

White tartar kts. viinikivi

White vitriol kts. sinkkisulfaatti

Yellow prussiate of potash kts. kaliumferrosyanidi

Yuzen (jap.) vahaestomenetelmä käsin maalauksessa